Tuntuu, ettei edisty lainkaan. Aina vain tuota samaa: entisten tapettien irrottamista, seinien ja lattioiden hiomista, naulojen ja ruuvien irrottamista, paikkaamista - hyvä kun ei parsimista. Maalaamista ja uudelleen maalaamista.
Jos sinustakin tuntuu, etteivät työni edisty, alan huolestua. Ota kuitenkin huomioon, että vastoin kuin pitäisi, pyörin kaiken aikaa kaikkiaan neljän yläkerran huoneen kimpussa. Nyt eniten pikkuisen kammarin, koska se on niin pieni, että tuntuu helpommalta. Oikeastaan se on vaikea, sillä jokainen seinä tehdään eri tavalla.
Kerran päivässä joudun käymään hakemassa kaupoista milloin mitäkin tarviketta ja sekin katkaisee aina hommat. Jo pelkästään työvaatteiden vaihtaminen tavalliseen asuun vie aikaa. Naamaankin sutaisen hieman. Ilman huulipunaa, luomi- ja silmäripsiväriä, hiusten kampausta jne. en voi lähteä minnekään. Tänään kaupassa myyjä huomautti, että rouvalla on otsassa ja korvanlehdessä suklaata. Ei, se oli suklaanväristä maalia!
Koko päivää en suinkaan voi viettää remontin kimpussa, vaikka se tavallaan onkin ihan oikeaa työtäni. Kirjoitan remonteista juttuja ja lopultahan kaikesta laittamastani tulee kirja. Lisäksi remonttijuttujen ohella teen juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä oman remonttini kanssa.
Tummat pilvet taivaalla muistuttavat, että päivä vain lyhenee ja lyhenee. Pimeällä en halua remonttia tehdä. Päivänäöllä tuntuuu luontevammalta. Mihinkäs tässä on kiire? Eipä kai minnekään.
Jos sinustakin tuntuu, etteivät työni edisty, alan huolestua. Ota kuitenkin huomioon, että vastoin kuin pitäisi, pyörin kaiken aikaa kaikkiaan neljän yläkerran huoneen kimpussa. Nyt eniten pikkuisen kammarin, koska se on niin pieni, että tuntuu helpommalta. Oikeastaan se on vaikea, sillä jokainen seinä tehdään eri tavalla.
Kerran päivässä joudun käymään hakemassa kaupoista milloin mitäkin tarviketta ja sekin katkaisee aina hommat. Jo pelkästään työvaatteiden vaihtaminen tavalliseen asuun vie aikaa. Naamaankin sutaisen hieman. Ilman huulipunaa, luomi- ja silmäripsiväriä, hiusten kampausta jne. en voi lähteä minnekään. Tänään kaupassa myyjä huomautti, että rouvalla on otsassa ja korvanlehdessä suklaata. Ei, se oli suklaanväristä maalia!
Koko päivää en suinkaan voi viettää remontin kimpussa, vaikka se tavallaan onkin ihan oikeaa työtäni. Kirjoitan remonteista juttuja ja lopultahan kaikesta laittamastani tulee kirja. Lisäksi remonttijuttujen ohella teen juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä oman remonttini kanssa.
Tummat pilvet taivaalla muistuttavat, että päivä vain lyhenee ja lyhenee. Pimeällä en halua remonttia tehdä. Päivänäöllä tuntuuu luontevammalta. Mihinkäs tässä on kiire? Eipä kai minnekään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.