tiistai 21. maaliskuuta 2017

Bathrooms details

Kylpyhuoneeseen kasaantuu helposti pesualtaiden ja ammeen reunoille kaikenlaista turhaa. Kun siivoaa, voi samalla poistaa liiat tavarat. Harmonisesti sijoitetut yksittäiset koriste-esineet ja kylpytarvikkeet ovat osa tämän kylpyhuoneen kauneutta.
                                             Kylpyhuoneessa on hienostunut sävymaailma.
Ammeen laidalle on aseteltu pelkästään kauniita tai tarpeellisia tavaroita.

                                  Emännän näyttävät korut sopivat olla esillä.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Levollinen sisustustyyli ja ripaus eksotiikkaa

Kun itse asuu yli 200 vuotta vanhassa talossa, tekee hyvää nähdä välillä toisenlaista asumista ja sisustamista. Olen sisustus- ja lifestyletoimittaja, joten minulle se on mahdollisuus aina työn puolesta avautuukin. Nyt olen lomalla Norjassa.
Asun melko uudessa omakotitalossa Stavangerissa. Kotia on sisustettu rennon skandinaavisesti, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Joka tapauksessa vaaleuteen ja maanläheisiin sävyihin sekoitetaan sopivasti mustaa. Se esiintyy esimerkiksi valaisimissa, tauluissa ja sisustusesineissä. Kaukomatkoilta tuodut matkamuistot ovat osa sisustusta.
Slettvollin (Norjan huonekalu- ja sisustusketjun) uudessa lifestylekirjassa musta määrää linjan. "Furniture from Slettvoll is like that little black dress - it fits everywhere and is very versatile."

Tässä kodissa, jossa asun viikon, on helppo ja hyvä olla.
                            Isot sohvat ja niukka muu sisustus luovat rennon tilan.
                                       Tässä istun ja juon aamukahvia.


                                   Pienet yksityiskohdat luovat "sen oikean" tunnelman.

                                               Taloissa on pieniä vilpoloita, jotka on sisustettu viimeisen päälle.

                                        Isot ja yhä isommat kynttilämaljat ovat Slettvollista.
                                 Nurmi on jo vihreää.
                                                         Vilpolan tyyliä.

                                   
                                                  Pääsiäinen näkyy jo sisustuksessa.
                             Slettvollin uusi lifestylekirja on muhkea pakkaus täynnä ihanuuksia.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Vanhat tekstiilit uudelleen käyttöön

Juhlasalissa oli aika synkkää. Mustat jugendhuonekalut tarvitsivat piristystä. Kesällä ikkunoihin Kreeta ompeli vanhoista taftiverhoista kartanon ikkunoihin sopivat. Päätin kokeilla, miltä näyttäisivät Vallilan vanhat verhot täällä maalla. Pinkkiä, valkoista ja mustaa niissä on, mutta kuviot ovat aika vaativat. Toisaalta melkein samaa kuviota löytyy jugendsohvan ja tuolien verhoilukankaasta, joten ei muuta kuin kokeilemaan.
Olin jo aiemmin laittanut lahjaksi saamani samettisen seinävaatteen sohvan päälle. Siinä oli reunoissa mustavalkoisia kuvioita. Varsinainen aihe oli "Viimeinen ehtoollinen". Minusta se on liian määräävä ja uskonnollinen aihe pidettäväksi seinällä, joten laitetaan se sitten vähemmän näkyville takapuolen alle. En usko, että taivaassa siitä älähdetään :).

Yläkerrassa harmaan huoneen rautasänkyjen päällä oli ollut vain harmaavalkoiset viltit. Laitoin kummitätini virkkaaman parisängyn peitteen romanttisen huoneen parisänkyyn ja toin sieltä makasiinin vintiltä löytämäni kapeammat virkatut peitteet rautasänkyihin. Pesin ne homeesta jo pari vuotta sitten ja neuloin repeämät umpeen.

Katsotaanpa, miten silmä tottuu mustan salin väreihin.


                      Vanhan jugendsohvan värikkäitä tekstiilejä. Keskellä oleva tyynynpäällinen Villa Amanda -sisustusliikkeestä Merimaskusta.
                            Pienillä tavaroilla ja yksityiskohdilla saa kaivattua väriä mustaan interiööriin.

