lauantai 7. heinäkuuta 2018

Retrottaa, euron verhot kodinhoitohuoneeseen

Eilen minua viehätti kirpparikäynnilläni 70-luvun paksut, puuvillaiset retroverhot. Noukin ne itselleni eurolla. Pesin ja silitin. Pujottelin tankoon ja siinä. Ihka uudet (minulle) ja taatusti aitoa retroa. Moni sanoo yäk, minä sanon jees.


                            Taisipa minulle tulla 70-lukua ikävä, kun haksahdin näihin verhoihin.





                                         Kodinhoitohuoneesta on näkymä vaahtera- ja mäntypuistikkoon.

Vaatekaappien maalaus

Tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa.

Kartanon arkiporstuan aulassa oli puunväriset toimistokalusteiden näköiset vaatekaapit. Mitä puuta? Ei ota selvää, eikä sillä ole väliä. Pääasia, että rumana pitämäni kaapit muuttavat ulkonäköä rajusti. Se tapahtuu maalaamalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut kiikuttaa kaapit kierrätykseen, mutta uusien kaappien ostoon ei ole - kuinkas taas ollakaan - rahaa.

Kyselin Tikkurilan maalilinjalta ammattitaitoisilta neuvojilta, mitä kaappien suhteen tulisi tehdä. Sain taas pätevän vastauksen: ilman tartuntamaalia on turha yrittääkään. Se tarkoittaa sitä, että vaikeasti maalattavat kaapit on maalattava ainakin kahteen kertaan.
Asiaa helpotti hieman se, että Otex-tartuntamaalin pystyi sävyttämään samalla sävyllä kuin varsinaisen maalin. Valitsin puolihimmeän Helmi-kalustemaalin sävyksi Takoraudan, TYT Y500.  
Mustan maalin kanssa piti olla todella varovainen, ettei sottaisi joka paikkaa. Suojasin lattian, käytin runsaasti maalarinteippiä ja pukeuduin kerrankin maalarimestarin asuun eli risaisiin mustiin trikoisiin ja valmiiksi maalitahraiseen paitaan. Kädet suojasin kertakäyttöhanskoilla. Silti pieniä maalitahroja tuli sinne tänne, mutta sain ne heti pyyhittyä pois, sillä maali on vesiliukoinen.

Minulla on korkeanpaikankammo, mutta päätin silti nousta keittiöjakkaran päälle ylettääkseni joka paikkaan. Tietenkin suojasin myös jakkaran. Jos sen olisin sotannut, olisi syntynyt suuri huuto.
Päätin maalata yhteen syssyyn kaikki kaapit. Pieni kahvitauko välillä. Sitten odotin seuraavaan päivään tartuntamaalin kuivumista (olisi voinut maalata jo samana päivänä, mutta en jaksanut).
Seuraavana päivänä avasin kalustemaalipurkin ja aloin maalata. Todellakin, yksi kerta näytti riittävän joskin jotkut kohdat olisivat kaivanneet toisen pintakerroksen. Onkin tärkeää, että maalaa tasaisesti eli ottaa pensseliin maalia aina saman verran ja sivelee samalla tekniikalla joka kohdan.
Ja aina on muistettava, että itse tehty on itse tehty. Siitä ei voi valittaa. On vain hyväksyttävä se, mikä tuli tehdyksi tai olisi pitänyt toimia toisin ja tilata ammattimaalari.

Maalausta ei häirinnyt tai pikemminkin viivyttänyt mikään muu kuin se tyypillinen asia: kymmeniä kertoja otin taakse pari askelta ja ihastelin työn jälkeä ja ruman kaapin vaiheittaista komistumista.

Peilisyvennykseen liisteröin tapetin. Minulla oli vielä jäljellä Designers Guildin kukkatapettia Sisustus luo kodin -kirjani ajoilta. Silloinhan makuuhuoneeni yksi seinä oli tapetoitu kirjaa varten samaisella Designers Gildin ihanuudella.

