Siirry pääsisältöön

Kissan vai minun huone?

Harmaa huone, joka valmistui jo muutama viikko sitten, on väliaikainen työhuoneeni. Täällä kirjoitan ja ideoin lehtijuttuja. Työpöytä on viistottain ikkunan edessä. Näen ikkunasta vaahterat, joiden lehdettömät, mustat ja veistokselliset oksat hipovat ikkunaa, harmaan, usvaisen marraskuun maiseman ja maantien, jossa silloin tällöin ajaa auto useimmiten liian lujaa.

Kun huone valmistui, kissani Lumi aktivoitui. Olen pitänyt yläkerran ovea lukossa, ettei kissa pääsee likaamaan itseään liistereihin ja maaleihin. Jos ovi ei olisi lukossa, hän kyllä osaisi sen avata hyppäämällä kahvaan ja työntämällä kuonolla oven auki. Kamala huuto oven takana rupesi risomaan. Otin kissan huoneeseen. Kun yhden kerran otin, piti ottaa seuraavankin kerran. Kissa omi huoneen heti. Päiväunet maistuvat harmaassa huoneessa erityisen makeilta, tietenkin.

Kissa on ihmeellinen otus. Useimmiten kun päästän sen huoneeseen, se haluaakin heti pois. Kun päästän pois ja laitan yläkerran oven lukkoon, se alkaa maukua oven takana ja haluaa sisään. Kerran kokeilin, miten monta kertaa sama toistuu. Vakuutan, että monta. Kyllästyin lopulta itse kokeiluun. Meillä mennään kokonaan kissan ehdoilla. Ihan tyhmäähän se on, mutta omahan on vika, kun on tuollaiseksi kasvattanut.

Laskin, että olen jo ainakin kaksikymmentä vuotta elänyt ja nukkunutkin kissan ehdoilla. Kiti-poika eli lähes kaksikymmenvuotiaaksi, mutta asui meillä yli yksitoista vuotta. Tämä toinen, nyt jo 10-vuotias, on ollut pennusta lähtien "oma pieni mammanpoikani". Sängyssä kaikki yöt olen nukkunut kissan ehdoilla epämukavissa asennoissa, ettei vain kissa häiriintyisi. Viis minusta! Kissa valloittaakin yöllä melkoisen tilan itselleen oikaisemalla pitkin pituuttaan sängylle. Minä roikun sängyn sivulla.

Ensin kissa haluaa jalkataipeeseen, siitä se hivuttautuu jossain vaiheessa kainaloon ja lopullinen asento löytyy puolesta välistä, missä se levittäytyy. Näin on joka yö.

Kissa elää niin symbioosissa kanssani, että joskus kun se on hiljaa eikä sitä näy missään, valpastun heti ja huudan, Lumi, missä sä oot. Jos löydän kissan vetämässä sikeitä, en koskaan raaski herättää sitä. Toivoisin, että hän ajattelisi samoin.
                        Tässä tyypillinen Lumi-kissan nukkumisasento.
                                  Leikkihiiri pään päällä, so what?
                               Lumi mökillä.
                                   Päiväunilla.
                                    Lähikuva viime keväältä.
                                      Näin kaunis minä olen.
                                        Poseeraus mamman mieliksi hiiren kanssa.
                                    Harmaan huoneen uusi asukas taitaakin olla kissapoika.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Priman kattonäytös oli menestys - kiitos osallistujille!

Hieno päivä takana. Meillä on melkein valmis katto, kiitos Prima-rakentajien komeiden, osaavien, ammattitaitoisten, mukavien ja kaikki naiset hurmaavien kattopoikien, tässä järjestyksessä. Oli ilo pitää katonkunnostus- ja sisustuspäivä juuri tänään ja juuri tämän porukan kanssa. Meillä kävi noin sata vierasta! Vaikka aika oli määritelty klo 14-18, viimeiset vieraat poistuivat vasta lähemmäs kahdeksaa. Katon rakentamista seurattiin, kahvia juotiin litratolkulla ja makkaraa meni parikymmentä pakettia. Kirpparillakin kävi kauppa, vaikka en ehtinyt viedä sinne tarpeeksi tavaraa. Kaikki kirpparitulot menevät lyhentämättöminä talon kunnostamiseen. Vieraat tekivät tästä päivästä ainutlaatuisen. Kunnostamiini yläkerran huoneisiin tutustuttiin hyvillä mielin eikä pahempaa narinaa kuulunut siitä, miten huonosti jokin paikka on remontoitu. Ihmiset ymmärsivät, mikä on homman nimi: rahaa säästäen olen itse tehnyt huoneiden eteen mahdollisimman paljon. Kaikki ei ole mennyt niin ammattimaisesti