keskiviikko 23. elokuuta 2017

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoin haalistunut kuistilla ja siihen oli tullut jos jonkinmoista läikkää.
Minulla sattui olemaan edellisten asukkaiden verannan komeroon jättämää pellavaöljyä, jolla aloin hoitaa pöydän pintaa.
Otin kangasrätin, johon lorautin pullosta öljyä, ja hinkkasin öljyä pyörivien liikkein pöytään. Aika paljon pinta imi. Lopuksi pyyhin vielä kuivalla rätillä pinnan tasaiseksi.

Hieno tuli. Ruokasalissa tuoksuu ihana pellavaöljy. Ihanaa, ettei tarvinnut ryhtyä petsaamaan. Huom! Öljyinen rätti voi syttyä itsestään tuleen. Huuhdo rätti vedellä ja vie vaikka ulos kuivumaan.


                                     Puun syyt ja värit tulivat hienosti näkyviin öljyämisen jälkeen.
                                   Antiikkipöydän pinta oli pahoin haalistunut ennen käsittelyä.

perjantai 18. elokuuta 2017

Oma piha, oma aika

Elokuu on kuukausista parhain kaikin puolin. Ehkä juuri siksi, että olen syntynyt elokuussa. Tunnen nahkani alla elokuun läpikotoisin, sen lämpimät yöt, usvaiset kosteat aamut ja polttavan päivän.
Kaikki kypsyy. Juice lauloi ...elokuu, kun minä olen viljaa...  - ehkei ihan sentään, sillä oloni on mitä mainioin: vadelmat, viinimarjat ja karviaiset odottavat joka päivä poimijaansa. Mustikat saavat odottaa vielä metsässä.

Pidän siitä, ettei kaikki ole niin viilattua ja höylättyä, ei, vaikka oltaisiin kartanon pihamaalla. No, kartano onkin romuromanttinen, miksei myös kaikki muu! Paremmin pihalle sopivat ruostuneet menneen ajan romut, kuin modernit koristeet. Tuorsniemen kartano tunnettiin maatilakeskuksena jo 1800-luvulla. Hunajatilanakin Tuorsniemi on tunnettu. Siitä muistutuksena tien varressa on nyt Pertin tallinvintiltä raahaama "mehiläiskoti", jota ensin koirankopiksi luulimme. Itse halusin tien viereen myös yhden maitotonkan.

Romu pyörä kertoo lopullisen totuutensa siitä, keitä vanhan ajan ja tavaran rakastajia kartanossa asuu.
Jotenkin kotoisampaa näin.

Eilen ilmestyneestä Oma aika -lehdestä muuten voit lukea, millaisia tunteiden myllerryksiä koimme maalle muutettuamme kolme vuotta sitten. Haastattelin itseäni ja kirjoitin jutun. Ikävä Helsinkiin? Ei enää yhtään.


                                       Hankkiessamme tonkan, siihen oli jo valmiiksi kirjoitettu drinkin nimi.


                                    Navetasta löytyi hieno pöytä ja mehiläislaatikoita (luulisin) tasoksi.
                                        Olen onnekas, kun navetasta löytyy vieläkin ihania pihan koristuksia.
                                                          Ulkokypyläkin koristautui.
                           Isännän tien viereen raahaama mehiläiskoppi muistuttaa vanhasta ajasta.
                                        Romuromantikkojen romuja aidan vieressä.
                                          Jihuu mikä ruoste.
                                        Kohta valaisee kynttilänvalo elokuun tummuvia iltoja.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Parsapasta varhaiseksi lounaaksi

Heräsin eräänä aamuna televisiosta tulevaan James Oliverin kokkausohjelmaan. Kello oli jo varsin paljon. Unen läpi kuulin puhuttavan parsapastasta. Kiinnostuinkin heti, sillä minulla sattui olemaan parsanippu. Tarvittiin vain kevätsipulia, parmesaania sekä savustettua taimenta. Hetken mietittyäni selkeni, etten halua pastasta kalanmakuista. Niinpä ostin eilen kevätsipulinipun. Pengoin sipulinippuja niin kauan kuin löysin mielestäni raikkaamman.

