Tänään piti miettiä, missä alan kuvata pieniä vinkki-, tee-se-itse-, tuunaus- ja sisustusjuttuja. Menin navettaan mielipaikallani ikkunasyvennyksen lähelle, josta avautuu mieletöttömän kaunis peltomaisema. Ryhdyin raivaamaan siihen tilaa. Lautaseinät on valkoiset, maalista (vai olisiko peräti kalkista) kauhtuneet. Harjasin seinältä ylimääräiset roiskeet ja roskat pois.
Sementtilattialla on lasinsiruja ja ties mitä. Täytyy mennä hanskojen kanssa putsaamaan. Siinä samalla löysin navetan keittöstä Kumelan kannellisia lasipurkkeja, kuvioidun sokerikon ja kauniin kulmikkaan koristelautasen. Pitääpä pestä puhtaiksi.
Kaivelin esiin myös kenties kartanon ikkunoiden yllä olleen koristelistan. Ehkäpä laitan sen sängyn taakse seinälle. Myös valkoinen peiliovi upeine lukkopesineen ja kahvoineen odottaa pääsyä uuteen elämään sisälle. Pulloja, pulloja, pulloja - niitäkin löytyi ikihyviksi.
Kumelan kannelliset lasipurkit muuten ovat mainioita kuivatuille tateille ja suppilovahveroille. Sokerikko pääsee kahvipöytään ja toinen lautanen on hieno kynttilän alla.
Kumelan lasitehdas aloitti toimintansa 30-luvulla. Toiminta päättyi vasta 80-luvulla - konkurssiin, harmi. Mutta täällä kartanolla Kumela elää. Jee.
Studio syntyy tähän navetan nurkkaukseen.
Mikä tämä lieneekään, se saa tästä eteenpäin toimia naulakkona.
Onneksi ei tarvitse lähteä ovikauppaan.
Kahva on suorastaan ylellinen.
Lasitavaraa, joka pesun jälkeen saa arvoisensa paikan.
Kumelan lasipurkkeihin laitan kuivattuja tatteja ja suppilovahveroita.
Sovittelen yläkerran kammarin seinälle tämän jugend-aiheisen koristelistan.
Sementtilattialla on lasinsiruja ja ties mitä. Täytyy mennä hanskojen kanssa putsaamaan. Siinä samalla löysin navetan keittöstä Kumelan kannellisia lasipurkkeja, kuvioidun sokerikon ja kauniin kulmikkaan koristelautasen. Pitääpä pestä puhtaiksi.
Kaivelin esiin myös kenties kartanon ikkunoiden yllä olleen koristelistan. Ehkäpä laitan sen sängyn taakse seinälle. Myös valkoinen peiliovi upeine lukkopesineen ja kahvoineen odottaa pääsyä uuteen elämään sisälle. Pulloja, pulloja, pulloja - niitäkin löytyi ikihyviksi.
Kumelan kannelliset lasipurkit muuten ovat mainioita kuivatuille tateille ja suppilovahveroille. Sokerikko pääsee kahvipöytään ja toinen lautanen on hieno kynttilän alla.
Kumelan lasitehdas aloitti toimintansa 30-luvulla. Toiminta päättyi vasta 80-luvulla - konkurssiin, harmi. Mutta täällä kartanolla Kumela elää. Jee.
Sokerikko ei taidakaan olla sokerikko. Ei se tuikkutelinekään ole, koska eihän ennen vanhaan ollut sellaisia.
VastaaPoistaVaikka postauksestasi on aikaa eksyin sattumalta tämän jutun kohdalle. Seinällä oleva teline on vanha lypsykoneen teline johon on saatu näemmä 2 lypsimet eli nännikupistot kiinni eli tuossa navetassa on lypsetty lehmiä 2 koneella.
VastaaPoistaNe on asetettu tuohon pesun jälkeen odottamaan seuraavaa lypsyä ja paitsi että ne on säilytetty siinä niin ne on letkuineen laskettu täyteen kloramiinia, sitä varten on tuossa keskellä paikka johon saa astian. Ylemmissä koukuissa on varmaan ripustettu letkuja tai niissä on ollu ne kannet jotka asetetaan lypsytonkkien päälle ja jossa on ne kaikki paikat ja yhteet eri letkuille ja osille. Meilläkin oli tuon tapainen ja on varmaan vielä jossain jos ei kaksikin.
t. lehmien kans toimiva
Oi kun kiva, kun kerroit. En mistään olisi arvannut, että kyseessä sellainen laite. Luulin, että navetassa on lypsetty ainoastaan käsin, kun sen verran ikää tuolla navetalla on.
Poista