No niin, valmista tuli ja kaikki sujui niin kuin piti mitä nyt aulan valkoiset verhot töhriintyivät hieman. Pari paikkaa jäi valkoiseksi, sillä riuhtaisin maalarinteipin liian aikaisin pois. Se veti maalin mukanaan. Jos on ehtinyt jo viedä maalit varastoon, musta tussi on pienten valkoisten plänttien peittämiseen mainio!




                                   Nyt sietää vaikka peilailla.
                              Puolihimmeä maali kiiltelee aika paljon. Himmeä olisi ollut kaikkein paras.
                        Aula on iso (huoneen kokoinen), tässä on vain maalatusta osuudesta osa.

                                                      Tapetti Designers Gild.

                                                             Vaiheessa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kukat pitävät nuorena

Kaikkea tapahtuu ja sattuu. Blogi voi olla tauolla kuukausia. Ja sitten: PAM! Kukkia taivaan, tai pikemminkin maan täydeltä. Niin voisi sanoa näkiessään Pirttinokan puutarhan Nokantiellä Ulvilassa.
Olen jo asiakas kolmen vuoden takaa. Ensimmäisenä vuonna hankin kukkia hillitysti, viime vuonna kävin jo viikottain ostamamassa uutta ja uutta. Kun menin vielä viimeisen kerran täydentämään varastoja, puutarha olikin jo sulkenut ovensa. Kesäkukkien, yrttien ja vihannestaimien myynti käy kuumimmillaan juuri nyt. Ei enää heinäkuussa.

Mikä minua sitten tässä Pirttinokan puutarhassa kiehtoo? Se, että siellä on neljä kasvihuonetta täynnä mitä ihanimpia kukkia ja vihannesten taimia. Ja se, että lääniä on, missä kukat ja taimet kasvavat. Pelkkiä orvokkeja on kokonainen pikku pelto täynnä. Sitä kiertää kehää ja pohtii, mikä kukan alku juuri minulle sopisi. Helpoimmalla pääsisi, kun valitsisi lähimmän näkemänsä, sillä kaikki taimet ovat yhtä hyviä, terveitä ja terhakoita.
Orvokit 6 e/10 kpl, toki niitä lähti mukaan kaksi satsia, keltaisia ja sinisiä.
Pirttinokan hienoihin puoliin kuuluu se, että siellä on asiantunteva, ystävällinen ja hauska henkilökunta.
Lieneekö kyseessä mummi, tytär ja tyttärentytär, jotka puutarhassa touhuavat?
Istutuspalvelu - eli kukat istutetaan paikan päällä asiakkaan omiin ruukkuihin tai amppeleihin - on aivan ehdoton. Mullat saa kaupan päälle!
Kun en osannut päättää, annoin kauppiaalle vallan päättää, mitä omiin kukkakoreihini istutetaan.

Minusta jokaisessa Suomen kolkassa pitäisi olla samanlainen ystävällinen, inspiroiva ja kokonaisvaltaisesti ihmisen kaunosielua hellivä puutarha kuin mitä Pirttinokka on.
Eräs rouva kertoi hankkivansa kukkia 60-vuotiaalle lapselleen. Me kaikki olimme sitä mieltä, ettei rouva ole itsekään päivääkään yli 60-vuotias. Niin, kukat pitävät ihmisen nuorekkaana!
Pirttinokan puutarha, Nokantie 26 Vanha-Ulvila, puh. 0505693774. Pistäytykää, suosittelen.
                            Minä elementissäni Pirttinokan ihanassa puutarhassa.
                                      Omat kukkakorit mukaan ja puutarhan ladyt istuttavat korit täyteen.
                                  Myyntikojusta saa valmiita istutuksia.
                                              Vaaleanpunaisen ystävälle.
                                            Minä vahdin täällä varattuja kukkia.
                                                    Valkoisen hurmaa.


