perjantai 17. lokakuuta 2014

Ensimmäisen pakkasyön jälkeisiä mietteitä

Illalla lämmitin leivinuunia. Nostin myös keskuslämmityksen mittaria hitusen ylöspäin. Luvassa oli ensimmäinen pakkasyö. Miten vanha talo jaksaa pitää lämmön yllä? Vetää kaikista ovista. Mutta onhan talossa vanhanaikaisesti ensin veranta, sitten pikkueteinen, sitten aula ja vasta siitä ovet huoneisiin. Kylmyys ei pääse suoraan sisälle.

Halusin nuuhkaista aamupakkasilmaa, kun mittari näytti vielä kolmea pakkasastetta. Aurinko sai maahan pudonneet vaahteranlehdet paistamaan itsensä tavoin. Ylipitkäksi käynyt ruoho aaltoili maassa huurasta valkoisena. Miten kaunista. Kahlasin lehtimeressä kuin pikkulapsi, mieli täynnä kaihoa siitä, että kesä on lopullisesti takana. Pitkä, kylmä talviaika on edessä enkä tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Miten paljon minulla olikaan suunnitelmia, mitä piti ehtiä kesän aikana tekemään. Nyt katson taloa, puita, pensaita ja pihaa. En ole ehtinyt tehdä niille mitään. Melkein kaikki on rempallaan. Kesäkuu meni ihmetellessä ja suunnitelmia tehdessä. Ja siivotessa. Joka päivä otin jonkin projektin tyyliin tänään pestään talon ovet. Heinäkuu meni kokonaan vadelmien ja herukoiden keruussa, niitähän tuli toistasataa litraa. Mutta elokuussa pistin tuulemaan ja tein remonttia yläkerrassa lähes joka päivä syyskuun loppuun saakka. Tulosta syntyikin, mutta vielä on paljon tekemistä. Saan kuitenkin kaksi kammaria, työhuoneen ja kylpyhuoneen valmiiksi muutaman viikon sisällä. Suurin työ niihin on jo tehty. Yläkerran keittiöstä pitää vielä repiä laminaatit lattiasta, hioa ja maalata lattia, maalata seinät, muurata tiilet yhdelle seinälle ja asentaa keittiökalusteet. Toivottavasti keittiö valmistuu jouluksi.

Puiden ja pensaiden kaatoa on paljon edessä. Vaikka sireenit ovatkin kauniita, ne eivät voi rehottaa ja peittää koko talon julkisivua. Talosta ei näy tielle kesällä oikeastaan mitään. Haluan, että talo seisoo ryhdikkäänä ja näkyy myös!

Tänään pitäisi ehtiä kerätä viimeisetkin kesäromppeet pihalta ja laittaa talvisäilöön. Miten tässä sitten yhtäkkiä tulikin näin kiire? Miksi kaikki jää aina viime tippaan. Haravoitavaa olisi moneksi päiväksi. Minne nuo kaikki lehdet kärrätään? Ja miten?

Täytyy muistaa, että olen kuitenkin "vain" toimittaja, en puutarhuri. Näin suuri piha vaatisi huomiota enemmän ja melkeinpä palkatun puutarhurin. Hyvä ajatus, mutta mahdoton toteuttaa. Liihottelu on alkanut muuttua realismiksi. Miten oikeasti selviydyn tästä kaikesta?
                                 Ylipitkäksi kasvanut ruoho sai ensimmäisen huurapeitteen.
                    Kesän kukat, purkit ja ruukut pitää kerätä pois talven tieltä.
                            Keltainen kartano puskien takana vaatii huomiota.
                                    Navetta odottaa talvea.
                Piti ehtiä laittaa puoti vanhaan makasiiniin ja siistiä edustaa. Jäi tekemättä.
                          Peltoja, peltoja ja peltoja. Niitä riittää ihailtavaksi.
                                           Pikkulinnuille syötävää.
                                       Kotipetäjä ja taivaalla valkoinen kuunsirppi. On aamu.
                                            Itse tehty ovikoriste.
                                    Tähän suunnittelen samppanjabaaria. Sisältä paikka on uskomaton.
                                 Se on varmaa, että liiat puskat lähtevät viimeistään keväällä talon tieltä.
                               Tässä minä olen ja odotan toimenpiteitä, talo sanoo.

2 kommenttia:

  1. Hurmaava paikka. Oikein, liiat puskat surutta matalaksi. Ajele lehdet ruohonleikkurilla silpuksi ja haravoi huolimattomasti. Jätä loppu madoille. Huiski lehdet pressun päälle. Pressulla saat lehtikuormat mukavasti vedettyä. Perusta johonkin lehtikomposti. Seuraavana vuonna uusi kasa viereen. Edellinen kasa onkin jo hyvää vauhtia maatumassa mullaksi. Jos sinulla on kasvimaa, voit vetää osan lehtisilpusta suoraan kasvimaalle. Kantapään kautta opittua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuula. On mukavaa saada ohjeita. Tuo silppurihomma kuulostaa hyvältä. Pressulla lehtien pois vieminen onkin jo tutumpi homma. Kompostia ei vielä ole, mutta pitänee ensi kesänä hankkia.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...