keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pientä luettavaa Tuorsniemen historiasta

Tuorsniemi

SshyWiki
 

Tuorsniemi on kylä Porin maalaiskunnassa.
Tuorsniemen (Torsnäs) kylään kuului vanhimpaan aikaan 5 ja myöhemmin 6 tilaa. Yksi näistä annettiin kesäk. 18 p. 1582 Porin porvarille Olavi Martinpojalle. Tämä oli ehkä sama tila, jonka tulipalo sittemmin hävitti ja johon heinäk. 8 p. 1589 Porin porvari Olavi Olavinpoika sai verovapauden. Maalisk. 13 p. 1593 sai sitäpaitsi talonpoikainen ratsumies Maunu Gregoriuksenpoika yhteen tilaan ratsupalvelusvelvollisuutta vastaan verovapauden.

V. 1632 otti Herman Meijer, joka oli nainut Pietniemen herran Hannu Ragvaldinpoika Örneramin tyttären, Britan, viljeltäväkseen yhden Tuorsniemen tilan. Pian hän kuitenkin luopui tilastaan, koska tämä näkyy liitetyn Porin kreivikuntaan, kun se maalisk. 26 p. 1651 perustettiin. Tuorsniemen muutkin tilat yhtä lukuunottamatta liitettiin kreivikuntaan. Kun nämä reduktiossa oli peruutettu kreivi Kustaa Hornin perillisiltä, tehtiin aluksi yksi näistä aukumenttitilaksi, mutta muut neljä jäivät toistaiseksi jakamattomiksi kruununtiloiksi.

Porin kreivikunnasta reduktiossa peruutetut tilat yhdistyivät vähitellen kolmeksi tilaksi, joita alettiin kutsua nimillä Savo, Östergård ja Mattila.
Pappilan rustholli, 5/6 mt., oli ainoa Tuorsniemen tila, jota ei oltu liitetty Porin kreivikuntaan. Sitä oli 1620-luvulla viljellyt eräs Paavali Olavinpoika, mutta hänen jälkeensä oli tila 13 vuotta autiona, kunnes sen v. 1640 otti viljelykseen Porin kirkkoherra Gregorius Tuomaanpoika Arctopolitanus, joka tilan puolesta teki ratsupalvelusta. Kirkkoherra Gregorius Arctopolitanus kuoli v. 1662. Hänen tyttärensä Katarina Gregoriuksentytär joutui v. 1667 naimisiin Vesilahden pitäjänapulaisen, Pirkkalan kirkkoherrana v. 1702 kuolleen maisteri Isak Martinpoika Steniuksen kanssa, joka naimisliittonsa kautta sai haltuunsa Tuorsniemen Pappilan.

