Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Rustiikkisia unelmia raskaan työn vastapainoksi - paikka ihana, beautiful Finca Sa Cova

Välillä pitää huokaista ja olla vain. Tai ei ihan. Kun remontti ns. seisoo, voi selata matka-albumia ja haaveilla. Siihen olen kuluttanut tänään aikaani. Verannan maalaushommat keskeytti hyytävä, kostea sää. Naapurin kahvikutsu keskeytti oleiluni. Mukaani sain lahjaksi lähes parimetrisen kahvipensaan, jota oli kasvatettu lähemmäs kymmenen vuotta. Maalaiset ovat lämminsydämisiä. Verannan lattian ja oven maalaamiseen tarvitaan lämpöä ja kuivuutta. Sitä oli kyllä riittämiin viikkotolkulla eiliseen saakka. Näin se menee: heti kun päättää tehdä jonkin asian, luonto sanelee vastalauseensa. Kuvat ovat Mallorcalta sisäsaarelta. Juuri tällaista fiilistä haluaisin tänne kartanoonkin. Lienee kuitenkin kaukaa haettua joiltakin osin. Rustiikkisia muureja tosin löytyy täältäkin, mutta ei niin eksoottisia kukkia, kuin nämä espanjalaiskaunottaret  -luikertelevat karheita seiniä pitkin ihan omin neuvoin. Haaveillaan tämä päivä. Tulkaa mukaan.                                               Pergo

Roskistäkit

Ei tästä hulluudesta pääse. Kun vein roskat, laatikosta pilkahteli kaksi punaista täkkiä. Aivan ehjää, puhdasta ja kaunista. Autoon ja narulle tuulettumaan. Löytänevät aikanaan paikkansa kartanon yläkerrasta. Ja jos pelkäät, että otan ne vieraspeitoiksi,  erehdyt. Nukkumistäkit tulevat olemaan ihkauudet.                             Roskistäkit tuulettumassa.

Öljylämpö pahis, maalämpö hyvis!

Jo vähäisen kuukauden satunnaisen asumisen jälkeen voin todeta, että öljylämpö on pahiksista pahin. Se ei sovi meille. Oikeastaan pelkään sitä ja menoa pannuhuoneeseen, jossa valtava säiliö kihisee ja puhisee. Mittareita on vaikka jaettavaksi enkä tiedä, mikä mittaa mitäkin. Katastrofi tapahtui jo heti ensimmäisenä asumisviikonloppuna huhtikuussa. Talo rupesi kylmenemään. Ei kai öljy ollut loppu? Mitään valistusta emme olleet saaneet edellisiltä asukkailta, miten tsekataan jäljellä olevan öljyn määrä tai mistä nappulasta pitää painaa tai mitä kääntää, jos haluaa säätää tulevan lämmön määrää isommaksi tai pienemmäksi ja siten vaikuttaa itse kulutukseen. Itse en myöskään tiennyt, mihin reikään öljyä lisätään ja missä on lisäämisputki. Soittoja sinne tänne. Öljynkuljetusautot eivät aja viikonloppuisin. Paikallinen "öljymies", jolla piti huhujen mukaan olla öljyä, kertoi, ettei hän ole toimittanut ainetta enää vuosikymmeniin. Eläkkeellä. "Pikaiskaapa bensiksellä ja otta

Mansikkapäivä

Paikallisessa marketissa oli myynnissä espanjalaisia mansikoita. Nehän ovat aika puisia, mutta erittäin tuoksuvia ja tällä kertaa myös maistuvia. Iso rasia maksoi vain 1,35 euroa, ostin kaksi. Pilkoin mansikoita salaatin sekaan. Salaatissa oli tietenkin tomaattia, kurkkua, oliiveja ja fetaa ja tällä kertaa myös himoamaani kaprista. Hyvin sekin sopi mansikan kanssa. Maitokiisseli & mansikat -taulun on maalannut Johanna Oras.

WC:n seinän pikaremontti

Ja ihan väliaikainen sellainen. En vain enää yhtään kestänyt kartanon alakerran WC:n lavuaarin yläpuolella olevaa repeilevää 70-luvun puolelta olevaa vinyylipintaa. Riuhdoin sen pois hetken mielijohteesta eräänä iltana, tasoitin pinnan ja maalasin samalla harmaalla, millä yläkerran paneelit. Tänään kävin Porin kierrätyskeskuksesta ostamassa neljällä eurolla vessapeilin. Niin, sen peilikaappihirvityksen lennätin seinältä ensiseisomalta. Sisustelin hieman, taulujakin laitoin. Tulikohan vähän täyttä, ehkä jokunen tavara poistuu matkan varrella. Toivottavasti loppukesästä tulee vessaan kunnon remppa. Pinkopahvit ovat siistit ja ah, niin omaa aikaansa edustavat ja valkoiseksi maalattu puukatto on suorastaan hieno, ne saavat jäädä, mutta muovimatto, hanat, pönttö ja ehkä lavuaarikin saavat menopassin. Luksusvessa toiveissa. Kultaa, pronssia ja silleen, hanoja myöten.                                                    Vinyylitapetti on vek ja kohta maalataan.                     Har

