Siirry pääsisältöön

Asumisharjoittelua remontin keskellä

Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa, varsinkin öisin. Pimeys ei minua haittaa  - oikeastaan täällä on paljon valoisampaa kuin Helsingissä. Tarkoitan silloin kuin pitää eli aamuisin ja päivällä, kiitos kartanon lukuisten suurten ikkunoiden. Helsingin-asuntomme, tuo pieni hevostalli - niin ihana kuin se onkin - sijaitsee pimeällä sisäpihalla korkeiden kerrostalojen katveessa. Auringon valo ei sinne yllä.

Oudointa näin muutaman yön nukkumisen jälkeen on se, etten aamulla herää ensimmäisen ratikan kolkuttamiseen joskus viiden ja kuuden välillä. Siihen nimittäin tottui 24 vuoden Katajanokalla asumisen jälkeen. Nelonen vei ja toi, milloin minnekin, mutta aina se kulki olinpa itse liikkeellä tai en. Se oli tieto siitä, että elämää on, on ollut ja tulee olemaan. Ratikka, merkitset minulle samaa kuin kaupunki. Mitä muuta minulla on täällä, "jossakin" Porin takamailla kuin tämä remonttikohde: kartano? Ei kerrassaan mitään. Yyteri, unelmien hiekkarannat, totta, ihan vieressä. Hiekka vain, lumen valkoinen hiekka vain. Muuta ei jäljellä rakkaudestain kuin hiekka vain. Kaihoisat sävelet nousevat pintaan.

Kun katson ulos makuuhuoneen ja salien ikkunoista, näen peltoja silmän kantamattomiin, ei ole nyppylää eikä mäkeä, suurta merenpohjaa vain. Kun juon aamukahviani keittiössä, katselen sisäpihalle. Pihaa suojaavat maailman pisin kivinavetta, makasiini ja pihasauna, rakennusta toisen perään. Olen turvassa.

Lipputanko keskellä pihaa on valmiina liputuspäiviin. Lippu löytyi kodinhoitohuoneen kaapista kauniisti laskostettuna. Muistan, miten rippikoululeirillä jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni solmimaan ja nostamaan lipun salkoon erään pojan kanssa. Teeskentelin osaavani solmut, mutta lippu ei hievahtanut senttiäkään ylöspäin. Se häpeä jäi painajaismaisena mieleeni. Tuossa nyt uusi tanko odottaa opetettavaansa.

Lähimpänä keittiön suurta ikkunaa on kolme vanhaa omenapuuta, jotka kuulemma kukkivat jumalaisesti ja kantavat hedelmää sen mukaan. Yhdessä niistä on niin makeat hedelmät, ettei niitä voi syödä. Haluanpa kokea. Mutta syksy, älä tule vielä! Anna minulle aikaa.

Kun kaikki talon sisäovet ovat auki, käy armoton veto ja suorastaan tuuli. Riennän jo katsomaan, ovatko ulko-ovet auki. Kiinni ovat. Ikkunat on uusittu jokunen vuosi sitten. Mistä sitten vetää? Nurkat näyttävät siisteiltä. Jospa veto ei olekaan todellista vaan mieleni tekosia. Niin paljon tapahtuu ja niin paljon pitäisi tapahtua, että se saa myös ilman kiertämään ja suorastaan juoksemaan.

Puhun välillä menneessä muodossa. Puolikas minusta, mutta korostan, vain puolikas asustaa täällä, remontin keskellä. Puolikas on Helsingissä, absolut. Outo olotila.

Taidanpa jättää tämän päivän askareeet pieniin. On kiirastorstai. Käyn kotikappelissani ja sytytän kynttilän. Pitkäperjantaina Lapin hiihtoladuille. Toisenlainen rehkiminen ja hilluminen on siellä vastassa, nimittäin yksi suurista  rakkauksistani: hiihto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Katon styrox-levyt irti

Valkoiset styrox-levyt, joissa on kohokuvioita  - jokainen maalla asunut ne tietää. Ainakin meidän rintamamiestalon kattoihin isä laittoi styroxia. Se oli lämmin, muuta ei kai haettukaan. Myös kartanon yläkerrassa on käytetty styroxia yhden huoneen katossa. Se on minun tuleva työhuoneeni. Olin jo osittain kunnostanut huonetta, poistanut lattiasta laminaatin, hionut alta löytyneen puulattian, maalannut sen osittain sekä maalannut myös paneeliseiniä. Kartanon ostajaehdokkaat olivat repineet pari styrox-levyä irti alla olevine pahveineen. Osa levyistä repsotti ikävästi, sillä ne oli huonosti kiinni pahvissa ja lautakatossa. Kuuntelin kerrankin asiantuntijoita enkä ryhtynyt repimään kaikkea kerralla pois. Okey, ostetaan sitten ne puuttuvat styroxit ja kärvennellään ei niin mieleisen katon kanssa loppuelämä. Aie osoittautui mahdottomaksi.  Menin tuttuun K-Rautaan ja kysyin, myyvätkö he styrox-levyjä. Ei myyty, mutta tilata kyllä voi. Piti tehdä uusi keikka ja tuoda malli mukana, niin ti