Ruma laminaattilattia sai lähteä

Vanhan talon lattiremontissa ei löytynytkään kaunista lankkua, löytyi pontti- ja raakalautaa.

Koti 0
Paula Bagge
Jussi Partanen
Vanhat laudat hiottiin käsin kahteen kertaan ennen. Laudoissa oli hiomavaraa koneellekin, mutta vanha lattia ei siitä silti pidä.
Vanhat laudat hiottiin käsin kahteen kertaan ennen. Laudoissa oli hiomavaraa koneellekin, mutta vanha lattia ei siitä silti pidä. Kuva: Jussi Partanen
Aika monet talon- tai mökinomistajat haluavat eroon rumasta laminaattilattiasta. Syy voi olla vain se, ettei se kertakaikkiian sovi rakennuksen henkeen.
Usein alla on vanha lautalattia, joka tekee mieli kaivaa esiin.
Puulattia on hieno, mutta kovaa kulutusta kestävä korkeapaine- ja suoralaminaatti rupesi nakertamaan puun suosiota 1990-luvulla.
Varsinkin edullisesta ja helppotöisestä suoralaminaatista tuli nopeasti kansansuosikki.
Nykyään lähes kolmannes kaikista kovalattiapinnoista on laminaattia.
Kun 1800-luvulla rakennettu talo sai uuden omistajan, hän halusi päästä laminaattilattioista eroon ja kaivaa alta vanhat puulattiat.
Toive oli, että alta paljastuisi leveä, valkoiseksi kuurattu lankkulattia, joka tarvitsisi vain hionnan ja ehkä suopakuurauksen tai maalauksen.
Mutta kuinka kävikään?
Pettymys. Esiin tuli lakkapinnasta pahasti kulunut ponttilautalattia, jonka alla oli pelkkä raakalauta.
Mutta ei hätää, rakennuskonservaattori Kalle Virtanen lohdutti. Hänen mielestään vanhaa kunnostettaessa ei aina kannatakaan pyrkiä alkuperäisyyteen.
"Myöhemmätkin kerrostumat voivat olla hienoja, arvokkaita ja teknisesti hyvälaatuisia."
Hyvänä puolena hän piti sitä, että laminaatin alta löytynyt ponttilauta oli noin kolmen sentin paksuinen. Vaikka hiomavaraa olisikin, Virtanen ei suosittele konetta vanhaan lattiaan.
Varsinkin leveän ja vuosikymmenten ajan patinoituneen lankkulattian hiomista koneella pitäisi välttää. Jos lattia on tikkuinen, hioa saa, mutta käsin ja hellävaraisesti syiden suuntaan.
Siispä hiomaan ja maalaamaan – yllätyslattiaa!