                              Annan verhon olla ainoastaan kapeana siivuna ikkunalla.
                                      Samppanjan nauttimisesta on aikaa, mutta cooler valmiina.
                                       Aulassa olevan mustan kaapin ikkunat on kauniisti käsin hiottu.
          Käsin virkatut pitsipeitteet sopivat vanhoihin rautasänkyihin. Seinällä kuvataiteilija Liisa Pajula-Mäkisen maalaus, joka on myös myytävänä.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluaatto Tuorsniemessä

Tuulee, lähes myrskyää. Oranssin värinen aurinko sinnittelee taivaanrantaan kaksikymmentä minuuttia ennen kuin sen määrä on laskea  - tänäkin päivänä, jouluaattona, se laskee länteen peltojen ja metsien taa.
Pyöräytin illalla joulukakun, joka on kuin sadusta. Kakun päällä olevat taatelit tainnutin portviinillä, joka muhi taateleissa yön yli.
Kakkuun tuli jouluisia mausteita, kaakota ja kirsikkahilloa. Valkoinen täyte on maustamatonta sulatejuustoa ja pölysokeria. Ohjeen luin Liedellä-lehdestä, jossa oli valtavasti muitakin
                                            Portviinissä liotettuja taateleita joulukakun päällä.
                                     Aurinko laskee peltojen ja metsien taa.
                               Jouluaattona kartano kylpee auringon valossa.
 upeita ohjeita leivontaan ja ruoanlaittoon.
"Me käymme joulun viettohon, taas kuusin kynttilöin, puun vihreen oksat kiedomme, me hopein kultavöin, vaan muistammeko lapsen tuon, mi taivaisen tuo kirkkauden." Onnellista Joulua kaikille!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Enkelikuoro valmiina joulumyyjäisiin

Kahdentoista enkelin kuoro laulaa: Tervetuloa kartanon joulumyyjäisiin 3.-4.joulukuuta klo 12-17. Kreikkalainen noutopöytä vain lauantaina 3.joulukuuta klo 12.30, 14 ja 15.30. Varaa paikkasi paula.bagge@tuorsniemi-spirit.com ja käy sivuillani www.tuorsniemi-spirit.com katsomassa lisää infoa tapahtumasta.
Viimeinenkin enkeli valmistui juuri. Suosittelen askartelua kaikille. Ryhdyin jo seitsemän jälkeen aamulla tekemään enkeleitä. Levitin ruokasalin pöydälle suojapaperit, sitten kartongit, enkelinpääkiiltokuvat, muut kiiltokuvat, nauhat, kultasädepurkin, liimaa, sakset ja mitä vielä...

Jokainen enkeli on hieman erilainen. Jollakin on pitsiä hameessa, jollakin kiiltokuva tai sametti- ja silkkinauhaa. Kauneinta on enkelin katse. Lempeä, juuri sellainen kuin enkelin kuvittelisikin olevan.

Jos enkelit eivät mene myyjäisissä kaupaksi, se ei haittaa. Pidän itselläni, niin kauniita enkelit ovat.
Malli on anopiltani. Enkeli leikataan paksuhkosta kartongista yhtenä palana. Liimaa ei tarvita muuhun kuin koristeluun. Siivet taitetaan jännästi taakse ja loksautetaan paikalleen hameen ala- ja yläreunaan leikattujen viiltojen avulla.
Kiiltokuvasta leikattu enkelinpää liimataan kartonkiin. Sitten vain koristelua. Askartelussa on hyvä olla mukana iso mukillinen tai parikin maitokahvia.

Myös Lumi-kissaani askartelu kiinnostaa. Kissa levittäytyy pitkin pituuttaan kartongin päälle, eikä väistä. Siinä sitten odotellaan, koska arvon karvakasa kyllästyy puuhasteluuni.

Kun enkelit valmistuvat, karvakasa on siirtynyt sänkyyn aamu-unille.
                        Enkeli taivaan lausui näin, miks hämmästyitte säikähtäin...
                            ...mä suuren ilon ilmoitan, maan kansoille sen kuuluvan.
                                  Enkelit ensin, paimenille lauloi...
                                    ...sielusta sieluhun kaiku soi.
                                  Rusetein, kiiltokuvin ja nauhoin somistellut enkelit odottavat myyjäisiä.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Työtilan vaihto voi piristää

Tietokoneen siirtämiseen työhuoneesta toiseen huoneeseen voi löytyä useitakin syitä. Yksi voi olla pelkästään vaihtelunhalu. Huoneiden erilainen tunnelma voi inspiroida. Miksi siirsin tietokoneeni uudistettuun yläkerran keittiöön varsinaisesta työhuoneestani? Syy oli kentässä. Kun menin nettiin, yhteys katkesi, sillä jokin häiritsee kenttää, vaikka masto on vain sadan metrin päässä. Viereisessä huoneessa netti pelaa mainiosti.
Tutkittuamme aikamme tulimme siihen tulokseen, että syy löytyy uunin muurista, joka on kentän keskellä. Tuntuu kyllä täysin tuulesta temmatulta ajatukselta, mutta keksikää parempi.

