Joulu jäi taakse. Kartanon väki heräilee hiljalleen arkeen ja kartano itse totuttelee talveen. Sillä on nyt lumipeite katon päällä, katon, joka ensi kesänä pitäisi korjata. Ei katto onneksi vuoda, ei, mutta osa siitä on huonossa kunnossa. Kun kartanosta purettiin toinen siipi, osa katosta oli purettu, ja alkuperäisen sementtitiilikaton paikalle oli asennettu huopa. Tiilikaton ja huopakaton yhtymäkohdassa on viininpunainen suoja/kiinnitysrauta tai -lauta, en tiedä, mutta ikävän näköinen se on.
Kartano on aika eriskummallisen näköinen. Pihan puolelta se on jopa pienemmän tuntuinen kuin mitä se todellisuudessa on, hyvin perinteinenkin kaksine porstuoineen. Maantien puolelta se näyttää laatikolta ja hyvin kookkaalta. Sinapinkeltainen väri ei mielestäni ole edukseen kartanolle. Harmaana tai valkoisena minä sen näkisin mieluummin.
Kartano piiloutuu sireenipuskien taakse kesällä lähes kokonaan, ja talvellakin puskat ottavat melkoisen ylivallan. Pensasleikkurille riittää keväällä töitä.
Koko joulun minua on koeteltu. Pitkän lentomatkan jälkiseurauksena sain ensin viattomalta tuntuvan nuhakuumeen ja yskän. Siitä kehteytyi mojova keuhkoputkentulehdus ja vieläkin tiukempi yskä, joka ei ole antanut nukkumisrauhaa viiteen yöhön. Tänään sain ensimmäistä kertaa nukutuksi yhteen menoon neljä tuntia aamuyhdeksästä puolille päivin. Teki hyvää. Olisikohan tauti nyt taittumassa? Keuhkoissa kuitenkin pihisee, rohisee ja vinkuu.
Eilen kuitenkin - taudista huolimatta - riisuin yltäni hetkeksi uuden lahjapyjaman ja kävin haukkaamassa raikasta pakkasilmaa kameran kanssa. Teinköhän virheen kun kävin myös saunassa, kun uskoin höyryjen edistävän keuhkoputkien avautumista, valvoin ja röhin kuitenkin ihan koko yön.
Blogia minun oli tarkoitus päivittää joka päivä, mutta sängynpohjalta sitä ei oikein ole voinut tehdä. Voimat eivät ole sallineet. Jostakin pilkottaa nyt valoa ja uskon, että saan itseni kuntoon viikon sisällä. Sen jälkeen pitääkin tarttua taas kunnostuspuuhiin, tilata sähkömies, jotta yläkerran kolme valmistunutta huonetta saadaan käyttövalmiiksi myös sähköjen osalta.
Yläkerran keittiön tiiliseinän laittamisesta olen puhunut jo useita kertoja, mutta laittaminen on jäänyt tosiaan puhumisen asteelle. LVI-työt kun pitäisi tehdä muurauksen kanssa yhdessä tai ainakin tietää, missä järjestyksessä kutkin työt menevät. Ammattilaisen käynti on siis paikallaan, ennen kuin laasteihin, maaleihin ja tapetteihin.
Kun on sairas, kunnostuspuuhat eivät todellakaan ole ensimmäisenä mielessä. Jotenkin koko into lopahti samaa tahtia oman kunnon kanssa. Ennen kuin voin ja haluan tehdä mitään, pitääkin oma kunto saada ensin kunnostettua.
Sitä odotellessa.
Kartano on pihan puolelta normaalin suht kookkaan talon kokoinen.
Maakellarista nostin istuimettoman potkukelkan lyhtytelineeksi patiolle.
Maantien puolelta talo näyttää isolta laatikolta. Alakerran neljä ikkunaa kuuluvat kahdelle salille.
Ikivanha sembramänty on kasvanut vinoon, mutta ei horju eikä heilu.
Vadelmatarhani takaa aukeavat laajat peltomaisemat.
Pikainen käväisy kappelissa antoi hartaalle mielelle jatkoaikaa.
Makuuhuoneen aamunäkymä. Aurinko heijasti ikkunan valotähtineen vastapäiselle seinälle.
Kartano on aika eriskummallisen näköinen. Pihan puolelta se on jopa pienemmän tuntuinen kuin mitä se todellisuudessa on, hyvin perinteinenkin kaksine porstuoineen. Maantien puolelta se näyttää laatikolta ja hyvin kookkaalta. Sinapinkeltainen väri ei mielestäni ole edukseen kartanolle. Harmaana tai valkoisena minä sen näkisin mieluummin.
Kartano piiloutuu sireenipuskien taakse kesällä lähes kokonaan, ja talvellakin puskat ottavat melkoisen ylivallan. Pensasleikkurille riittää keväällä töitä.
Koko joulun minua on koeteltu. Pitkän lentomatkan jälkiseurauksena sain ensin viattomalta tuntuvan nuhakuumeen ja yskän. Siitä kehteytyi mojova keuhkoputkentulehdus ja vieläkin tiukempi yskä, joka ei ole antanut nukkumisrauhaa viiteen yöhön. Tänään sain ensimmäistä kertaa nukutuksi yhteen menoon neljä tuntia aamuyhdeksästä puolille päivin. Teki hyvää. Olisikohan tauti nyt taittumassa? Keuhkoissa kuitenkin pihisee, rohisee ja vinkuu.
Eilen kuitenkin - taudista huolimatta - riisuin yltäni hetkeksi uuden lahjapyjaman ja kävin haukkaamassa raikasta pakkasilmaa kameran kanssa. Teinköhän virheen kun kävin myös saunassa, kun uskoin höyryjen edistävän keuhkoputkien avautumista, valvoin ja röhin kuitenkin ihan koko yön.
Blogia minun oli tarkoitus päivittää joka päivä, mutta sängynpohjalta sitä ei oikein ole voinut tehdä. Voimat eivät ole sallineet. Jostakin pilkottaa nyt valoa ja uskon, että saan itseni kuntoon viikon sisällä. Sen jälkeen pitääkin tarttua taas kunnostuspuuhiin, tilata sähkömies, jotta yläkerran kolme valmistunutta huonetta saadaan käyttövalmiiksi myös sähköjen osalta.
Yläkerran keittiön tiiliseinän laittamisesta olen puhunut jo useita kertoja, mutta laittaminen on jäänyt tosiaan puhumisen asteelle. LVI-työt kun pitäisi tehdä muurauksen kanssa yhdessä tai ainakin tietää, missä järjestyksessä kutkin työt menevät. Ammattilaisen käynti on siis paikallaan, ennen kuin laasteihin, maaleihin ja tapetteihin.
Kun on sairas, kunnostuspuuhat eivät todellakaan ole ensimmäisenä mielessä. Jotenkin koko into lopahti samaa tahtia oman kunnon kanssa. Ennen kuin voin ja haluan tehdä mitään, pitääkin oma kunto saada ensin kunnostettua.
Sitä odotellessa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.