Siirry pääsisältöön

Yyterin polttavalla hiekalla

Tänään se oli tehtävä: kokeilla, mitä on suomalainen rantaelämä. Hiekka polttaa varpaita ja pöllyää  - suussa narskuu, silmiin lentää. Tuuli on lämmin, suorastaan polttava. Ihmiset vaeltavat rannalle, toiseet vaeltavat jo takaisin naamat punaisina.
Käsittelin aamupäivällä pation laudat kaluste- ja terassiöljyllä. Palkkioksi itselleni soin hetken rannalla. Mukana on iso termari kylmää mehua, vadelmapiirakan palanen ja pieni termari maitokahvia.
Ja kamera tietenkin. Linssejä pitää varjella, ettei tulli heittäisi hiekkaa niihinkin.
Bikinit päällä, viltti ja suuri valkoinen pyyhe kainalossa sekä eväskori ja kamera - huh, onpa siinä ihan riittävästi tavaraa tunnin rantakeikkaa varten.
Oman suojaisan paikan hakeminen on sitten oma lukunsa. Mikähän siinä on, ettei millään löydä läheltä sopivaa paikkaa, vaan sitä kävelee ja kävelee eteenpäin ja tiirailee sopivaa dyynin poukamaa. Ei mukamas kaikki paikat kelpaa...

Lasten kirkuvat äänet sekoittuvat aaltojen pärskeisiin. Muistiin tulevat salamannopeasti lapsuuden kesät kun aina oli kuumaa ja aina piti päästä rannalle uimaan. Viimeinen polun osuus rannalle oli vaikein. Polku täyttyi mustanaan muurahaisista. Juoksin niin lujaa, että suorastaan jalkani lensivät ilmassa koskettamattakaan maata.

Yyterissä ei ole muurahaisia. Ihmisiä on kyllä kuin muurahaisia. Kerrankin niillä, jotka lomailevat, on kunnon tuuri lomasään suhteen. Pari hassua poutapilveä matkaa taivaalla, siinä kaikki.

Tunnin köllöttelyn ja kahvien sekä mehujen juonnin jälkeen olen valmis lähtemään pois. Aurinko on liian polttavaa. Askel askeleelta vaimenevat rannan äänet. Lasten iloiset kiljahdukset häipyvät sitä mukaa kun dyynit loittonevat. Mietin, miten autiomaassa, vaikkapa Saharan dyyneillä pärjäisi pieni ihmispolo ollenkaan. Jos jäisi yksin, tiputettaisiin kyydistä. Huuto ei kanna, vesi on loppu, kännykästä loppuu virta. Hirmukuvat mielessä riennän äkkiä autolle ja laitan kylmentimen hurisemaan!
            Yyteri tänään 22.7. Onko tämä Suomesta lainkaan?


         Dyynien takana on meri. Lasten kirkuvat kiljahdukset vaimenevat kun kuljen manteretta kohti.

Kartanolla odottivat monenlaiset työt. Sisustin juuri pation, sillä öljy oli kuivunut. Valitettavasti en voi laittaa patiosta kuvia ennen kuin juttu on ilmestynyt lehdessä. Jonkin yksityiskohdan tietenkin voin siitä näyttää. Pitääkin ottaa kuva, jotta näette, miten kaunis väri tuo kelonharmaa on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Katon styrox-levyt irti

Valkoiset styrox-levyt, joissa on kohokuvioita  - jokainen maalla asunut ne tietää. Ainakin meidän rintamamiestalon kattoihin isä laittoi styroxia. Se oli lämmin, muuta ei kai haettukaan. Myös kartanon yläkerrassa on käytetty styroxia yhden huoneen katossa. Se on minun tuleva työhuoneeni. Olin jo osittain kunnostanut huonetta, poistanut lattiasta laminaatin, hionut alta löytyneen puulattian, maalannut sen osittain sekä maalannut myös paneeliseiniä. Kartanon ostajaehdokkaat olivat repineet pari styrox-levyä irti alla olevine pahveineen. Osa levyistä repsotti ikävästi, sillä ne oli huonosti kiinni pahvissa ja lautakatossa. Kuuntelin kerrankin asiantuntijoita enkä ryhtynyt repimään kaikkea kerralla pois. Okey, ostetaan sitten ne puuttuvat styroxit ja kärvennellään ei niin mieleisen katon kanssa loppuelämä. Aie osoittautui mahdottomaksi.  Menin tuttuun K-Rautaan ja kysyin, myyvätkö he styrox-levyjä. Ei myyty, mutta tilata kyllä voi. Piti tehdä uusi keikka ja tuoda malli mukana, niin ti