Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

Selällään - mitä näkyy?

Vaikka itse sanonkin, patiosta tuli upea. Olihan siinä hieman pakertamista kun piti ensin nostaa vanhaa, paikalleen rakennettua "laitosta" ja asettaa alle maanpeitekangas kahdessa vaiheessa, ensin puolet ja sitten toinen puoli. Sitten pesin laudat harjalla ja laimealla mäntysuopaliuoksella. Annoin kuivua hyvin, jonka jälkeen käsittelin laudat Tikkurilan kaluste- ja terassiöljyllä, väri kelonharmaa  Täydellisen selonteonkin saatan myöhemmin kirjoittaa, mutta nyt katsotaan hommaa kuvien kautta. Retkahdan joka aamu ja ilta selälleni puutarhavuoteelle. Mitä näenkään? Siperian pyhän puun sembramännyn, josta oravat tiputtelevat pihkaisen kävyn osia ja siemeniä niskaani  ja patiolle. Saan harjata laudat kaksi kertaa päivässä. Männyn tuoksu on iltaisin ja varhain aamulla hyvin raikas ja mystinen. Rakastan sitä tuoksua. Pidä sembra minun keuhkoistani hyvää huolta, kiitos. Näen myös ulos tuomani, naapurini Ainon minulle lahjoittaman kahvipensaan ja ruusuistutukseni. Näen ikivanhan

Yyterin polttavalla hiekalla

Tänään se oli tehtävä: kokeilla, mitä on suomalainen rantaelämä. Hiekka polttaa varpaita ja pöllyää  - suussa narskuu, silmiin lentää. Tuuli on lämmin, suorastaan polttava. Ihmiset vaeltavat rannalle, toiseet vaeltavat jo takaisin naamat punaisina. Käsittelin aamupäivällä pation laudat kaluste- ja terassiöljyllä. Palkkioksi itselleni soin hetken rannalla. Mukana on iso termari kylmää mehua, vadelmapiirakan palanen ja pieni termari maitokahvia. Ja kamera tietenkin. Linssejä pitää varjella, ettei tulli heittäisi hiekkaa niihinkin. Bikinit päällä, viltti ja suuri valkoinen pyyhe kainalossa sekä eväskori ja kamera - huh, onpa siinä ihan riittävästi tavaraa tunnin rantakeikkaa varten. Oman suojaisan paikan hakeminen on sitten oma lukunsa. Mikähän siinä on, ettei millään löydä läheltä sopivaa paikkaa, vaan sitä kävelee ja kävelee eteenpäin ja tiirailee sopivaa dyynin poukamaa. Ei mukamas kaikki paikat kelpaa... Lasten kirkuvat äänet sekoittuvat aaltojen pärskeisiin. Muistiin tulevat sa

Tapettitilaus Tapettitehtaalta

Koska askeleet käyvät jossain vaiheessa yläkertaan ja sen pieneen vierashuoneeseen, oli aika valita tapetti Tikkurilan Laama- ja Sacher-sävyjen seuraksi. Ihastuin Tapettitehdas Pihlgren ja  Ritola Oy:n vanhanaikaisiin tapetteihin. Valitsin laajasta tarjonnasta pitkän miettimisen jälkeen Gobeliini 69251 -tapetin. Jo kahden päivän päästä tilauksesta tapetti oli minulla. Hyvä Matkahuolto! Laitan kuvan, niin näette itse, miten upea ja ah, niin herkkä valintani on.     Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n herkkä Gobeliini-tapetti sointuu kauniisti Tikkurilan maalisävyjen kanssa.

Navettakin korjataan (joskus)

Tässä se meidän ranch sitten on, nimittäin vadelmaranch! Ensi vuonna olen viisaampi ja siistin ajoissa vadelmakasvustojen ympäristön, ettei tarvitse jättinokkosten ja ohdakkeiden kanssa tapella. Mikä siinä onkaan, että tuon ehkä maailman hienostuneimman marjan ympärillä tahtovat elää symbioosissa maailman ärsyttävimmät kasvit! Lisäksi on muitakin vaaroja: paarmat ja ampparit. Vaikuttaa siltä, että ampparit rakastavat vadelmia yhtä paljon kuin minäkin. Siellä ne pörräävät pensaiden sisällä, mitä sitten tekevätkään, en tiedä eikä kiinnosta. Yläkerran remonttihommat saavat odottaa elokuun alkuun, vaikka tekeekin kipeää. Tärkeysjärjestyksessä mennään. Jättäisittekö te vadelmat mätänemään puskiin? Keruupäivät ovat aika kiireisiä. Kahvipausseja en kuitenkaan missaa. Ehdin jopa valmistaa rahkaraparperivadelmapiirakan toissapäivänä. Herkullista. Olen varmaan aikamoinen näky lierihatussani, pitkissä kumisaappaissani, mustissa farkuissani, paksussa college-puserossani ja pitkässä mustas

Remonttirahaa vadelmilla?

