Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Pakkopikaremppa toisenkin porstuan kattoon

Rakennuskonservaattori Museovirastosta kävi tutkimassa kattoja. Aiomme anoa apurahaa kattojen kunnostamiseen. Hän suositteli kuitenkin ensiavun antamista ennen talven tuloa myös toiseenkin porstuan kattoon. Ajan saatossa maa on painunut ja avittamassa ovat olleet rakennuksessa lähes kiinni kasvavat vaahterat. Ne ovat työntäneet juurensa porstuan alle ja nostattaneet porstuaa väärään asentoon. Ihmetystä talo on herättänyt alusta lähtien sillä, ettei katolla ole rännejä lainkaan. Vesi lorottelee sinne minne tahtoo. Tottakai se aiheuttaa vaikka mitä harmia. Miten näin hieno rakennus on voitu jättää ilman rännejä? Olen aivan huuli pyöreänä. Eikun korjaamaan ja Ramirent jälleen apuun. Nostinta kun tarvitaan ja kiireesti. Onneksi tiilet ovat täysin ehjät. Mutta niiden alla onkin jo aikamoista purua, kun laudat ovat menneet tuusan nuuskaksi. Jos apurahaa tulee, laitamme katon täysin kuntoon myös porstuoiden kohdalta ensi kesänä. Nyt teemme vain pikaremontin eli korjaamme vain välttämät

Merenrannalla

Halusin mennä katsomaan isoja laineita merelle. On tuullut rajusti jo monta päivää. Myrsky on lennättänyt pihalta tavaroita. Aamulla huomasin, että oveen tekemäni kranssi on lentänyt taivaan tuuliin. Löysin kranssin talon toiselta sivulta puskista. Eipä Preiviikin rannassa tuullutkaan paljon. Tuuli puhalsi voimakkaasti Mäntyluodossa, rannalla ollut mies tiesi. Jos en näynyt isoja tyrskyjä, näin kymmeniä joutsenia ja kuivaa, kaunista kaislaa, yksinäisiä laitureita, joissa kukaan ei enää liiku, ylösalaisin kumottuja veneitä, joilla kukaan ei enää souda ennen kuin uusi kesä koittaa. Vaikka lämmintä on uskomattomat 13 astetta (lokakuun 29.päivä) tarvitaan tuulelta suojautumiseen paksuja vaatteita. Löysin kelpo kelsiturkin pihamökin varastosta. Noukin turkin ulos tuulettumaan ja puin ylleni. Näin helppoa elämä on kun ei ole turhan nirso. Tänään pitää suunnitella tarkoin huomisen päivän työt. Työlistalla on vanhan ulkohuussin tyhjentämistä, tapetointia, listojen asentamista, lattian ma

Hämärässä pesäpaikkoja etsien

Huomenna on vielä hämärämpää illansuussa, kun kelloja siirretään taas jonnekin päin. Puhun aina entisestä ajasta. Ylihuomenna jo kyselen, mitä kello on "entisessä ajassa"? Kummin päin se nyt menee. En pidä siitä, että aikoja muutellaan. Pimeää on joka tapauksessa kaamoksen lähestyessä. Kun ulkona sataa, tuulee ja tuivertaa, on hetki pysähtyä sisätiloissa. Koska ruokasalissa ei ole vielä kunnon löhöpaikkoja, nojatuoleja ja sohvaa, toin tilapäisesti sinne kesän ulkona olleen polyrottinkinojatuolin, jossa voi istuskella ja lueskella. Nojatuolin vieressä olevan ison korin löysin roskiksesta. Ruokasali on toistaiseksi meidän olohuone. Varsinainen olohuone, hieman isompi sali on vielä osittain muuttolaatikoiden täyttämä. Kyllä se siitä... Aikaa vain ei löydy jokaisen huoneen asuttavaksi laittoon. Ehkä jouluksi sali on saatu kuntoon. Kameran valotusaika on pitkä ilman lisäsalamaa eikä kuvista tule skarppeja. Näin tunnelmahämyssä olkoon menneeksi, jos kuvat ovat softeja. Yläkerta

Verannan katon pikakorjaus & Ramirent

Milloin verannan katto oli päässyt notkahtamaan noin pahasti? Emme olleet huomanneet katossa mitään ihmeellistä aikaisemmin. Toki koristelista oli heikkokuntoinen, mutta että tiilikin oli painunut vinksalleen...Pikaremontti ennen talven tuloa oli ehdoton. Ensi kesänähän katolle on tarkoitus tehdä isompi katselmus ja korjata kattoa niiltä osin kun on tarvetta. Tikapuilla muutamaan metriin könyäminen olisi hullua. Kunnollista ja turvallista työskentelyä varten piti hankkia nostin ja työskentelyhäkki. Soitto Ramirentille ja asia oli samantien järjestyksessä. Nostin haettiin tänään puolilta päivin ja katon kimppuun päästiin ripeästi. Runsaassa kolmessa tunnissa pahin notkelma oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja uudet laudat jopa maalattu. Monta lautaa tiilien alla oli täysin lahoja. Asioin ensimmäistä kertaa elämässäni Ramirentilla tai ylipäätään näin miehisen karheassa ympäristössä. Kaksi Ramirentin keltaväreihihin pukeutunutta "nostinvirkailijaa" antoi vastaanottopöydä

