perjantai 12. syyskuuta 2014

Välillä oikeissa töissä

Sorry, on venähtänyt muutama päivä viimeisestä päivityksestä. Juu, kyllä olen hieman rempannut, mutta enimmäkseen kuitenkin tehnyt kuvauskeikkoja pitkin Suomea. On näet oltava välillä ihan oikeissa töissä, jotta voisi taas ostaa remppatarvikkeita, maksaa laskuja, käydä kaupassa, syödä ja ASUA.
Sain tapetoitua harmaalla Tapettitehtaan Pikkurokokoo-nimisellä tapetilla yläkerran yhden makuuhuoneen. Kuvan laitan huomenna. Kameran unohdin eräälle keikkamatkalle ja sain sen kyllä takaisin Matkahuollon kautta. Sitten se jäi autoon, josta en jaksanut sitä nyt hakea. Lupaan, että otan kuvan aamulla. Pientä laittoa siis tuohon muistipuoleen!

Tänään olin aivan ihastuttavalla keikkamatkalla Merimaskussa, jossa tapasin suomalaisranskalaisen ystäväni. Hän esitteli minulle lumoavan huvilansa. Tein siitä juttua. On hyvä välillä nähdä, miten muut sisustavat. Vaikka itselle toisen tyyli ei sopisikaan, aina jää jotain muistiin, josta voi olla hyötyä omia sisustusratkaisuja tehdessä. Neuvoni onkin: älä pelkästään arvostele toisen kotia, olipa se millainen tahansa, vaan huomaa kodin pienet yksilölliset yksityiskohdat  - sellaisia löytyy jokaisesta, jopa hyvinkin vaatimattomista kodeista. Sisustuslehtien esittelemät kodit ovat aina stailattuja. Elämää niissä useinkaan ei ole. Tunnelma syntyy kuitenkin elämästä ja sitähän ihka tavallisista kodeista löytyy.

Muutama tunti sitten käväisin työkeikan jälkeen lähimarketissa ruokaostoksilla. Katselin kassalla edellä olevaa tummaa kaunista nuorta naista, ja mietin, miten erinäköisiä naistyypit Porin seudulla ovatkaan esim. pääkaupunkiseutuun verrattuna. Nainen samalla kääntyikin puoleeni ja kysäisi, kirjoitanko minä blogia Tuorsniemen kartanosta. Luulin häntä ensin kartanon tyttären tyttäreksi. Olin juuri häneltä kysymässä, onko hänen äitinsä asunut kyseisessä kartanossa.

No, tulihan se selväksi, että minä olen minä ja hän on puolestaan ihan toinen, miksi häntä luulin. Pääasia tässä jutussa on se, että hän lukee blogiani mielellään.

Jos te muutkin luette, kirjoittakaapa minun mielikseni tänne joku viesti, niin tiedän teistä enemmän. Olisi niin mukavaa saada palautetta.

Olen tarkkaillut täällä ihmisiä. Kaunis naistyyppi Satakunnassa on tummahko, siro, suurisilmäinen, suoranenäinen ja hänellä ulkoneva ylähuulenseutu. Miestyyppi on ristiverinen, kasvojen muoto on jykevä, olemus jäyhä, vartalo pönäkkä ja ääni miehekäs. Kun ekalta ostoskeikalta unohtui ostaa leipä, lähdin uudelleen kauppaan, erääseen toiseen. Siellä tuli kärryjen kanssa vastaan se sama nainen, jonka kanssa juuri olin vaihtanut muutaman sanan edellisessä kaupassa. Moikkasin häntä jo iloisesti. Ei hän ollut sama, vaan ihan toinen. Täällä menee sekaisin.

Sillä välin kun minä pohdin omiani ja olin keikalla, mies oli putsannut koko pihan. Pensaat oli siistitty, ruohoa ajeltu ja mikä tärkeintä, oksat sun muut roskat oli kärrätty pois pihalta. Minulta ne tahtovat jäädä. Jaksan vielä leikata roskapensaita, mutta siihen se innostus aina loppuukin.

Ja sitten lopuksi keltaista peliin. Se on syksyä nyt!



         Meidän pieni retrohenkinen asuntovaunumme. Nukun täällä kissan kanssa pitkälle syksyyn.
                                     Sitruunamehulla päivä käyntiin.
                          Tulien aika on aluillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...