Katsokaapa näitä. Valtavan suuria vadelmia navetan takaa. Enpä olisi ikinä uskonut, että vadelmat ovat jo kypsiä. Näin ne sattumalta kun kurkkasin navetan nurkan taakse samalla kun viimeinkin illansuussa sain aikaiseksi  ottaa talteen raparperit. Mitä punaista siellä oikein näkyykään? Heinäkuun 14. päivänä pitäisi olla paras mansikka-aika. Vadelmien kasvupaikka onkin erikoinen. Navetan seinusta ja edusta on kuuma pätsi. Puutarhavadelmat ovat levinneet jo aika laajalle alueelle. Ne kasvavat tietenkin mitä mahdottomampien ohdakkeiden ja nokkosten seassa. Ohdakkeet olivat lähes yhtä pitkiä kuin minä, nokkoset ulottuivat olkapään kohdalle. Sekaan mahtui myös amppareita. Vadelmien himo ylitti kuitenkin kaikki vaarat. Siitä vain pistelkää ja nipiskelkää käsivarsiani. Näin minä tallaan teidät jalkoihini ja poimin herkut vakkaani. Se on nyt sitten menoa. Tätä tyttöä eivät nyt muut (kuten remonttiasiat) rassaa. Nyt poimitaan. Kun kerran ensimmäiset vadelmat on löydetty, seuraavat voi poimia

Aamuhetki puutarhan sohvalla Lumi-kissan kanssa

Aamut ovat parhaita. Seesteisiä. Yö on armahtanut. Poistanut pahan tuulen, ärtymykset, väsymykset, tainnuttanut myrskyt, tasoittanut mielen. Kissani Lumin kanssa teen joka aamun kierroksen puutarhassa. Päädymme kukkia ihailtuamme sohvalle. Minä oikaisen jalkani, joihin kissani haluaa nojata. Siinä sitten vain olemme. Nukahtelemme, torkumme, haistelemme ilmaa, joka on sakeana keskikesän vahvoista tuoksuista, tuoksuista, joita vain aamuisin kokee. Nyt kukkivat pihan jasmiinit. Ah, mikä imelä, vahva tuoksu kantautuu sieraimiini metrien päästä. Eilen ahkeroimme kumppanini kanssa yhteentoista illalla. Minulla oli kaiken kaikkiaan meneillään kolme isoa projektia: korkean nurmikon leikkuu (ruohonleikkuri suostui vihdoin käynnistymään), ulkohuussin siivous, maalaus ja sisustus sekä pation kunnostus. Oikeastaan projekteja on päällekkäin ja pinoittain koko ajan yhä enemmän. Se ärsyttää lähipiiriä. Sen mielestä yksi projekti kerrallaan olisi oikea tapa edetä. Niin en voi toimia, sillä lehti

Katon styrox-levyt irti

Valkoiset styrox-levyt, joissa on kohokuvioita  - jokainen maalla asunut ne tietää. Ainakin meidän rintamamiestalon kattoihin isä laittoi styroxia. Se oli lämmin, muuta ei kai haettukaan. Myös kartanon yläkerrassa on käytetty styroxia yhden huoneen katossa. Se on minun tuleva työhuoneeni. Olin jo osittain kunnostanut huonetta, poistanut lattiasta laminaatin, hionut alta löytyneen puulattian, maalannut sen osittain sekä maalannut myös paneeliseiniä. Kartanon ostajaehdokkaat olivat repineet pari styrox-levyä irti alla olevine pahveineen. Osa levyistä repsotti ikävästi, sillä ne oli huonosti kiinni pahvissa ja lautakatossa. Kuuntelin kerrankin asiantuntijoita enkä ryhtynyt repimään kaikkea kerralla pois. Okey, ostetaan sitten ne puuttuvat styroxit ja kärvennellään ei niin mieleisen katon kanssa loppuelämä. Aie osoittautui mahdottomaksi.  Menin tuttuun K-Rautaan ja kysyin, myyvätkö he styrox-levyjä. Ei myyty, mutta tilata kyllä voi. Piti tehdä uusi keikka ja tuoda malli mukana, niin ti

Myskimalva ja salvia

Mikäs mystiselle myskille tuoksuva kukka tuossa sitten on? No, tietenkin myskimalva. Sen opin tänään. Valkoinen myskimalva on pinnalta kuin samettia. Tuoksu on imelä. Myskimalva muistuttaa hieman leimukukkaa, mutta on herttaisempi. Toinen löytö tänään ihan omasta pihasta oli liila salvia. Uskomatonta, mutta olin hankkinut pihaan ruukkuihin samaa salviaa. Kun hain kukkia muutama viikko sitten Huiskulasta pihassa kasvava korkea salvia oli vasta aluillaan. Ruoveden-mökillä pihassa kukkivat vaaleanpunaiset suurikukkaiset pionit. Täällä kukka on erimallinen, ei niin kerroksellinen eikä lainkaan tuoksuva. Väri on erittäin tumma punainen. Huomenna sitten remppa-asiaa. Yläkerran huoneissa nimittäin tapahtuu...                                          Tänään nupussa, huomenna auki.                                 Taivas, mitä pioneja!                                      Pioneja ja ruusuja vesipedissä. Kuva on naapuritorpasta.                                 Naapurin navetan sein