Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Suunnittelen ja toteutan suunnitelman

Niin yksinkertaista se on. Olen edennyt täsmällisesti suunnitelmieni mukaan. Kun tekee itselle, suunnitelma on vain yksi iso kuva päässä. Se on mielikuva, jonka muistaa yhtä hyvin kuin paperille piirretyn. Olen suunnitellut jokaisen yläkerran huoneen  jo ajat sitten ennen kuin ryhdyin tekemään varsinaista remonttia. Tilasin tuotteet ja siinä vaiheessa piti olla varma, että haluaa juuri niitä eikä mitään muuta. Nyt on hauska katsoa, miten väriyhdistelmät, tapetti- ja maalivalinnat ja pienemmät yksityiskohdat natsaavat alkuperäisen suunnitelman/mielikuvan kanssa. En voi yhtäkkiä livetä suunnitelmasta, vaikka matkan varrella saattaa eteen tupsahtaa houkuttavampiakin juttuja. Hyvältä näyttää. Tässä vaiheessa voin jo pikkasen hahmottaa sisustuksen hienosäätöä. Käyn navetassa tutkimusmatkalla ja bongaan sieltä superihania pieniä sisustustavaroita, mm. maatalon työkaluja, joista voi kehitellä vaikka mitä kivaa. Odottakaapa vain, mitä mielikuvitukseni tuottakaan.                      

Navetan ylisien antia

Lähdin tutkimaan, mitä rekvisiittaa kunnostettaviin huoneisiin löytyisi navetan ylisiltä. En meinannut uskoa silmiäni, kun aloin penkoa vanhaa, rikkoontunut puuarkkua. Se oli täynnä vanhoja, koiden ja hiirien syömiä vaatteita. Mutta yksi oli ihan ehjä: tämä pienen pieni täplämekko. Ei liene vaikea arvata, mihin huoneeseen se tulee. Siihen, jonka ruskea seinä on juuri tämän mekon värinen. Sattumaako, että kaulan tuotelapussa lukee Kaarina, myös 36 ja 10. Minun kolmas etunimeni on Kaarina, olen tavannut rakkauteni eli Pertin 36-vuotiaana (merkittävät numerot minulle) ja kymppi on vain muuten minun suosikkinumeroitani, kun esimerkiksi lottoan. Mekko on siis kokoa 36. Made in Finland viittaisi Porin Puuvillaan tai PMK:hon, joka markkinoi suomalaisten puuvillatehtaiden tuotantoa. Itsekin olen pyörähdellyt lavalla PMK:n mannekiinina, mutta tämä mekko on hieman aikaisempaa tuotantoa. Se näyttäisi olevan 60-luvun lopulta. Aitoa keinokuitua taatusti. Kerrassaan hieno löytö. Kiitos navetanvi

Muurin paljastusta ja katon maalausta

Tänään oli vuorossa yläkerran tuleva keittiö. Toisessa kammarissa on vielä tehtävä lattian hionta ja maalaus, parrujen asennus kattoon seka listat. Toisessa puolestaan pitää tapetoida ja maalata lattia loppuun. Keittiössä on kamina. Muurin sivut oli vedetty umpeen, (kipsi?)levytetty, listoitettu  ja tapetoitu. Pitihän se muuri paljastaa ja myös palomuuri takaa. Mikä näky! Kaksi kerrosta tapettia, tervalle tuoksuvia mustia läikkiä, muurin rosoisuutta. Tapetissa oli juuri samaa henkeä kuin Pikkurokokoo-nimisessä tapetissa, jonka olin hankkinut harmaasävyiseen kammariin. Melkein kuin kaksi marjaa. Tapettien alla vasten muuria oli vanhoja sanomalehtiä. Ensimmäiseksi silmiini osui ilmoitus "Tanssiaiset". Aika hauska. Olenkohan kahjo, jos jätän muurin tuollaiseksi? Siis olen. Ehkä siistin vain vähän. Takaseinään tulee vaaleaa Retro de Namur -tiililaattaa Wienerbergeriltä. Yhteen sopivat. Keittiön katto alkoi valkaistua vauhdilla. Kun alkuun on päästy, homma etenee mukavasti.