Ruotujakolaitosta toimeenpantaessa muodostettiin tilasta rustholli, jonka ratsupalvelusvelvollisuudesta huolehti Isak Stenius sekä hänen jälkeensä hänen poikansa, Ulvilan kappalainen Martti Stenius (s. 1670). Viimemainittu oli siis kolmas rusthollia viljellyt pappi. Täydellä syyllä se siis näihin aikoihin sai nimekseen Pappila. Martti Steniuksen kuoltua v. 1717 hallitsivat sitä hänen leskensä Kristina Polviander ja muut perillisensä. Yksi viimemainituista, Brita Stenius (s. 1711 † 1788) oli naitu eräälle Kristian Björkrothille, joka jonkun aikaa piti tilalla isännyyttä. Sen osti sitten Porin kaupungin pormestari, vihdoin kauppaneuvokseksi nimitetty Lauri Sacklén (s. 1724, Puolisot: 1. Anna Maria Lagermarck (s. 1732, † 1756) ja 2. Eva Elisabet Jeansson(s. 1738, † 1777)). Toukok. 7 p. 1760 osti tämä rusthollin perinnöksi. Se tuli olemaan sen suuren maaomaisuuden keskuksena, jonka pormestari Sacklén Tuorsniemellä vähitellen itsellensä hankki.
Maanmittari Jean Åhman lausuu hänen toiminnastaan v. 1770 laatimassaan isoajakoa koskevassa karttakertomuksessa: "Sittenkuin herra pormestari Sacklén noin 15 tahi 18 vuotta sitten on tullut Tuorsniemen rusthollin sekä Savon ja Östergårdin verotilojen omistajaksi, on hän erittäin kiitettävästi , suurella huolella, vaivalla j a kustannuksella kylän maalla perustanut ja viljelykseen ottanut tiluksia useita torppia ja uutisasuntoja varten, jotka nykyänsä ovat siinä tilassa, että ne joko voivat tehdä päivätöitä tahi maksaa veroa sen mukaan kuin omistaja hyväksi näkee. Yksi näistä torpista on perustettu kylään, yksi Ritalaan, yksi Lehtihuhtaan, yksi Hangrediin ja yksi siihen osaan Ulasourin saarta, joka kuuluu Tuorsniemeen." V. 1781 perusti pormestari Sacklén Pappilan maalle lasitehtaan, josta ennen pitkää kehittyi tärkeä teollisuuslaitos. Hän kuoli v . 1795. Tämän jälkeen omistivat lasitehtaan ja Tuorsniemen tilat hänen perillisensä.
Niitä hoiti kuolemaansa asti v. 1808 hänen poikansa, tehtaanisäntä Kustaa Sacklén (s. 1771). Lopulta näyttää niiden omistajaksi tulleen pormestari Sacklénin vanhin tytär, v. 1795 kuolleen Porin apteekkarin Martti Stengrundin (s. 1745) leski Anna Margareta Sacklén. Kun tämä v. 1816 oli kuollut Tuorsniemellä, joutuivat tilat hänen v. 1803 kuolleen tyttärensä Johanna Elisabet Stengrundin (s. 1778) ja Yyterin omistajan, everstiluutnantti Antti Gyllenbögelin (s. 1770, † 1852) ainoalle tyttärelle Anna Sofia Elisabet Gyllenbögelille (s. 1801, † 1822). Tämä naitiin v. 1818 eversti Kaarle Aadolf af Lefrénille 2 (s. 1779, † 1854) tämän ensimmäisessä aviossa. Vaimonsa kuoltua osti eversti af Lefrén hänen perillisiltään Tuorsniemen tilat ja sai näihin marrask. 27 p. 1824 kiinnekirjan. Kun hän v. 1830 kiinnitystä vastaan haki Suomen Pankilta lainaa, arvioivat tuomari O. J. Amnorin, Friitalan Uotilan omistaja, majuri Niilo Leonard Gripenberg ja Pietniemen omistaja Aksel Ludvig Lagermarck hänen kiinteimistönsä. Heidän laskujensa mukaan oli tämän arvo yhteensä 398,258 ruplaa 61 1/9 kopeekkaa pankinseteleitä. Tästä summasta luettiin Pappilan osalle 128,494 ruplaa 10 kopeekkaa, Savon osalle 31,413 ruplaa 33 1/3 kopeekkaa, Östergårdin osalle 32,792 ruplaa 6 2/3 kopeekkaa ja lasitehtaan osalle 205,118 ruplaa 61 1/9 kopeekkaa. Arviomiesten lausunto sisältää laajan ja selvän kuvauksen eversti af Lefrénin maaomaisuudesta.

TÄSSÄ KARTANON HISTORIAOSUUS. Tiukkaa pränttiä. Kappalejaottaminen ei oikein onnistu (Paula Baggen huomautus)

Päärakennus sijaitsi Pappilan maalla. Se oli kaksikerroksinen, mutta en kanssa kulmittain oli rakennettu toinen yhtä korkea rakennus, jossa lisänä oli kolmas kerros n. s. välikerros (= entresol). Koko rakennus oli katettu tuohilla ja laudoilla. Se sisälsi kyökin ohella 20 asuinhuonetta, 2 porstuaa ja 2 eteistä. Asuinhuoneet olivat paperoidut ja varustetut kaakeliuuneilla. Koko rakennus oli ulkoapäin punaiseksi maalattu tavallisella punavärillä. Ympärillä oli kahden tynnyrinalan laajuinen ryytimaa, joka sisälsi kasvismaiden ohella muutamia omena- ja kirsimarjapuita sekä melkoisen joukon karviaismarja- ja viinimarjapensaita. Se oli puutarhurin hoidettavana ja mitä parhaimmassa kunnossa, niin että se tuotti yli kotitarpeen puutarhurin palkan.

Ryytimaan yhteyteen oli eversti af Lefrén laatinut ihanan ja sokkelokäytävillä varustetun lehtipuupuiston, jonka hän oli muodostanut kuivaamalla hedelmättömän suon viljavaksi niityksi. Puiston osittain ympäröi äskettäin kaivettu kanava, joka 6:n tahi 15:n sylen levyisenä ja jokseenkin syvänä oli suurella vaivalla ja kustannuksella johdettu 600 metriä rusthollin viljelysmaiden lävitse ja jolla oli lasku mereen.

Puiston lähellä oli kanavassa kaksi pienempää saarta sekä sulkuja, jotka säilyttivät läpi vuoden runsaan vesimäärän sekä ryytimaan, puiston ja niityn kuivana aikana kastelemiseen että taloustarpeisiin. Pinta-alaltaan oli puisto viljavine mäkineen ja kukkuloineen sekä niitty, jonka runsas ruohokasvu niitettiin kolmesti vuodessa, yhteensä noin 25 tynnyrinalaa. Torpparien viljankylvön lisänä kylvi eversti af Lefrén vuosittain yhteensä 124 tynnyriä rukiita, 74 tynnyriä ohria, 27 tynnyriä kauroja sekä 5 tynnyriä herneitä ja sai keskimäärin kaikesta kuudennen jyvän. Heiniä sai hän vuosittain noin 2,370 kolmenkymmenen leiviskän kuormaa. Näillä elätettiin yhteensä 375 kytkettyä nautaa sekä 24 hevosta. '

