Aamut ovat parhaita. Seesteisiä. Yö on armahtanut. Poistanut pahan tuulen, ärtymykset, väsymykset, tainnuttanut myrskyt, tasoittanut mielen.
Kissani Lumin kanssa teen joka aamun kierroksen puutarhassa. Päädymme kukkia ihailtuamme sohvalle. Minä oikaisen jalkani, joihin kissani haluaa nojata. Siinä sitten vain olemme. Nukahtelemme, torkumme, haistelemme ilmaa, joka on sakeana keskikesän vahvoista tuoksuista,
tuoksuista, joita vain aamuisin kokee.
Nyt kukkivat pihan jasmiinit. Ah, mikä imelä, vahva tuoksu kantautuu sieraimiini metrien päästä.
Eilen ahkeroimme kumppanini kanssa yhteentoista illalla. Minulla oli kaiken kaikkiaan meneillään kolme isoa projektia: korkean nurmikon leikkuu (ruohonleikkuri suostui vihdoin käynnistymään), ulkohuussin siivous, maalaus ja sisustus sekä pation kunnostus.
Oikeastaan projekteja on päällekkäin ja pinoittain koko ajan yhä enemmän. Se ärsyttää lähipiiriä. Sen mielestä yksi projekti kerrallaan olisi oikea tapa edetä. Niin en voi toimia, sillä lehtijuttujen deadlinetkin alkavat painaa päälle. Jos en ole edes aloittanut jotain projektia, jonka olen luvannut olla valmis esim. viikon päästä, miten voisin ehtiä tehdä koko homman.
Minulla on usean projektin metodiin toinen oma vahva perusteluni. Jos tekisin vain yhtä kerrallaan, etenisin hitaasti. Kun minulla on esimerkiksi viisi projektia ns. vaiheessa, etenen koko ajan viidellä taholla - jos jokin viidestä tökkii, tulee este, jota en voi yksin ylittää, tartun toiseen, jota voin jatkaa. Olen nimittäin huomannut, että helponkin näköinen projekti tökkii jossain vaiheessa, tulee eteen jotain odottamatonta, jota itse ei osaa eikä uskalla ratkaista. Sähköpiuhoihin nimittäin en koske. Tarvitsen myös yläkerran neljän revityn huoneen tekemiseen ammattilaisia, joilla on oikeat työkalut lautojen ja levyjen sahaamiseen ym.
Voi tämä hyppivä etenemistyyli olla myös luonnekysymys. Jonkun mielestä siinä ei tarvita luonnetta lainkaan. Minun mielestäni on kyse samasta kuin esimerkiksi monen kirjan lukemisesta yhtä aikaa. En voisi kuvitella, että itselläni olisi vain yksi kirja, jota kerrallaan luen. Kirjoja pitää olla paljon ja kaikkien pitää olla tarpeen tullen luettavissa. Kun yksi kyllästyttää, toinen antaa nautinnon.
Kävi varmaan selväksi, ettei tämäkään päivä mene vain yhden projektin kimpussa. Aion maalata loppuun ulkohuussin lattian ja sisustaa huussin. Siitä muuten tulee aivan huippu. Tulosta en voi näyttää ennen kuin se on ilmestynyt lehdessä. Sen verran voin paljastaa, että huussista tulee designvessa sisustuksen yksityiskohtineen. Vanhan reiän alle asennetaan Biolanin Easylett -kuivakäymälä. Huussiprojektin lisäksi alan vihdoinkin käsitellä pation laudoitusta Tikkurilan kelonharmaalla Valtti kaluste- ja terassiöljyllä. Eilenhän saimme vasta toisen puolen alle viritettyä maanpeitekankaan, mutta ehkäpä voin käsitellä siitä huolimatta jo nyt koko pation laidoituksen.
Lisäksi, jos ehdin, käyn yläkerrassa nyppäämässä ainakin hirsiseinästä tiukkaan iskettyjä nauloja upouuden minisorkkaraudan avulla. Sain vinkin kaimaltani, artenomi-Paulalta, joka lupasi tulla jeesailemaan minua yläkerran huoneiden laitossa. Maksua vastaan tosin/toki.
Pitemmittä puheitta - TÖIHIN!