Tapetointia monta tuntia

Piti vain hujauttaa tapetit seinälle. Oliko valmiuksia? Ei todellakaan. Oliko taitoja? Ei todellakaan. Oliko intoa? Kyllä ja sitkeyttä sitäkin enemmän. Ensin ostamaan pahvista tapetointipöytää ja liisteriä. Yhteensä 30 euroa. Aikaisemmin olin jo hankkinut liisteröintipensselin ja -lastan. Tapetoinnissa tarvittiin myös mittaa ja tapettileikkuria. Sairaalahanskat, samanlaiset, joilla olin kerännyt vadelmia, olivat hyvät myös tähän hommaan. Pelkät valmistelut ja vuotien leikkaaminen sopivan mittaisiksi kuviointikohdistuksineen otti koville ja vei aikaa. Gobeliini-tapetti kuuluu Tapettitehtaan rokokoo-tapettien sarjaan. Minusta siinä on juuri oikeanlaista henkeä ikkunaseinään. Voi vietävä, miten vaikeaa tapetointi oli. Ikkunan ympärille tapetin kiinnittäminen on yhtä kidutusta. Olin lopulta aika pahasti liisteröitynyt itsekin saatuani tapetin edes joten kuten paikalleen. Kohdistus oli tarkkaa puuhaa. Tapetti myös repeili, kun yritin väkisin muuttaa sen laskeutumissuuntaa. Meinasi tul

Pensselinpesijää kohtasi upea näky taivaalla

Pensseleiden pesuun pihalle, jossa paljon saaveissa sadevettä. Mikäs meteli taivaalta kuuluu? Äänet tulevat yhä lähemmäksi, mutta mitään ei näy. Kunnes kuusi kurkea ilmestyy puiden ja pilvien takaa taivaalle. Linnut alkavat muodostaa auraa vielä haparoiden. Kaikki linnut eivät edes mahdu samaan kuvaan. Tasan kotimäkemme yläpuolella ne saavat auran tehdyksi ja sukeltavat taivaansineen ikään kuin onnellisina suorituksestaan. Pian tulee seuraava ryhmä, jossa lentää yhdeksän kurkea. Ja sama näytelmä. Mäellä ne muodostavat kauniin auran ja nauraa kirkuen poistuvat etelän suuntaan. Mäellämme on varmasti yksi Suomen suurimmista kivinavetoista, pituutta sillä on peräti 70 metriä yhteen suuntaan ja toiseenkin kymmeniä metrejä. Navetta tekee suorakulman. Katot näkyvät varmasti hyvinkin korkealle taivaalla. Varmasti toimivat linnuille oivana maamerkkinä: ne tuumaavat, että tuossapa tehdään aloitusaura ja jatketaan eteenpäin. Jossakin syntyy sitten se suurempi muodostelma, mutta vielä ei tainn

Kaksi valkoista - kissa ja kukka

Aamu alkaa auringonpaisteessa. Päästän Lumi-kissani verannalle, tahtoo ulos asti. Hän ei ole vapaa kissa, pääsee ulos valjaissa mamman kanssa. Odota, mennään sitten yhdessä ulos, sanon hänelle. Kun haluan ottaa kuvan, jossa Lumi katsoo kameraan, siitä ei tule mitään. Ei vilkaisuakaan vaan pelkkää mökötystä. Tässä teille siis kissan mökötyskuva. Kun pyörähdin, huomasin, että vehka oli avannut nuppunsa. Onpa kaunis kukka. Mukissa on vielä tilkkanen kahvia. Pian alkavat päivän työt. Palataan niiden tuloksiin sitten kun työ on tehty.                              Mammanpoika mököttää.                                                