Oikeastaan keittiön pöydän äärellä onkin aika kiva naputella tekstiä. Varsinkin nyt, kun taas(kin) aurinko paistaa. Keittiö suorastaan kylpee valossa.
Yläkerran huoneet ovat vähällä käytöllä, joten täällä paikat pysyvät siisteinä. Joskus teemme yläkertaan retkiä iltaisin ja katselemme musiikkihuoneessa televisiota tai kuuntelemme levyjä. Kyllä, kuulitte oikein, levyjä. Aitoja vinyylilevyjä, joita on sadoittain.

Päivisin yritän ahertaa ja kirjoittaa. Suunnittelen uutta kirjaa, mutta sen kirjoittaminen vaatii täydellistä keskittymistä. Ailahtelevaisena, kiiruhtavaisena ja kärsimättömänä, suorastaan paskana ihmisenä en millään malttaisi pysyä paikallani. Miten ihmeessä olen saanut kirjoitetuksi jo viisi kirjaa? Siten, että olen rääkännyt itseäni ja pakottanut itseni kurinalaisuuteen. Vielä sitä hetkeä ei ole tullut tässä talossa, jossa on koko ajan niin paljon muuta tekemistä. Niin kauan kun paikat ovat rempallaan, minusta ei ole kirjailijaksi. Tai, mistä sitä tietää. Ainakin kirjan idea kantaisi hyvin. Päässäni olen kirjan jo kirjoittanut, puuttuu enää, että istun alas ja teen sen.

Toin yrtit ulkoa viime hetkellä ennen pakkasia. Basilika hieman kärventelee, mutta rosmariini, sitruunamelissa ja timjami voivat hyvin.

Kunnostustöihin käyn käsiksi toivottavasti pian. Seuraavana on vuorossa alakerran makuuhuoneen yhden seinän maalaus. Maalipurkki on odottanut eteisaulassa jo kuukausia. Mies on yrittänyt jo monta kertaa kantaa purkin varastoon ja aina olen älähtänyt: tarvitsen sitä huomenna!
Juuri niin, huomenna, ehkä.
                                Yläkerran melkein itse tehdyssä keittiössä vallitsisi ihana työskentelyrauha.
                             Työhuoneeni on tyhjä ja työpöytä aika siisti, kun minä olen poissa.
                                                           Yläkerran aulan sommitelmia.
                                      Vähitellen olen vaihdattanut oviin kauniimpia kahvoja.
                                        Kirjoituspaikkani takaseinällä on aarteita navetasta.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vadelmakausi ohi

Eilinen tuuli ja sade piiskasivat viimeisetkin vadelmanraakileet maahan. Tämän kesän uskomaton vadelmakausi on siis ohi. Vadelmia tuli yli 200 litraa pieneltä alalta. Ne, joita ei ole ehditty käyttää tai myydä tuoreena,  on pakastettu heti tuoreeltaan keräämisen jälkeen.

Saatavilla litran ja 0,75 litran rasioissa. Lähettäkää viestiä paula.bagge@tuorsniemi-spirit.com tai soittakaa 040 7015235, jos haluatte ostaa puhdasta Tuorsniemi Spirit -luomuvadelmaa.

Palataan remontteihin, kun marjakausi on ihan täysin ohi. Vielä on mustikoita metsissä...

tiistai 2. elokuuta 2016

Vadelmien lumoissa

Jo kaksi viikkoa mennyt melko tarkkaan vadelmapuskissa. Käsivarret ovat pitkähihaisesta puserosta huolimatta pienillä naarmuilla ja näppylöillä oksien, ohdakkeiden ja nokkosten jäljiltä.

Vanha arkkupakastin tuli täyteen jo ensimmäisen viikon jälkeen. Piti hankkia uusi ja iso. Sekin alkaa jo uhkaavasti olla täynnä.

Olen yrittänyt myydä tuoreeltaan, mutta ostajakandidaatteja ei ole tällä suunnalla. Poimivatkohan itse omista puskistaan. Helsingissä olisi asiakaskuntaa, mutta pitkä matka jatkuvan kuljetuksen esteenä.

