Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Kunnostamismietteitä uuden vuoden alla

Kipaisu yläkertaan. Täällähän paistaa aurinko kuin keväällä. Räystäät tippuvat. Tapetoimaani seinään aurinko tekee omia heijastumiaan. Viime viikolla kannoimme alakerran aulassa Lumi-kissan oman petinä olleen puusängyn työhuoneeseeni. Punaisine täkkeineen ja tyynyineen, kyllä. Taas tuli punaista valkoisen, mustan ja harmaan sekaan. Toistaiseksi näin. Vanhoissa kiiltäväpintaisissa täkeissä on hieno rubiininpunainen sävy. Aulaan sain enemmän tilaa, kun ikkunan edessä ollut sänky vietiin pois. Sen tilalla on nyt pikku pöytä ja pinnatuoli. Toistaiseksi näin, täytyy tässäkin tapauksessa sanoa. Kun koko talo on kunnostuksen alla, moni asia on vielä pitkään kesken ja väliaikaista. Kokonaisuus on päässäni, mutta ennen kuin kutkin osa-alueet valmistuvat, kokonaisuuteen viimeistely tulee kaikkein viimeisimpänä. Vaikka nyt on asumista ja kunnostamista alla vasta seitsemän kuukautta ja siitäkin pari kuukautta  meni vadelma- ja viinimarjatarhassani täysipäiväisesti, jaksamiseni vaihtelee. Uut

Vielä kerran: kartano jouluvaloissaan

Sängyn pohjalta teki mieli vihdoin nousta ja käydä haukkaamassa raitista pakkassäätä. Pipo päähän, kelsiturkki niskaan ja menoksi. Kiedoin vielä paksun villahuivin kaulan ympärille ja nostin huivia suun eteen, ettei pakkasta pääse suoraan keuhkoihin. Kiersin hiljalleen kävellen metsälenkin. Kun tulin kartanolle takaisin, huomasin, että taas yksi joulutähti on sammunut juhlasalin toisesta ikkunasta. Nyt sammuneita tähtiä on jo kolme. Harmi, kun ovat niin lyhytikäisiä. Tässä on kyllä koristelamppufirmoilla tuotekehittelemisen varaa. Muutenhan nuo Airamin tähdet ovat suorastaan loistavia. Niin hienosti tulee valo tähtisakaroiden sisältä. Siirsin yhden tähden talon päätysivun ikkunasta, jotta julkisivu tulisi täydelliseksi. Tervehtymisen ensimmäisiä eleitä on liikunnan halun kasvun ohessa ruokahalun herääminen. Teki mieli ruokaa. Hyppäsin autoon ja ajoin lähimpään ruokakauppaan noutamaan valmiskeittoa. Jouluruokaa ei tehnyt mieli, vaikka sitä kyllä olisi jääkaapista vielä löytynyt. Onk

Kartano totuttelee talveen ja arkeen

Joulu jäi taakse. Kartanon väki heräilee hiljalleen arkeen ja kartano itse totuttelee talveen. Sillä on nyt lumipeite katon päällä, katon, joka ensi kesänä pitäisi korjata. Ei katto onneksi vuoda, ei, mutta osa siitä on huonossa kunnossa. Kun kartanosta purettiin toinen siipi, osa katosta oli purettu, ja alkuperäisen sementtitiilikaton paikalle oli asennettu huopa. Tiilikaton ja huopakaton yhtymäkohdassa on viininpunainen suoja/kiinnitysrauta tai -lauta, en tiedä, mutta ikävän näköinen se on. Kartano on aika eriskummallisen näköinen. Pihan puolelta se on jopa pienemmän tuntuinen kuin mitä se todellisuudessa on, hyvin  perinteinenkin kaksine porstuoineen. Maantien puolelta se näyttää laatikolta ja hyvin kookkaalta. Sinapinkeltainen väri ei mielestäni ole edukseen kartanolle. Harmaana tai valkoisena minä sen näkisin mieluummin. Kartano piiloutuu sireenipuskien taakse kesällä lähes kokonaan, ja talvellakin puskat ottavat melkoisen ylivallan. Pensasleikkurille riittää keväällä töitä.

Ensimmäinen jouluni Porissa

Koko päiväksi on riittänyt puuhaa kymmenestä lähtien. Ei paussin paussia, ei leivän murua. Kello 12 riensimme Porin Raatihuoneelle kuuntelemaan porilaisten joulurauhan julistamista. Juhlavalta kuulosti Porilaisten marssi ja juuri täällä Porissa! Raatihuoneelta kiirehdimme hautausmaalle ja sytytimme kotikonnuilleen haudattujen muistolehtoon kynttilät. Kotiin Tuorsniemeen ja ihmettelemään ihka ensimmäisen joulua. Miten ihmeessä osaamme sen täällä viettää vuosikymmenten Helsinki/Ruovesi -aikajakson jälkeen? Rakensin jo eilen 1700-luvulta peräisin olevan makasiinin viini & juureskellariin eli nykyiseen kappeliin seimen vaatimattomista aineksista. Ihanalta naapurilta sain aitoja olkia. Seimen kyhäsin tosi vanhasta arkusta, jonka asettelin puukärryjen päälle. Makasiinin yläkerrasta pengoin esiin kymmenkunta satavuotiasta säkkiä ja peittelin niillä kärryn. Nuuksion-mökiltäni peräisin olevan nuken  - vaikka se onkin tyttönukke, kiedoin vanhaan pellavaliinaan ja asettelin oljille. Muut

Neljäs adventtisunnuntai - The fourth advent sunday

Herran  syntymä on lähellä Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen. Enää kolme päivää jouluaattoon. Paljon puuhastelua edessä, mutta adventtina on sopimatonta ryhtyä esimerkiksi tekemään joulusiivousta. Sen jätän suosiolla huomiseen. Maanantaille jää myös matkalaukkujen purku, pyykkipinojen järjestely kaappeihin, ruokaostosten tekeminen ja se tärkein: seimen rakentaminen makasiinin alla olevaan 1700-luvun kellaritilaan, jonka olen ristinyt kappeliksi. "Heinillä härkien kaukalon, nukkuu lapsi viaton. Enkelparven tie, kohta luokse vie, rakkautta suurinta katsomaan." Tarvitsen nuken, kätkyt tai kaukalon, heiniä ja olkia, mutta enkelparven toivon löytävän itsestään tiensä kappeliini.                                      

Joulukuusi - Christmas tree

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. Niin on joulun tulo päässyt yllättämään. Matkoilla meni viikko. Arvatenkin olin ajatuksissani täällä kartanolla harva se hetki. Oli huoli siitä, miten ehdin tehdä joulusiivoukset, miten hankkia ruoat, miten koristella huoneet. Kaiken kun pitää jouluaattoon mennessä olla tip top tai ainakin tipe tipe tip tap. Joulukuusen hankinta on yksi joulun hengen tärkeimmistä luojista. Metsälle tuoksuva, aito suomalainen kuusi taistelee paikastaan tuontikuusien ja tekokuusien viidakossa. Sisustuslehdet esittelevät kuusia, jotka voidaan jopa piirtää seinälle tai koota puupalikoista, joulukorteista tai mitä ihmeellisimmistä elementeistä. Matkallani näin kuusia, jotka olivat kuin metallia, mutta kun kokeilin kuusta, se olikin kangasta. Menköön, koska se oli taidetta, mutta oikeaa metsän kuusta ei mikään voita. Pienistä pöytäkuusista on ollut paljon puhetta viimeaikoina. Saako niitä ottaa maantieojasta vai ei? Entäpä voimalinjoilta tai vastaavilta paiko