Raakalautakatto valkaistuu

Meinasin jo jättää yläkerran yhden kammarin (niitä on neljä) raakalautakaton puunväriseksi, mutta päätin sittenkin, että katosta tulee valkoinen. Tämä on se sama katto, josta revin ensin pois ne hemskutin styroxit. Katso varhaisempia päivityksiäni, niin muistat, mikä sotku katon repimisestä aiheutui. Raakalauta imee hirveästi maalia. Lautojen välit ovat paikoin aika isoja, mutta minua se ei haittaa. Kaiken tai minkään ei tarvitse olla niin tismalleen siistiä ja virtaviivaista. Kuvien ottovaiheessa katto on maalattu kertaalleen ja se on jo nyt NIIN HYVÄNNÄKÖINEN! Huone kyllä valaistuu perusteellisesti. Huoneeseen tarvitaankin valoa, sillä sinne paistaa vain aamuaurinko. Mitähän huomenna? Se selviää vasta huomenna.

Miten tämä voi olla niin hidasta?

Tuntuu, ettei edisty lainkaan. Aina vain tuota samaa: entisten tapettien irrottamista, seinien ja lattioiden hiomista, naulojen ja ruuvien irrottamista, paikkaamista  - hyvä kun ei parsimista. Maalaamista ja uudelleen maalaamista. Jos sinustakin tuntuu, etteivät työni edisty, alan huolestua. Ota kuitenkin huomioon, että vastoin kuin pitäisi, pyörin kaiken aikaa kaikkiaan neljän yläkerran huoneen kimpussa. Nyt eniten pikkuisen kammarin, koska se on niin pieni, että tuntuu helpommalta. Oikeastaan se on vaikea, sillä jokainen seinä tehdään eri tavalla. Kerran päivässä joudun käymään hakemassa kaupoista milloin mitäkin tarviketta ja sekin katkaisee aina hommat. Jo pelkästään työvaatteiden vaihtaminen tavalliseen asuun vie aikaa. Naamaankin sutaisen hieman. Ilman huulipunaa, luomi- ja silmäripsiväriä, hiusten kampausta jne. en voi lähteä minnekään. Tänään kaupassa myyjä huomautti, että rouvalla on otsassa ja korvanlehdessä suklaata. Ei, se oli suklaanväristä maalia! Koko päivää en suin

Hei, mä maalaan taas ja tapetoin!

Päivä alkoi kello 06.30. Paljon kahvia, pari paahdettua ruisleivän palasta, karviaismarjoja. Nukutti niin vietävästi. Uuden puhelimen laturi oli unohtunut mökille, eikun uutta ostamaan. Erikoisliikkeet olisivivat auenneet vasta kymmeneltä, mutta Anttilasta löytyi sopiva laturi. Siitä sitten Terraan, mistä ostin maalarinteippiä ja lattioiden suojapaperia. Olisi siellä ollut tarjolla oikea tapetointipöytäkin hintaan 15,95 e, mutta en raaskinut ostaa. Hieman halvemman suojapaperin päällä tapetointi onnistunee, ja suojapaperia voi käyttää sitten siihen varsinaiseen suojaamiseenkin, kun maalaan seiniä ja kattoa. Kaikki pienet remonttiin hankittavat tilpehöörit maksavat aika kamalasti, kun ryhtyy ynnäämään. Aina puhutaan vain maalien ja tapettien hinnoista, mutta eivät ne itsekseen toimi. Pensselitkin ovat kalliita. Jos ei muista heti pestä pensseliä käytön jälkeen, saa sen viskata roskiin. Silmälasit pitää olla kaiken aikaa lähettyvillä. Maalipurkkien ym. tarveaineiden tuotetekstit ovat

Pensseli suhisee - katon maalausta

Ensimmäinen sateinen aamu pisti mietityttämään. Koska ulkohommiin ei tee mieli, pitäisikö sitten mennä yläkertaan kattohommiin? Pitäisi ja piti. Pikku kammarin katto odotti toista maalikerrostaan. Apua, kestääkö niskani? Jaksanko hengittämättömässä maalarintakissa maalata? Tarvitsenko tikkaita vai yllänkö kurkottamalla kattoon? Ylsin. Niskapiikki, joka oli tullut marjojen keruusta, muistutti heti olemassa olostaan. Jouduin vähän päästä taivuttelemaan ja pyörittämään päätäni kivun hellittämiseksi. Kun olin maalannut puoli kattoa, tuli paha olo. Hiki virtasi selkää pitkin ja melkein oksensin. Äkkiä maalarintakki pois päältä, toiseen huoneeseen ja ikkunat auki. Lattialle selälleen huilaamaan ja puoli litraa vettä sisuksiin.                                  Hei, mä maalaan taas!                                Tässä vaiheessa vielä kaikki jees.                       Kohta hymy hyytyy.                                 Katon maalaaminen on hikistä hommaa. Pienen pausiin jälke

