Eilisen kahvitteluhetken muistan pitkään. Kartanon entinen emäntä Maija tuli käymään ja toi tullessaan itse tekemänsä taatelikakun. Mistä hän arvasikaan, että taatelikakku on minun herkkuani. Joimme kahvit ja Maija kertoili kartanon entisistä vaiheista. Tarinoita oli mukava kuunnella. Ja aina sitä oppii arvostamaan taloa enemmän, kun tietää sen historiaa. Tarinoiden myötä tunsin yhä voimakkaammin kuuluvani juuri tänne.
Nyt ovat kukintavuorossa rhodot, nuo hennon liilat kaunokit. Niitä on talon toisella puolella runsaasti. Syreenipensaiden ja rhodojen takaa kartanoa tuskin näkyy tielle. Valkoinen juhannusruusu on kukintansa loppuvaiheessa, komea vielä päivän pari. Maakellarin edustalla kasvaa ruusu. Vuorikaunokit, kurjenmiekat ja akilleijat kukkivat onneaan. Pionit ovat vielä nupullaan, onneksi. Maija-rouva näytti jasmiinin kasvupaikan. Ah tätä ihanuutta. Puutarhassani kasvaa jasmiini. Sen kukintaa odotellessa...
Kartano pilkistelee syreenien ja rhodojen takaa.
Lumin oma paikka on aulassa ikkunan luona.
Maija-rouvan tuoma taatelikakku on huvennut jo melkein puoliväliin.
Kun tulin sisään, kissani Lumi oli tietenkin jo mennyt päiväunilleen uuteen olopaikkaansa aulan ikkunan alle vanhaan puusänkyyn. Patjan päälle asettelin ne roskiksesta löytämäni punaiset täkit lisäpehmikkeeksi. Lumi tietää, että sänky on hänen. Pitäähän kissalla olla ihan ikioma paikkansa - eikö totta?
Nyt ovat kukintavuorossa rhodot, nuo hennon liilat kaunokit. Niitä on talon toisella puolella runsaasti. Syreenipensaiden ja rhodojen takaa kartanoa tuskin näkyy tielle. Valkoinen juhannusruusu on kukintansa loppuvaiheessa, komea vielä päivän pari. Maakellarin edustalla kasvaa ruusu. Vuorikaunokit, kurjenmiekat ja akilleijat kukkivat onneaan. Pionit ovat vielä nupullaan, onneksi. Maija-rouva näytti jasmiinin kasvupaikan. Ah tätä ihanuutta. Puutarhassani kasvaa jasmiini. Sen kukintaa odotellessa...
Kartano pilkistelee syreenien ja rhodojen takaa.
Lumin oma paikka on aulassa ikkunan luona.
Maija-rouvan tuoma taatelikakku on huvennut jo melkein puoliväliin.
Kun tulin sisään, kissani Lumi oli tietenkin jo mennyt päiväunilleen uuteen olopaikkaansa aulan ikkunan alle vanhaan puusänkyyn. Patjan päälle asettelin ne roskiksesta löytämäni punaiset täkit lisäpehmikkeeksi. Lumi tietää, että sänky on hänen. Pitäähän kissalla olla ihan ikioma paikkansa - eikö totta?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.