                                                      Pertti hoiti kantajan duunin  - ilolla.
                        Omat ruukut tai kukkakorit mukaan ja puutarhurit hoitavat istutuksen.
                                             Orvokki kuin orvokki, yhtä hyvä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Mattojen lumipesu

Vielä kun on pakkasia ja lunta, kannattaa viedä matot hankeen ja pestä ne lumella. Tämä on ikivanha suomalainen tapa. Varsinkin villamatoille se on ainoa ja oikea pesutapa. Vesipesua villamatot eivät kestä, vaikka kuinka ihana olisikin ajatus pestä ne kesällä mattolaiturilla (lue: virallisissa mattojenpesupaikassa).
Meidän musta-oranssi-punaiset raitamattomme ovat harvinaisen vanhoja. Ne ovat peräisin 20-luvulta. Ja täyttä villaa. Pisin matto lienee kymmenmetrinen. Paino sen mukainen.

Veimme ensin matot ulos. Vedin jokaista mattoa perässäni pitkin takapihaa. Vaihdoin puolta ja taas vedin. Olipa se näky.
Sitten viskoimme lunta matoille ja Pertti ryhtyi työmieheksi, harjasi jokaisen maton lumen kera kummaltakin puolelta. Nostimme sitten matot tuulettumaan. ja kuivahtamaan. Tosin ne eivät ehdi kastua pakkaslumesta.

Urakan jälkeen olimme hiestä märät. Kyllä homma kävi urheilusta. Ennen kuin matot laitetaan takaisin salin lattialle, lattia imuroidaan huolellisesti ja pyyhkäistään nihkeällä mopilla. Raikkaus on taattu.
                                 Ensin mattojen annetaan hetki levätä hangella.

 
                                           20-luvulla kudottiin Karelia-henkisiä villamattoja.


Rivakka harjaus puhdistaa maton ja lisää tekijän kuntoa.
                                                           Puhdasta tuli. Kirkkaat raidat, kirkas mieli.


Viimeistelyä:  mattojen annetaan kuivahtaa mattotelineellä pari tuntia.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Juhlasalin tunnelmia

Kartanossa on kaksi salia: ruokasali ja juhlasali. Talvisin juhlasali on viileä, sillä isoa tilaa ei kannata lämmittää niin kuin muita huoneita. Käyttöä salilla on lähinnä juhlapäivinä ja kesällä.

Pistäydyin kastelemassa viherkasvit ja samalla otin muutaman kuvan. Juhlasalin tummaa tunnelmaa olen taittanut viininpunaisella, aniliinilla, punaisella ja turkoosilla.
Vanha punainen täkki pehmentää jugendsohvan istuinosaa. Sohvan jouset kun ovat ajan saatossa menettäneet kimmoisuutensa.
     Juhlasali kutsuu juhlimaan. Sohvan takana seinällä Liisa Pajula-Mäkisen ihastuttava maalaus.
                                            Vanhan täkin uusi käyttö sohvanpäällisenä.
                                     Ylimääräinen verho toimii myös pöytäliinana. (Vallila Interior)
                                             Viherkasvit viihtyvät viileässä salissa.
                                             Lattialla on villamatot 20-luvulta.

               
                                                  Kukko odottaa pääsiäistä.
                                                      Turkoosin leikkiä mustan kanssa.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tarhapäivänlilja 'Bonanza'

Laitoin pari alennuskorista ostamaani sipulia isoon ruukkuun kasvamaan ulos puupenkin päälle. Oli toukokuu. Ajattelin, että eksoottinen ja isokokoiseksi kasvava lilja ehtisi kukkaan heinä-elokuussa. Toisin kävi. Lilja vain kasvatti oksia. Loppukesästä sillä oli korkeutta jo 80 cm. Ei tietoakaan kukkavanoista.
Kun pakkasyöt lähestyivät, toin ruukun verannalle ja siitä vähitellen sisätiloihin. Oksat kuihtuivat lähes kokonaan. Yläkerrassa majaileva kukka oli surkea näky. Teki mieli heittää se roskiin.

Marraskuussa lilja alkoi kasvaa uudelleen. Kukkavana tulla tupsahti yllättäen, lähes salaa joulukuun lopulla. Oli vain ajan kysymys, koska ensimmäinen kukka puhkeaa. Tarkkana piti olla, sillä kyseessähän on päivänlilja.

