Keskeneräisyyttä ei pitäisi näyttää, mutta eikös se vain kuulu tämän tyyppiseen blogiin... Pitäähän tämä ihme kaikille kuuluttaa: puusängyn rotiskot on kannettu yläkerran pikkukammariin, josta ne ottivat paikkansa luontevasti.
Paitsi toinen sänky ei suostu venymään nukkumispitkäksi, ei sitten millään. Sitä ei saatu edes kahteen osaan, vaan piti kantaa kokonaisena. Ovatko puut turvonneet vai mitä on tapahtunut.
Huone onkin aika pieni. Miettimällä sänkyjen paikka ei parane. Ainoa mahdollisuus on laittaa ne noin kuin kuvassa näkyy.
Sänkyjen väliin tulee yöpöytä ja keskelle seinälle suuri ruskeakehyksinen antiikkipeili. Sähkömies laittaa roikkuvat piuhat riviin ja kattoon tulee suuri valkoinen, ufon näköinen valaisin, jossa kultaista koristetta. Roikkuva malli ei käy, sillä katto on niin matala.
Matto-ongelma tästä tulee, sillä räsymatot (vaikka kuvassa sellainen onkin) eivät ehkä sovi tähän huoneeseen. Mietin toisenlaista ratkaisua. Pieniä taulurykelmiä on suunnitelmissa joko tapettiseinälle tai ruskealle seinälle.
Sulakekaappi vasemmalla ylhäällä pitäisi peittää jotenkin. Ehkä teen siihen puulaatikon tai vastaavan.
SISUSTUKSELTAAN KESKENERÄINEN PIKKUKAMMARI.
Ja nyt vain malttia: huonetta ei saa täyttää liian ahtaaksi. Kirjoille pitäisi kuitenkin saada pieni hylly.Yksi seinä on hirsinen, maalattu valkoiseksi (ei näy nyt kuvassa), sen eteen tulee vanha piironki, joka odottaa kunnostamista ja maalausta vintillä. Tuo sana "vanha" muuten on minun kohdallani kärsinyt inflaation, koska kaikkihan minulla on vanhaa, itsekin olen jo aika vanha... Vaikka jättäisin vanha-sanan pois, ymmärtäisitte hyvin, mistä puhun.
Kyllä se tästä pikkuhiljaa muotoutuu. Sängyn levyt nojaavat tapettiseinällä, puuvillapelto/tehdasaiheinen koulutaulu nojaa toisella seinällä, sähköpiuhat odottavat paikalleen laittoa. Hommat eivät lopu tässä huoneessa.
Unohdin sanoa, että sänkyjen päähän tulee vielä ihastuttavat puukoristeet. Ne pitää huolella kiinnittää puunauloilla.
Paitsi toinen sänky ei suostu venymään nukkumispitkäksi, ei sitten millään. Sitä ei saatu edes kahteen osaan, vaan piti kantaa kokonaisena. Ovatko puut turvonneet vai mitä on tapahtunut.
Huone onkin aika pieni. Miettimällä sänkyjen paikka ei parane. Ainoa mahdollisuus on laittaa ne noin kuin kuvassa näkyy.
Sänkyjen väliin tulee yöpöytä ja keskelle seinälle suuri ruskeakehyksinen antiikkipeili. Sähkömies laittaa roikkuvat piuhat riviin ja kattoon tulee suuri valkoinen, ufon näköinen valaisin, jossa kultaista koristetta. Roikkuva malli ei käy, sillä katto on niin matala.
Matto-ongelma tästä tulee, sillä räsymatot (vaikka kuvassa sellainen onkin) eivät ehkä sovi tähän huoneeseen. Mietin toisenlaista ratkaisua. Pieniä taulurykelmiä on suunnitelmissa joko tapettiseinälle tai ruskealle seinälle.
Sulakekaappi vasemmalla ylhäällä pitäisi peittää jotenkin. Ehkä teen siihen puulaatikon tai vastaavan.
Ja nyt vain malttia: huonetta ei saa täyttää liian ahtaaksi. Kirjoille pitäisi kuitenkin saada pieni hylly.Yksi seinä on hirsinen, maalattu valkoiseksi (ei näy nyt kuvassa), sen eteen tulee vanha piironki, joka odottaa kunnostamista ja maalausta vintillä. Tuo sana "vanha" muuten on minun kohdallani kärsinyt inflaation, koska kaikkihan minulla on vanhaa, itsekin olen jo aika vanha... Vaikka jättäisin vanha-sanan pois, ymmärtäisitte hyvin, mistä puhun.
Kyllä se tästä pikkuhiljaa muotoutuu. Sängyn levyt nojaavat tapettiseinällä, puuvillapelto/tehdasaiheinen koulutaulu nojaa toisella seinällä, sähköpiuhat odottavat paikalleen laittoa. Hommat eivät lopu tässä huoneessa.
Unohdin sanoa, että sänkyjen päähän tulee vielä ihastuttavat puukoristeet. Ne pitää huolella kiinnittää puunauloilla.
sängyt ovat 1920-luvulta.
VastaaPoista