Tänään kun mies ei ole kanssani syömässä, voin tehdä vain minua tyydyttävää ruokaa. Siihen ei kuulu liha tai kala. Siitä sun tästä  tehty ruoka on minun makuuni. Olen kirjoittanut vuonna 2005 kokkauskirjan nimeltä Maalataan ruokaa! Kuvitus on ystäväni Johanna Oraksen. Maalataan ei suinkaan tarkoita maalattua ruokaa (toki Johanna on valmistamani annokset maalannut kuviksi), vaan tarkoituksenani oli kirjoittaa kirja sävelletystä ruoasta. Tehdään ruoka kuta kuinkin oman mieltymyksen mukaan, sävelletään ja maalaillaan.

Parsapastan teko-ohje niin kuin sen valmistin:

1 nippu parsaa
1 nippu kevätsipulia
makaroneja
hieman vehnäjauhoja suurustamiseen
voita tai öljyä paistamiseen
maitoa
suolaa
pippuria
valkosipulia
parmesaania

Huuhdo parsat ja kevätsipulit. Leikkaa ensin parsoista kova kantapala pois. Sen jälkeen leikkaa parsat noin puolen sentin mittaisiksi paloiksi. Jätä parsan latvaosat leikkaamatta ja lisää ne vasta melko kypsään seokseen. Leikkaa sipulinvarret pieniksi paloiksi. Paista kevyesti n. 10 minuuttia pienellä lämmöllä, älä anna ruskistua.
Keitä tällä välillä makaronit.

Kun parsa ja sipulit ovat melko pehmeitä, laita pannulle nokare voita ja runsas ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Kypsytä vehnäjauhoja hetkisen. Lisää sekaan maitoa niin paljon, että seos sakenee, mutta jää silti sopivan notkeaksi. Voit käyttää hieman myös kermaa.

Kaada ainekset kulhoon ja pyöräytä seosta sauvasekoittimella. Jätä sattumia.
Laita seos taikaisin syvään paistinpannuun ja sekoita joukkoon makaronit. Purista joukkoon pari valkosipulinkynttä. Sekoita. Tarjoa kuumana syvältä lautaselta. Vuole muutama parmesaanin siivu annoksen päälle.
                              Parsapasta valmistuu viidessätoista minuutissa ja on taivaallisen hyvää.
                                 Lautanen tyhjeni nopeasti. Seuraavalla kerralla makustellaan.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Ruukkupuutarha, Paloma Paulan Provence avautuu

Niin pienestä se lähtee. Kevät ja kesä! Ensimmäinen lämmin päivä ja jo vihertää navetan takana. Toin syksyllä kuusi yrttiä talvisäilytykseen sisälle. Kaksi kuoli, mutta loput neljä ovat hengissä. Sitruunamelissa ja lehtiselleri ovat jo melko puskia, rosmariini sinnittelee...

Tänään, jo melko lämpimän vapun jälkeen navetan seinustalla on suorastaan kuuma. Tämä pikku paratiisini, oma Ranskan Provenceni, on minulle hyvin rakas. Tänään istuskelin auringon paahteessa ja puuhastelin hieman yrttien sijoitellessani ja tutkiessani uutta kasvustoa. Viinimarja oli jo lehdessä. Varsi nojasi kuumaan kivimuuriin ja näytti sekin nauttivan auringosta. Raparperit olivat yhdessä päivässä kasvattaneet jo lehtiä. Mukuloitakin oli vielä runsaasti.

Ruukku- ja laatikkopuutarhani alkaa muotoutua vähitellen. Vielä ei kannata yrttien siemeniä pistää multaan, mutta ei siihen kauan mene. Pakkasyöt alkavat olla nähty.

Puutarhani ympäristö vain on aikamoista slummia. Ns. liiteri on kyhätty kasaan jätemateriaaleista ja liiterin ympärillä on paljon raskasta rojua, jota emme ole saaneet aikaiseksi hävittää. Pitäisi ottaa järeämmät apukeinot käyttöön, traktori ja kauhakuormaaja tai paremminkin jättipihdit, jotka nostaisivat kaikenlaiset kehikot ja lavat huis hiiteen. Pian kuitenki ohdakkeet ja nokkospehkot ottavat vallan, romut jäävät piiloon katseilta.