Ajattelin kuitenkin ennen joulua tehdä rysäysmyynnin ja tarjota ihmisille pakastettuja ihania, suuria ja meheviä Tuorsniemen kartanon vadelmia. Voihan olla, että sesongin jälkeen pakastevatuille tulee aiemminkin kysyntää.

Olen itse kerännyt jo runsaat sata litraa vadelmia ja muutaman kymmentä litraa herukoita. Sisareni on kerännyt toiset mokomat.  Kausi jatkunee vielä viikon.

Kun marjakausi on ohi, tartun taas remontteihin. Nyt herkutellaan ja möyritään puskissa.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista.


Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin.

Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla.

Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista portaista. Aine irrotti jopa jäljellä olleita liiman rippeitä. Olen ennenkin sanonut, että ihmeaine koko tuote.

Kun portaat olivat täysin kuivat (odotin seuraavaan päivään), oli kittauksen vuoro. Ikivanhoissa rapuissa oli jonkin verran koloja, jotka peitin lastaa käyttämällä Lakkakitti-nimisellä aineella. Kitti silotti rohtuneet pinnat ja peitti kolot. Enpä olisi tätäkään tuotetta osannut hankkia, ellen olisi saanut Tikkurilalta täydellisiä rapunkunnostusohjeita!

Sitten olikin pohjamaalauksen vuoro. Luja-pohjamaalilla maalasin joka toisen rappusen, pitihän rappuja voida käyttää remontin ajan. Yllätys oli suuri, kun raput olivat kosketuskuivat alle tunnissa. Maalasinkin  parin tunnin kuluttua ripeästi myös muut raput.
Pohjamaali oli nimensä oloinen: raput jäivät mattapintaisiksi ja hieman karheiksi vastaanottamaan lopullisen maalin.

En halunnut täysin puhtaan valkoisia portaita, vaan valitsin pehmeän, silkkimäisen Damasti-sävyn (F 485), joka sekoitettiin Betoluxakvaan (412 TVT).

Seinässä oleva sormipaneeli aiheutti suurimman hankaluuden. Aaltoilevana rappuihin saakka laskeutuvaa paneelia kun ei saanut töhrätä. Tässä tapauksessa maalarinteippiä oli hankala käyttää, joten kolot piti maalata erikseen pienellä pensselillä. Silti en täysin onnistunut pitämään paneelia siistinä, vaan rappujen ja paneelin liittymäkohtiin tuli maalisottaa. Nyt mietin, miten saan reunakohdan siistityksi.

Kesätaloudenhoitajamme Kreeta lohduttelikin sanomalla, että tuskin kukaan tutkii noita kohtia suurennuslasin kanssa. Itseäni ne tietenkin häiritsevät. Katsotaan, kuinka kauan...

Betoluxakva kuivui todella nopeasti. Lopulliseen kovuuteensa se asettuu parin viikon kuluttua maalauksesta. Siihen asti korkokengät ovat pannassa.
Jälkikirjoitus: Unohdin tärkeän yksityiskohdan  - Betoluxakvan päälle maalasin vielä liukuesteen. Sekoitin Liukueste-jauhetta maaliin ja sivelin pensselillä sekoituksen jokaiseen askelmaan. En kuitenkaan käsitellyt nurkkia, enkä muutenkaan kovin tarkasti rajannut aluetta. Hyvin pitää, ei luista villasukillakaan.

             Sanoisinko, että hienot! Osaan tehdä, kun saan täydelliset ohjeet. Kuvataiteileija Liisa Pajula-Mäkisen maalaus sopii kuin valettu portaikon paneeliseiniin.
                         Portaiden sävy on astetta vaaleampi kuin pylväs ja aulan välinen seinä.
                                    Elefanttikin on iloinen, kun portaat tulivat vihdoin kuntoon.
            Rapsuttelu, hionta, pesu, kittaus, pohjamaalaus ja pintamaali ja liukuestejauhe.    Työstä kävi.
         Aaltoilevan paneeliseinän ja rappujen väli oli hankala maalattava. Ihan sottaamatta en selvinnyt.
       Ei paljon naurattanut, kun piti ryhtyä irrottamaan liimoja kokolattiamaton jäljiltä.



Bathrooms details

Kylpyhuoneeseen kasaantuu helposti pesualtaiden ja ammeen reunoille kaikenlaista turhaa. Kun siivoaa, voi samalla poistaa liiat tavarat. Har...