maanantai 18. elokuuta 2014

Pensseli suhisee - katon maalausta

Ensimmäinen sateinen aamu pisti mietityttämään. Koska ulkohommiin ei tee mieli, pitäisikö sitten mennä yläkertaan kattohommiin? Pitäisi ja piti. Pikku kammarin katto odotti toista maalikerrostaan. Apua, kestääkö niskani? Jaksanko hengittämättömässä maalarintakissa maalata? Tarvitsenko tikkaita vai yllänkö kurkottamalla kattoon?

Ylsin. Niskapiikki, joka oli tullut marjojen keruusta, muistutti heti olemassa olostaan. Jouduin vähän päästä taivuttelemaan ja pyörittämään päätäni kivun hellittämiseksi. Kun olin maalannut puoli kattoa, tuli paha olo. Hiki virtasi selkää pitkin ja melkein oksensin. Äkkiä maalarintakki pois päältä, toiseen huoneeseen ja ikkunat auki. Lattialle selälleen huilaamaan ja puoli litraa vettä sisuksiin.

                                 Hei, mä maalaan taas!
                               Tässä vaiheessa vielä kaikki jees.
                      Kohta hymy hyytyy.
                                Katon maalaaminen on hikistä hommaa.
Pienen pausiin jälkeen maalasin yhdellä rytinällä toisen puolen katosta. Huokailin välillä. Melkein ääneen lausuin kunnioitukseni maalarin ammatista elantonsa hankkiville. Ei ole työ helpoimmasta päästä. Ei ollenkaan. Eikä ole vaikea arvata, mitkä ovat maalarin ammatin terveydelliset riskit.

Seuraavaksi siirryn seiniin. Ehkä maalaan jo tänään hirsiseinää vastapäätä olevan seinän.  Pilvipeite rakoilee. Raitis ilma maalausten välillä tekisi varmaan terää. Vielä on marjoja pensaissa, vielä on poimittavaa  - ja kesääkin jäljellä. Ei vielä puhuta syksystä. Syksy tulee syyskuussa.

Katon maalauksessa käytin Tikkurilan Paneelikattomaalia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...