Kipaisu yläkertaan. Täällähän paistaa aurinko kuin keväällä. Räystäät tippuvat. Tapetoimaani seinään aurinko tekee omia heijastumiaan.
Viime viikolla kannoimme alakerran aulassa Lumi-kissan oman petinä olleen puusängyn työhuoneeseeni. Punaisine täkkeineen ja tyynyineen, kyllä. Taas tuli punaista valkoisen, mustan ja harmaan sekaan. Toistaiseksi näin. Vanhoissa kiiltäväpintaisissa täkeissä on hieno rubiininpunainen sävy.
Aulaan sain enemmän tilaa, kun ikkunan edessä ollut sänky vietiin pois. Sen tilalla on nyt pikku pöytä ja pinnatuoli. Toistaiseksi näin, täytyy tässäkin tapauksessa sanoa. Kun koko talo on kunnostuksen alla, moni asia on vielä pitkään kesken ja väliaikaista. Kokonaisuus on päässäni, mutta ennen kuin kutkin osa-alueet valmistuvat, kokonaisuuteen viimeistely tulee kaikkein viimeisimpänä.
Vaikka nyt on asumista ja kunnostamista alla vasta seitsemän kuukautta ja siitäkin pari kuukautta meni vadelma- ja viinimarjatarhassani täysipäiväisesti, jaksamiseni vaihtelee. Uuteen projektiin tarttuminen vaatii perinpohjaista innostumista ja uskoutumista asialleen. Välillä sitä putoaa alas oikein rytinällä ja haluaisi unohtaa koko projektin.
Onneksi tuollaiset putoamiset ovat harvinaisia. Kiitän itseäni siitä, että olen luonteeltani eteenpäin pyrkivä. Kliseistä sanontaa käyttääkseni: Menen läpi vaikka harmaan kiven! Minä suoriudun tästä ihan varmasti. Laitan kartanon kuntoon, jos Luoja suo ja terveyteni sallii. En rahalla, vaan työllä, omien käsieni kautta.
Tapetti Biedermeier, TapettitehdasPihlgren & Ritola, seinä- ja lattiamaalit Tikkurila.
Lumi-kissani (Ipekkedinin Bulut, turkkilainen van) pääsi takaisin omaan sänkyynsä.
Risuja ja joulupalloja äidin vanhassa lasitölkissä.
Istuisiko välillä tässä?
Kerro kerro kuvastin...
Huone ovensuusta nähtynä.
So much to do. Näkymä yläkerran aulasta. Maalipurkkeja, rakennuskamaa, poisheitettäviä huonekaluja.
Viime viikolla kannoimme alakerran aulassa Lumi-kissan oman petinä olleen puusängyn työhuoneeseeni. Punaisine täkkeineen ja tyynyineen, kyllä. Taas tuli punaista valkoisen, mustan ja harmaan sekaan. Toistaiseksi näin. Vanhoissa kiiltäväpintaisissa täkeissä on hieno rubiininpunainen sävy.
Aulaan sain enemmän tilaa, kun ikkunan edessä ollut sänky vietiin pois. Sen tilalla on nyt pikku pöytä ja pinnatuoli. Toistaiseksi näin, täytyy tässäkin tapauksessa sanoa. Kun koko talo on kunnostuksen alla, moni asia on vielä pitkään kesken ja väliaikaista. Kokonaisuus on päässäni, mutta ennen kuin kutkin osa-alueet valmistuvat, kokonaisuuteen viimeistely tulee kaikkein viimeisimpänä.
Vaikka nyt on asumista ja kunnostamista alla vasta seitsemän kuukautta ja siitäkin pari kuukautta meni vadelma- ja viinimarjatarhassani täysipäiväisesti, jaksamiseni vaihtelee. Uuteen projektiin tarttuminen vaatii perinpohjaista innostumista ja uskoutumista asialleen. Välillä sitä putoaa alas oikein rytinällä ja haluaisi unohtaa koko projektin.
Onneksi tuollaiset putoamiset ovat harvinaisia. Kiitän itseäni siitä, että olen luonteeltani eteenpäin pyrkivä. Kliseistä sanontaa käyttääkseni: Menen läpi vaikka harmaan kiven! Minä suoriudun tästä ihan varmasti. Laitan kartanon kuntoon, jos Luoja suo ja terveyteni sallii. En rahalla, vaan työllä, omien käsieni kautta.
Tapetti Biedermeier, TapettitehdasPihlgren & Ritola, seinä- ja lattiamaalit Tikkurila.
Olet tehnyt paljon lyhyessä ajassa. Anna itsellesi lupa levätä. Olen ihan varma, että pian taas innostut. Kerrostalokotimme (5 h + k) remontti eteni vähän kerrallaa. Kolme vuotta. Vällillä kyllästytti. Ikuisesti sitä viimeistä kynnyslistaa vaille valmista :) Onnea uuteen vuoteen kartanon emäntänä!
VastaaPoistaTuula, olet aina niin ajatteleva, huolehtiva, kannustava. Koetan huilata välillä.
VastaaPoista