Tammikuun alkupäivinä lilja puhkesi kukkaan. Kukan syvänkeltainen ja tummanpunainen yhdistelmä synnyttää vilunväreitä  - niin kaunis se on.
Suunnittelin, että kuvaan sen myöhemmin illalla. Kun tulin kameran kanssa, kukka olikin jo surkastunut. Laskin, että vielä on jäljellä viisi nuppua. Niiden suhteen pidän vahtia yllä.
Tässä vaiheessa on avautunut jo kolme kukkaa. Vielä on jäljellä kaksi.

Nämä kaksi kukkaa avautuivat yhdessä ja yhdessä ne myös tänään tulevat kuolemaan. Traagista. Kukkien kasvattaminen on kuin itse elämä. Syntymän ihmettä ja kuoleman salaisuutta.
                                         Bonanza-tarhapäivänliljan toinen kukka.
                                     Paisuu ja paisuu kunnes avaa kukkansa kauniin.
                                               Siirsin liljan ikkunalle yrttien lähelle.


lauantai 6. tammikuuta 2018

Vanhanaikainen sielu & sisustus

Niin vain on. Jossain vaiheessa elämää tulevat vuodet, jolloin ei tarvitse enää kokeilla kaikkea ja todistella pitävänsä jostakin muusta kuin oikeasti pitää. Silloin voi palata juurilleen tai pikemminkin pysyä juurillaan.
Olen vanhanaikainen sielu. Pidän vanhanaikaisista esineistä, huonekaluista ja sisustuksesta. En tarvitse yhtään modernia esinettä saatikka ostaisin jotain uutta. Käytän niitä tavaroita, joita minulla on ennestään.
Olen monta kertaa sanonut, ettei kauniin sisustuksen ja kauniin tyylin syntymiseen mene rahaa enempää. Moni uskoo vieläkin, että kalliit merkkituotteet ovat tae hyvästä mausta. Uskoo, mutta ei usko kuitenkaan. Kun luottaa vanhaan, arvostaa samalla menneitä sukupolvia ja heidän makukäsityksiään. Ne syntyivät arkipäivän käyttötarpeesta ja ihmisen luontaisesta kauneudentajusta. Sitä meillä on jokaisella.
Loppiaisen tunnelmakuvia kartanolta, olkaa hyvä.
                                               Vanhanaikainen asetelma.


                    Kun muut heräävät, Lumi ottaa paikkansa makuuhuoneesta ja alkaa nukkua.
                                     Joulukortit vielä päivän keittiön ikkunalla.



                                                     Yläkerran portaat.
                                       Bonanza-päiväliljassa on vielä viisi nuppua.
                                          Maria Charlotta -kammarissa loistaa vielä joulutähti.
                                           Hirsiseinän herkkiä koristuksia.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoin haalistunut kuistilla ja siihen oli tullut jos jonkinmoista läikkää.
Minulla sattui olemaan edellisten asukkaiden verannan komeroon jättämää pellavaöljyä, jolla aloin hoitaa pöydän pintaa.
Otin kangasrätin, johon lorautin pullosta öljyä, ja hinkkasin öljyä pyörivien liikkein pöytään. Aika paljon pinta imi. Lopuksi pyyhin vielä kuivalla rätillä pinnan tasaiseksi.

Hieno tuli. Ruokasalissa tuoksuu ihana pellavaöljy. Ihanaa, ettei tarvinnut ryhtyä petsaamaan. Huom! Öljyinen rätti voi syttyä itsestään tuleen. Huuhdo rätti vedellä ja vie vaikka ulos kuivumaan.


                                     Puun syyt ja värit tulivat hienosti näkyviin öljyämisen jälkeen.
                                   Antiikkipöydän pinta oli pahoin haalistunut ennen käsittelyä.

Retrottaa, euron verhot kodinhoitohuoneeseen

Eilen minua viehätti kirpparikäynnilläni 70-luvun paksut, puuvillaiset retroverhot. Noukin ne itselleni eurolla. Pesin ja silitin. Pujotteli...