Siirry pääsisältöön

Yyterin polttavalla hiekalla

Tänään se oli tehtävä: kokeilla, mitä on suomalainen rantaelämä. Hiekka polttaa varpaita ja pöllyää  - suussa narskuu, silmiin lentää. Tuuli on lämmin, suorastaan polttava. Ihmiset vaeltavat rannalle, toiseet vaeltavat jo takaisin naamat punaisina.
Käsittelin aamupäivällä pation laudat kaluste- ja terassiöljyllä. Palkkioksi itselleni soin hetken rannalla. Mukana on iso termari kylmää mehua, vadelmapiirakan palanen ja pieni termari maitokahvia.
Ja kamera tietenkin. Linssejä pitää varjella, ettei tulli heittäisi hiekkaa niihinkin.
Bikinit päällä, viltti ja suuri valkoinen pyyhe kainalossa sekä eväskori ja kamera - huh, onpa siinä ihan riittävästi tavaraa tunnin rantakeikkaa varten.
Oman suojaisan paikan hakeminen on sitten oma lukunsa. Mikähän siinä on, ettei millään löydä läheltä sopivaa paikkaa, vaan sitä kävelee ja kävelee eteenpäin ja tiirailee sopivaa dyynin poukamaa. Ei mukamas kaikki paikat kelpaa...

Lasten kirkuvat äänet sekoittuvat aaltojen pärskeisiin. Muistiin tulevat salamannopeasti lapsuuden kesät kun aina oli kuumaa ja aina piti päästä rannalle uimaan. Viimeinen polun osuus rannalle oli vaikein. Polku täyttyi mustanaan muurahaisista. Juoksin niin lujaa, että suorastaan jalkani lensivät ilmassa koskettamattakaan maata.

Yyterissä ei ole muurahaisia. Ihmisiä on kyllä kuin muurahaisia. Kerrankin niillä, jotka lomailevat, on kunnon tuuri lomasään suhteen. Pari hassua poutapilveä matkaa taivaalla, siinä kaikki.

Tunnin köllöttelyn ja kahvien sekä mehujen juonnin jälkeen olen valmis lähtemään pois. Aurinko on liian polttavaa. Askel askeleelta vaimenevat rannan äänet. Lasten iloiset kiljahdukset häipyvät sitä mukaa kun dyynit loittonevat. Mietin, miten autiomaassa, vaikkapa Saharan dyyneillä pärjäisi pieni ihmispolo ollenkaan. Jos jäisi yksin, tiputettaisiin kyydistä. Huuto ei kanna, vesi on loppu, kännykästä loppuu virta. Hirmukuvat mielessä riennän äkkiä autolle ja laitan kylmentimen hurisemaan!
            Yyteri tänään 22.7. Onko tämä Suomesta lainkaan?


         Dyynien takana on meri. Lasten kirkuvat kiljahdukset vaimenevat kun kuljen manteretta kohti.

Kartanolla odottivat monenlaiset työt. Sisustin juuri pation, sillä öljy oli kuivunut. Valitettavasti en voi laittaa patiosta kuvia ennen kuin juttu on ilmestynyt lehdessä. Jonkin yksityiskohdan tietenkin voin siitä näyttää. Pitääkin ottaa kuva, jotta näette, miten kaunis väri tuo kelonharmaa on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Priman kattonäytös oli menestys - kiitos osallistujille!

Hieno päivä takana. Meillä on melkein valmis katto, kiitos Prima-rakentajien komeiden, osaavien, ammattitaitoisten, mukavien ja kaikki naiset hurmaavien kattopoikien, tässä järjestyksessä. Oli ilo pitää katonkunnostus- ja sisustuspäivä juuri tänään ja juuri tämän porukan kanssa. Meillä kävi noin sata vierasta! Vaikka aika oli määritelty klo 14-18, viimeiset vieraat poistuivat vasta lähemmäs kahdeksaa. Katon rakentamista seurattiin, kahvia juotiin litratolkulla ja makkaraa meni parikymmentä pakettia. Kirpparillakin kävi kauppa, vaikka en ehtinyt viedä sinne tarpeeksi tavaraa. Kaikki kirpparitulot menevät lyhentämättöminä talon kunnostamiseen. Vieraat tekivät tästä päivästä ainutlaatuisen. Kunnostamiini yläkerran huoneisiin tutustuttiin hyvillä mielin eikä pahempaa narinaa kuulunut siitä, miten huonosti jokin paikka on remontoitu. Ihmiset ymmärsivät, mikä on homman nimi: rahaa säästäen olen itse tehnyt huoneiden eteen mahdollisimman paljon. Kaikki ei ole mennyt niin ammattimaisesti