Keltainen kartano

Kartano (oikeastaan kartanon puolikas, sillä toinen puoli on purettu muutama vuosikymmen sitten) kylpee lokakuun auringossa. Vaahteranlehtiä on pihassa ainakin kymmenen sentin paksuudelta. Kauniin näköistä. Olkoot siinä vielä päivän pari, mutta sitten lähtevät. Kuka tulisi haravoimaan? Yläkerrassa sain vihdoinkin hiottua toisen puolen harmaan huoneen lattiasta ja maalattua kertaalleen vaaleanharmaalla (Tikkurila, Betolux, sävy 2115). Toisen puolenhan tein jo keväällä Hesarin juttua varten. Täytyypä kaivaa juttu jostain tänne luettavaksi.  Huomenna toinen maalaus ja sitten enää lattialistat kohdalleen ja kalustamaan. Miksi tuohonkaan ei mukamas aikaisemmin liiennyt aikaa? Pitikö käydä toisella puolella maailmaa ottamassa virtaa?       Tuorsniemen kartano (1780), jota myös Klasipruukin kartanoksi nimitetään, kylpee lokakuun auringossa.                Sain kuin sainkin yläkerran harmaan huoneen lattian hiotuksi ja maalatuksi kertaalleen.   Tässä Hesarin juttu keväältä

Ensimmäisen pakkasyön jälkeisiä mietteitä

Illalla lämmitin leivinuunia. Nostin myös keskuslämmityksen mittaria hitusen ylöspäin. Luvassa oli ensimmäinen pakkasyö. Miten vanha talo jaksaa pitää lämmön yllä? Vetää kaikista ovista. Mutta onhan talossa vanhanaikaisesti ensin veranta, sitten pikkueteinen, sitten aula ja vasta siitä ovet huoneisiin. Kylmyys ei pääse suoraan sisälle. Halusin nuuhkaista aamupakkasilmaa, kun mittari näytti vielä kolmea pakkasastetta. Aurinko sai maahan pudonneet vaahteranlehdet paistamaan itsensä tavoin. Ylipitkäksi käynyt ruoho aaltoili maassa huurasta valkoisena. Miten kaunista. Kahlasin lehtimeressä kuin pikkulapsi, mieli täynnä kaihoa siitä, että kesä on lopullisesti takana. Pitkä, kylmä talviaika on edessä enkä tiedä, mitä se tuo tullessaan. Miten paljon minulla olikaan suunnitelmia, mitä piti ehtiä kesän aikana tekemään. Nyt katson taloa, puita, pensaita ja pihaa. En ole ehtinyt tehdä niille mitään. Melkein kaikki on rempallaan. Kesäkuu meni ihmetellessä ja suunnitelmia tehdessä. Ja siivotess

Beautiful bathroom ideas from Maldives - kylpyhuone, joka jää mieleen

Kylpyhuone on sanansa veroinen: se on huone viihtymispaikkoineen, ei vain pikainen pyrähdyspaikka aamuin ja illoin. Malediivien pienellä atollilla on Soneva Fushi -lomakeskus, jonka villojen katot ovat kaislasta ja lähes kaikki muu on puuta pieniä sisustuksellisia yksityiskohtia myöten. Kylpyhuoneet on tehty todellista rentoutumista varten. Saatavana on erilaisia saippuoita ja hoitoaineita, joilla voi helliä karhean pohjoismaalaisen ihon sametinpehmeäksi. Hanat ja pyyhetelineet viestivät merestä. WC:n puolellakin riittää ihasteltavaa: ekopaperijätepussit on aseteltu kauniisti pytyn taakse ja toisessa kipossa on jotain jauhetta, jonka käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Ehkä vain koriste, mutta kaunis sellainen. Tässä muutamia yksityiskohtia, olkaapa hyvä.                                    Sisäkylpyhuone Soneva Fushin paratiisilomakeskuksesta.                                       Ulkokylpyhuone.                                                        Hana ja allas.          

Soneva Fushi - light wood ideas * vaalean puun viehätys

Nyt kun trenditietoiset ovat jo ehtineet maalata vaalean puun peittoon, muualla nostaa päätään vaalean puun viehätys. Kyllä siitä on saatu makua myös sisustusmessuilta Suomestakin. Kuinka kaunista maalaamaton puu onkaan! Valkoisen kanssa kiistaton yhdistelmä. Täällä Intian valtameren pienen pienellä Baa-atollilla villat on rakennettu atollin keitaan puista. Valaisimet, aidat, sermit ja pienet sisustusesineet on valmistettu ajopuista, viidakon risuista ja kepeistä. Hurmaavaa. Jos nämä tuotteet siirrettäisiin suoraan suomalaisiin koteihin, voisi näyttää oudolta. Omassa elementissään turkoosin meren ympäröimän keitaan sisällä ne kuitenkin ovat niin kotonaan. Voisimme silti oppia arvostamaan enemmän omia puulajejamme, mäntyä, koivua, kuusta, leppää ja hyväksymään sen sellaisenaan  ilman paksua maalikerrosta. Minulle tulee täällä mieleen ihan aiheesta Lappi.  Siellä kelopuusta rakennetaan vaikka mitä. Aste tai kaksi lisää taitoa ja luovuutta, niin kyllä kelopuustakin saadaan designkel