Navetan kivimuuriseinien katve on todella ihana paikka. Siellä voisi järjestää vaikka pienet kutsut, ruokatapahtuman, jos vain ihmiset ymmärtäisivät romuromantiikan päälle. Olenko ainoa romantikko? En kai. Kartanon saleissa on oma tunnelmansa ja juhlat sisällä ovat kesälläkin paikallaan. Mutta navetan seinustalle pöytä ja tuolit, grilli ja salaatit noukittaisiin ruukuista ja laatikoista.

Jos osallistujia Paloma Paulan navetanseinus-Provence-ravintolapäivään vain löytyy, pistän homman pystyyn.

Hienoa kevättä kaikille!
                                             Sisältä ulos kohti navetan seinustaa.
             Kesä tuli yhdessä päivässä. Talven sisällä sinnitelleet yrtit pääsivät auringon ihanaan valoon.
                                  Kuumuus aiheutti sen, että heti piti kastella.
                                                      Tein vanhoista kattotiilistä reunuksen.
                                           Viinimarja teki kahdessa päivässä lehdet.
                        Raivasin pajukkoa ovien edestä, mutta tiedän, että pian ottavat ohdakkeet vallan.
                                  Söpöläiset eli raparperin poikaset kasvavat hurjaa vauhtia.
                         Projekti on vielä levällään, mutta tästä se lähtee.
 Raahasimme navetasta ulos ihastuttavan pöydän tapaisen. Harjasin pölyistä ja sade saa pestä loput pölypiintymät. 




                                     Minulla on töissä mukana uskollinen apuri, Lumi-kissani.
                                Lumi tykkää kottikärryistä. Hyppäsi heti kyytiin.




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Bathrooms details

Kylpyhuoneeseen kasaantuu helposti pesualtaiden ja ammeen reunoille kaikenlaista turhaa. Kun siivoaa, voi samalla poistaa liiat tavarat. Harmonisesti sijoitetut yksittäiset koriste-esineet ja kylpytarvikkeet ovat osa tämän kylpyhuoneen kauneutta.
                                             Kylpyhuoneessa on hienostunut sävymaailma.
Ammeen laidalle on aseteltu pelkästään kauniita tai tarpeellisia tavaroita.

                                  Emännän näyttävät korut sopivat olla esillä.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Levollinen sisustustyyli ja ripaus eksotiikkaa

Kun itse asuu yli 200 vuotta vanhassa talossa, tekee hyvää nähdä välillä toisenlaista asumista ja sisustamista. Olen sisustus- ja lifestyletoimittaja, joten minulle se on mahdollisuus aina työn puolesta avautuukin. Nyt olen lomalla Norjassa.
Asun melko uudessa omakotitalossa Stavangerissa. Kotia on sisustettu rennon skandinaavisesti, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Joka tapauksessa vaaleuteen ja maanläheisiin sävyihin sekoitetaan sopivasti mustaa. Se esiintyy esimerkiksi valaisimissa, tauluissa ja sisustusesineissä. Kaukomatkoilta tuodut matkamuistot ovat osa sisustusta.
Slettvollin (Norjan huonekalu- ja sisustusketjun) uudessa lifestylekirjassa musta määrää linjan. "Furniture from Slettvoll is like that little black dress - it fits everywhere and is very versatile."

Tässä kodissa, jossa asun viikon, on helppo ja hyvä olla.
                            Isot sohvat ja niukka muu sisustus luovat rennon tilan.
                                       Tässä istun ja juon aamukahvia.


                                   Pienet yksityiskohdat luovat "sen oikean" tunnelman.

                                               Taloissa on pieniä vilpoloita, jotka on sisustettu viimeisen päälle.

                                        Isot ja yhä isommat kynttilämaljat ovat Slettvollista.
                                 Nurmi on jo vihreää.
                                                         Vilpolan tyyliä.

                                   
                                                  Pääsiäinen näkyy jo sisustuksessa.
                             Slettvollin uusi lifestylekirja on muhkea pakkaus täynnä ihanuuksia.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...