Retkahdan joka aamu ja ilta selälleni puutarhavuoteelle. Mitä näenkään?
Siperian pyhän puun sembramännyn, josta oravat tiputtelevat pihkaisen kävyn osia ja siemeniä niskaani ja patiolle. Saan harjata laudat kaksi kertaa päivässä. Männyn tuoksu on iltaisin ja varhain aamulla hyvin raikas ja mystinen. Rakastan sitä tuoksua. Pidä sembra minun keuhkoistani hyvää huolta, kiitos.
Näen myös ulos tuomani, naapurini Ainon minulle lahjoittaman kahvipensaan ja ruusuistutukseni.
Näen ikivanhan navetan, jossa riittää kokoa ja näköä. Pituutta on taivas - ties kuinka paljon.
Mitähän tuolle katollekin tekisi, näyttää notkuvan joka suuntaan.
Näen myös mustan aurinkovarjon ja sen kelonharmaan varren, joka sointuu täydellisesti laudoituksen väriin.
Näen myös palmun, ihka elävän sellaisen. Minun ei tarvitse kuvitella ja unelmoida, että makaisin palmun alla: minä makaan!
Illalla myöhään, juuri ennen kuin alkaa hämärtää, näen aina saman näytelmän: navetan ympäristössä asuvat tervapääskyt lähtevät parvena saalistamaan. Niitä on parikymmentä. Ne lentävät ja syöksyilevät 150 kilometrin tuntivauhtia eivätkä törmää esteisiin. Katson kauhuissani, miten pääsky sujahtaa todella kovalla vauhdilla paksun sähköjohdon ja seinän välistä, vaikka tilaa ei ole läpimenoon kuin enintään kolmekymmentä senttiä. Ne näyttävät hävittäjäkoneilta. Niiden moottorit eivät jylise, vaan ne kirkuvat "svir sriii" niin että korviani polttaa.
Tätä on maalaiselämä ja elämä kunnosta ja sisusta -teeman alla. Ei lainkaan hassumpaa.
Sanon kuitenkin melkein ääneen, että mikäs tässä olisi kunnostaa ja sisustaa, jos joku maksaisi siitä minulle palkkaa. Sitä odotellessa kuulumisiin!
Makaan vuoteella ja näen vanhan navetan.
... ja kahvipensaan.
Näen ruusut.
Makaan palmuni alla.
Vanha sembramänty hoitaa keuhkojani.
Käsitelty pation laudoitus.
Romanttinen, kauniskin, mutta ei kovin käytännöllinen.
Rappiolla, mutta saisikohan vielä pelastettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.