Joka aamu vietämme hetken puutarhan sohvalla nauttimalla kesän tuoksuista ja pääskysten huikeista ylilennoista.
Jalkakissa Lumi.
Kennot ottavat vastaan auringonvalon ja luovuttavat sen takaisin yöllä.
Kissani Lumin kanssa teen joka aamun kierroksen puutarhassa. Päädymme kukkia ihailtuamme sohvalle. Minä oikaisen jalkani, joihin kissani haluaa nojata. Siinä sitten vain olemme. Nukahtelemme, torkumme, haistelemme ilmaa, joka on sakeana keskikesän vahvoista tuoksuista,
tuoksuista, joita vain aamuisin kokee.
Nyt kukkivat pihan jasmiinit. Ah, mikä imelä, vahva tuoksu kantautuu sieraimiini metrien päästä.
Eilen ahkeroimme kumppanini kanssa yhteentoista illalla. Minulla oli kaiken kaikkiaan meneillään kolme isoa projektia: korkean nurmikon leikkuu (ruohonleikkuri suostui vihdoin käynnistymään), ulkohuussin siivous, maalaus ja sisustus sekä pation kunnostus.
Oikeastaan projekteja on päällekkäin ja pinoittain koko ajan yhä enemmän. Se ärsyttää lähipiiriä. Sen mielestä yksi projekti kerrallaan olisi oikea tapa edetä. Niin en voi toimia, sillä lehtijuttujen deadlinetkin alkavat painaa päälle. Jos en ole edes aloittanut jotain projektia, jonka olen luvannut olla valmis esim. viikon päästä, miten voisin ehtiä tehdä koko homman.
Minulla on usean projektin metodiin toinen oma vahva perusteluni. Jos tekisin vain yhtä kerrallaan, etenisin hitaasti. Kun minulla on esimerkiksi viisi projektia ns. vaiheessa, etenen koko ajan viidellä taholla - jos jokin viidestä tökkii, tulee este, jota en voi yksin ylittää, tartun toiseen, jota voin jatkaa. Olen nimittäin huomannut, että helponkin näköinen projekti tökkii jossain vaiheessa, tulee eteen jotain odottamatonta, jota itse ei osaa eikä uskalla ratkaista. Sähköpiuhoihin nimittäin en koske. Tarvitsen myös yläkerran neljän revityn huoneen tekemiseen ammattilaisia, joilla on oikeat työkalut lautojen ja levyjen sahaamiseen ym.
Voi tämä hyppivä etenemistyyli olla myös luonnekysymys. Jonkun mielestä siinä ei tarvita luonnetta lainkaan. Minun mielestäni on kyse samasta kuin esimerkiksi monen kirjan lukemisesta yhtä aikaa. En voisi kuvitella, että itselläni olisi vain yksi kirja, jota kerrallaan luen. Kirjoja pitää olla paljon ja kaikkien pitää olla tarpeen tullen luettavissa. Kun yksi kyllästyttää, toinen antaa nautinnon.
Kävi varmaan selväksi, ettei tämäkään päivä mene vain yhden projektin kimpussa. Aion maalata loppuun ulkohuussin lattian ja sisustaa huussin. Siitä muuten tulee aivan huippu. Tulosta en voi näyttää ennen kuin se on ilmestynyt lehdessä. Sen verran voin paljastaa, että huussista tulee designvessa sisustuksen yksityiskohtineen. Vanhan reiän alle asennetaan Biolanin Easylett -kuivakäymälä. Huussiprojektin lisäksi alan vihdoinkin käsitellä pation laudoitusta Tikkurilan kelonharmaalla Valtti kaluste- ja terassiöljyllä. Eilenhän saimme vasta toisen puolen alle viritettyä maanpeitekankaan, mutta ehkäpä voin käsitellä siitä huolimatta jo nyt koko pation laidoituksen.
Lisäksi, jos ehdin, käyn yläkerrassa nyppäämässä ainakin hirsiseinästä tiukkaan iskettyjä nauloja upouuden minisorkkaraudan avulla. Sain vinkin kaimaltani, artenomi-Paulalta, joka lupasi tulla jeesailemaan minua yläkerran huoneiden laitossa. Maksua vastaan tosin/toki.
Pitemmittä puheitta - TÖIHIN!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.