lauantai 26. heinäkuuta 2014

Selällään - mitä näkyy?

Vaikka itse sanonkin, patiosta tuli upea. Olihan siinä hieman pakertamista kun piti ensin nostaa vanhaa, paikalleen rakennettua "laitosta" ja asettaa alle maanpeitekangas kahdessa vaiheessa, ensin puolet ja sitten toinen puoli. Sitten pesin laudat harjalla ja laimealla mäntysuopaliuoksella. Annoin kuivua hyvin, jonka jälkeen käsittelin laudat Tikkurilan kaluste- ja terassiöljyllä, väri kelonharmaa  Täydellisen selonteonkin saatan myöhemmin kirjoittaa, mutta nyt katsotaan hommaa kuvien kautta.
Retkahdan joka aamu ja ilta selälleni puutarhavuoteelle. Mitä näenkään?
Siperian pyhän puun sembramännyn, josta oravat tiputtelevat pihkaisen kävyn osia ja siemeniä niskaani  ja patiolle. Saan harjata laudat kaksi kertaa päivässä. Männyn tuoksu on iltaisin ja varhain aamulla hyvin raikas ja mystinen. Rakastan sitä tuoksua. Pidä sembra minun keuhkoistani hyvää huolta, kiitos.
Näen myös ulos tuomani, naapurini Ainon minulle lahjoittaman kahvipensaan ja ruusuistutukseni.
Näen ikivanhan navetan, jossa riittää kokoa ja näköä. Pituutta on taivas - ties kuinka paljon.
Mitähän tuolle katollekin tekisi, näyttää notkuvan joka suuntaan.
Näen myös mustan aurinkovarjon ja sen kelonharmaan varren, joka sointuu täydellisesti laudoituksen väriin.
Näen myös palmun, ihka elävän sellaisen. Minun ei tarvitse kuvitella ja unelmoida, että makaisin palmun alla: minä makaan!

Illalla myöhään, juuri ennen kuin alkaa hämärtää, näen aina saman näytelmän:  navetan ympäristössä asuvat tervapääskyt lähtevät parvena saalistamaan. Niitä on parikymmentä. Ne lentävät ja syöksyilevät 150 kilometrin tuntivauhtia eivätkä törmää esteisiin. Katson kauhuissani, miten pääsky sujahtaa todella kovalla vauhdilla paksun sähköjohdon ja seinän välistä, vaikka tilaa ei ole läpimenoon kuin enintään kolmekymmentä senttiä. Ne näyttävät hävittäjäkoneilta. Niiden moottorit eivät jylise, vaan ne kirkuvat "svir sriii" niin että korviani polttaa.

Tätä on maalaiselämä ja elämä kunnosta ja sisusta -teeman alla. Ei lainkaan hassumpaa.
Sanon kuitenkin melkein ääneen, että mikäs tässä olisi kunnostaa ja sisustaa, jos joku maksaisi siitä minulle palkkaa. Sitä odotellessa kuulumisiin!
                      Makaan vuoteella ja näen vanhan navetan.
                               ... ja kahvipensaan.
                                                Näen ruusut.
                                    Makaan palmuni alla.
                             Vanha sembramänty hoitaa keuhkojani.
                  Käsitelty pation laudoitus.
                        Romanttinen, kauniskin, mutta ei kovin käytännöllinen.
                                 Rappiolla, mutta saisikohan vielä pelastettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...