Makasiinin uusi uljas nousu

Pihapiiriin kuuluva vanha makasiinirakennus lähtee elämään kesäkuun lopulla uutta uljasta nousuaan, kun sinne aukeaa Tuorsniemen kartanon makasiinikirppis. Nyt vielä makasiini on täynnä rojua  ja uskokaa tai älkää, jopa minunkin silmin myyntiin kelpaamatonta roinaa. Silti kirppiksestä tulee romuromantiikan toinen kehto. Ensimmäinenhän on neljä kesää toiminut Ruukku & Runeberg second-hand shop Ruovedellä osoitteessa Laivarannantie 1, Ritoniemen kartanon Tilanhoitajan talo. Kahden kartanon välissä siis taiteillaan ja tunteillaan. Ensin raivataan ja sitten rakennetaan unelmien romuromantiikan kehto. Tiedot aukioloajoista ja varsinkin kauden avauksesta lähetän myöhemmin. Paikkakuntahan on Pori - tietenkin... Näiden ovien takana raivataan tilaa Paloma Paulan makasiinikirppikselle.

From China and Russia

Koska huomasin, että sivuillani on myös kiinalaisia ja venäläisiä lukijoita tai seuraajia, laitan pari kuvaa paikkaansa odottavista kiinalaisesta ruukusta (chinese ceramic pot) ja venäläisestä maalauksesta sekä tarjottimista. Saa nähdä, miten värikäs ruukku sopeutuu vanhaan kartanoon ja kalusteisiin. Ei se ainakaan tuohon antiikkikaapin eteen jää  - ehkä turkoosiin huoneeseen, jos sellaisen laitan yläkertaan.

Tunnen olevani Ranskan maaseudulla

...vaikka olenkin Satakunnassa. Mutta onhan köyhän naisen "riviera" eli Yyteri tuossa matkan päässä. Ihan totta, ranskalaiset maalaistalot ovat aika rappioromanttisia ulkoapäin, melkein kuin tämä meidän navettahirvitys, josta kuoriutuu melkein ihanuus pelkällä raivaamisella. Siirtelin kauniilta kiviseinältä pois ainakin parikymmentä varastolavaa ja muutaman aitarakennelman + joulukuusen. Vilkaisin navetan puolelle ja nostin sieltä sinisen puupenkin istuimeksi ja muutaman romun katseltavaksi. Mitä ehdottaisitte kasvamaan nurkkaan ja kivimuurille? Villiviiniä vai kärhöä?

Osaat maalata, jos minäkin osaan!

Näin se vain on. Kun saa maalipurkin auki, loppu onkin helppoa.  Ja raskasta. Maalasin eilen paneelit ja sen jälkeen lattian. Maalauskäsi ja ranne on hieman tönkkönä ja kipuakin . Tänään maalasin toiseen kertaan. Aikaa kului eilen runsaasti kun piti kymmeniä kertoja perääntyä kesken maalausten ja katsella kauempaa kädenjälkeään. Tai olisiko se sittenkin maalisiveltimen jälki? Nimittäin ehkä maalatessa kannattaisi panostaa laadukkaisiin siveltimeen, jotka eivät pudottaisi "sulkiaan" , joita saa sitten nyppiä pois. Ostin lähimarketista tietenkin ne halvimmat pensselit, halvimman ja kalleimman välillä on runsaasti euroja. Selvisin tänään parissa tunnissa urakasta. Nyt odottelen, että kuivaa ja saan kiinnittää lattialistat. Menevät sotat piiloon. Osaat maalata, jos minäkin osaan! Laskin mitä säästin, kun itse tein. Eilen meni runsaat kolme tuntia, tänään kaksi. Säästöä kertyi noin 250 euroa, jos laskee 40 euron tuntipalkan mukaan + alv. Nyt muistin: ammattilainen tekisi hom

Maalipurkki auki ja heti!

Olenpa huono remonttireiskatar, kun en edes muista, miten saa maalipurkin auki. Kertakaikkiaan otti päähän taistellessa ja yrittäessä avata purkkia, joka sisälsi ah, niin ihanaa, hyvin vaaleanharmaata lattiamaalia (Betolux 270 TVT 2115) yläkerran nurkkahuoneeseen. Kuvaa ottaessani hieman ylimitoitin ja kuvasin vasaran ja maailman suurimman kiintoavaimen, joilla mukamas yritin saada purkkia auki. Mitä niille härpäkkeille/kielekkeille tehdään? Tietenkin yritetään saada ylös. Ensin väänsin niitä ylös härpäkkeiden päästä  - taisipa olla monitoimipurkinavaajan toisella päällä. Ei tapahtunut mitään. Menin nettiin. Sieltä löytyi apu heti. Eräs "asiantuntija" neuvoi avaamaan kielekkeet ruuvimeisselillä. Mutta sitä hän ei kertonut, mihin ruuvimeisseli laitetaan. Se piti arvata ihan itse: reikään tietenkin ja sitten vain nostetaan/väännetään kielekettä suoraan ylös. Että sitä voikaan tuntea itsensä niin tyhmäksi. Saa nauraa.