lauantai 29. marraskuuta 2014

Länsirannikon talviaika on vihreä - West Coast winter time is green

Kipaisin pienen lenkin lähiluonnossa kameran kanssa. Katajat ja männyt olivat kauniin vihreitä. Peltoja näkyi silmän kantamattomiin. Lähellä kartanoa on myös lumoava ja salaperäinen metsäsaareke. Siellä asuvat varikset. Ne vaakkuivat äänekkäästi kuin varoittaen: älä tule tänne, tämä on meidän aluettamme. En mennyt. Luultavasti saarekkeessa on syyskesällä paljon herkkutatteja.

Aurinkokin näyttäytyi. Se valaisi valtavan makasiinin tiiliseinän ja pihamännyn varjo levittäytyi sen pinnalle.

Pysähdyn lenkilläni katselemaan vanhoja rakennuksia, latoja, puita ja navettojen ovia. Tulevaan samppanjabaariini vie vihreä ovi. Katsotaanpa, minä kesänä baaristani tulee totta.
                             Samppanjabaariin vievä ovi on havun värinen.
                            Metsätien varrella on vanha navetta, jonka ovea käyn aina ihailemassa.
                           Yksi mielimaisemistani löytyy sadan metrin päästä.
                                 Ystäväni sitoma kanervakranssi tuoksuu vahvasti metsälle.
                             Makasiini on Porin vanhimpia rakennuksia.
                           Metsätien varrella kasvaa sadoittain katajia.
                                                 Kiemurteleva petäjä.
                                Pihlajanmarjat verevässä syystalven asussaan.
                             Näitä teitä tallaan joka päivä.
                          Eikö vain olekin houkutteleva ja lumoava metsäsaareke?
                                 Veranta ottaa vastaan lenkiltä tulijan.
                                                  Kotipihan näkymä.
                                Samppanjabaarin raamit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...