Puuvillataulu henkisenä lähteenä

Mielikuvilla on oma tehtävänsä. Tästä vanhasta koulutaulusta tuli minulle merkittävä katseltuani sitä ensin useamman vuoden tietämättä miksi. Tahdoin sen mukaani Poriin. Vaikka kuva ei esitä satakuntalaisia puuvillapeltoja, se symbolisoi tätä seutua, jossa puuvillasta on tuotettu kangasta 1800-luvun lopulta 1970-luvun puolen välin tienoille. Porin Puuvillan kankaista ommeltuja leninkejä olen tainnut itsekin esitellä nuoruudessani, kun olin malli. Katsokaa puuvillapellon sävyjä. Maanläheisyys on koskettava. Olkoon tämä puuvillataulu henkinen huoneentauluni täällä kartanossa. Ottakoon se jonain päivänä oman paikkansa jostakin kartanon monista huoneista.

Retro de Namur -sisustustiiliä keittiön seinään

Tilasin eilen Wienerbergeriltä tulevan yläkerran keittiön yhteen seinään Retro de Namur -tiililaattaa. Iso kuorma-auto kaartoi pihaan äsken ja toi laatat. Hämmästyttävän nopeaa toimintaa! Vielä en ole avannut lavaa, mutta voitte käydä katsomassa osoitteesta www.wienerberger.com , miltä näyttävät käsinlyödyt Retro de Namur -tiilet valmiiksi asennettuina. Laitan tiiliseinästä kuvan myös näille sivuille, olkaa hyvä. Laatta muistuttaa vanhaa purkutiiltä. On sopivan rouhea minun makuuni. Yrityksen sivuilla on myös laatan seinään kiinnittämisen opetusvideo. Kaikkihan näyttää ammattilaisen tekemänä helpolta, mutta katsotaan nyt, miten selviydymme kotikonstein. . Keittiön sisustus tulee olemaan hyvin rustiikkinen. Ainakin satavuotiaasta navetasta tiskipöydäksi otan karjakeittiön tiskialtaan. Siinä on tuhdit raakalautajalat ja valtava tiskiallas. Sen sisään pitää kehitellä jokin pienempi allas  - suuri jää koristeeksi ympärille. Huoneen kattoon tulevat feikkiparrut. Parruja löysin naveta

Helle tekee tepposia

Kuvien siirtolaite hukassa. En voi päivittää uusia kuvia blogiini. Harmillista. Olisikohan helle tehnyt tepposet? Tämä päivä on kulunut sopimalla ihan oikeista töistä eli perjantaina alkaa normaali työnteko (kaksi eri kuvausta) muualla kuin täällä kartanolla. Aloitan myös pienen hellepaussin jälkeen yläkerran laittamisen tyyliin huone kerrallaan. Eilen oli naapurissa kyläkokous. Kaikki, joita kiinnosti, saivat kulkea myös Tuorsniemen kartanon läpi, ihastelimme vanhaa navettaa, jonka täsmällisen pituuden sain kuulla, 70 metriä, ei siis sataa eikä kahta, kuten olin liioitellut. Kyläläiset saivat pistäytyä myös kappelissani, jota  kutsun hiljentymisen paikaksi. Olen kova tohottamaan ja tarvitsen paikan, missa voin vain istua ja vetää henkeä. Kappelikuvia laitan lähiaikoina. Kuvansiirtolaitetta etsimään!                                                          Maisema, jossa sieluni nykyään lepää.                                 Naapurini pihasta.