Kalastusta harjoitettiin ainoastaan kesäisin nuotalla ja rysillä Ulasourin edustalla, eikä se ollut erittäin tuottava . Rusthollilla oli oma tiilitehdas, jossa poltettiin yhdellä kertaa 30,000 tiiltä . Tilalla oli 20 torppaa, nimittäin Lundgren, Knuusi, Grönroos, Mäkelä, Rosendahl, Ylén, Lehtihuhta, Stolt, Juhola, Rajala, Laurén, Nordqvist, Ritola, Björkkulla, Santala, Ulasouri, Rakuunantorppa, Rakennusmestarintorppa, Räätälintorppa ja Suutarintorppa. Vuokrasopimusten mukaan suoritti kukin yhdeksästä ensinmainitusta torpasta vuodessa päivätöinä omassa ruoassa 128 hevospäivää ja 28 miespäivää sekä lisäksi verona 10 syltä pitkiä ja 30 syltä lyhyitä halkoja, yhden teurasnaudan, kaksi teuraslammasta, kaksi naulaa villoja ja kaksi leiviskää voita.

Torpparit Rajala, Lauren ja Nordqvist tekivät kukin vuosittain 108 miespäivää sekä antoivat yhden teurasnaudan, kaksi teuraslammasta, kaksi naulaa villoja ja kaksi leiviskää voita. Rakennusmestarin torppaa asui rakennusmestari Rosengren, Räätälintorppaa räätäli Rosenberg ja Suutarintorppaa suutari Fagerdahl, jotka henkilöt alennetusta päiväpalkasta olivat velvolliset suorittamaan ammattiinsa kuuluvat työt sekä maksamaan isännälle rahassa, Rosengren 30, Rosenberg 9 ja Fagerdahl 9 ruplaa, jonka lisäksi Rosenberg teki 9 miespäivää. Mitään erityistä tuloa ei ollut muista torpista. Näistä oli eversti af Lefrén antanut pehtori Jonas Mobergille (s. 1782, † sokeana 1839) elinkautisesti veronvapaana nautittavaksi Ulasourin ja rakuuna Stormin leskelle Rakuunantorpan. Ritola oli palkkatorppana lasitehtaan vanuttajilla, Björkkulla lasitehtaan rakennusmestarilla sekä Santala talojen kahdella paimenella.

Paitsi torppareita oli tiloilla palvelusväkenä pehtori, vouti, n renkiä ja 10 piikaa. Pehtorin palkka oli, jos ruoankin arvo rahaksi muutettiin, 300 ruplaa, voudin 170 ruplaa 88 kopeekkaa, rengin 124 ruplaa 78 kopeekkaa ja piian 96 ruplaa 35 kopeekkaa. — Lasitehtaassa oli kaksi sulattoa. Kumpikin oli tehty ristipuista ja laudoista. Suurempi näistä, jossa valmistettiin akkunalasia, oli 60 kyynärää pitkä, 26 leveä ja kupuineen 29 korkea. Pienempi sulatto, jossa valmistettiin erilaisia lasitavaroita, oli 59 kyynärää pitkä , 24 leveä j a 27 korkea. Vuoden 1825:n jälkeen, jolloin kumpikin sulatto rakennettiin uudestaan, valmistettiin lasitehtaassa 360 laatikollista akkunalasia, joiden yhteinen arvo oli 33,333 ruplaa 33 1/3 kopeekkaa, jos laatikon hinnaksi luettiin 93 1/3 ruplaa, sekä muuta lasitavaraa noin 20,000:n ruplan arvosta.

Arviomiesten lausunnon perustuksella sai eversti af Lefrén hakemansa rahalainan, mutta arviomiehet lienevät liian korkealle arvioineet lasitehtaan ja Tuorsniemen tilat. Ennen pitkää teki näet eversti af Lefrén vararikon. Lokak. 27 p. 1835 myytiin hänen omaisuutensa huutokaupalla. Lasitehtaan, Pappilan, Savon ja Östergårdin sekä näiden yhteyteen ostetut Viasveden kylässä sijaitsevat, Hakkiluodon ja Hästooran eli Rantalan tilat huusi tällöin Lyttylän omistaja, laivastokapteeni Fredrik Frans Wallenstråle (s. 1817). Kauppahinta oli ainoastaan 115,500 ruplaa pankinseteleitä. Jo kesäk. 26 p. 1838 myi kuitenkin kapteeni Wallensträle samat kiinteimistöt 115,000 ruplasta Tukholman tukkukauppiaalle Henrik Julius Oldenburgille, joka ollen Ruotsin alamainen sai erikoisluvan omistaa niitä kolme vuotta. Ennen tämän ajan loppua, lokak. 29 p. 1839 myi hän vuorostaan 108,000 ruplasta pankinseteleitä tilat tehtaanisäntä Fredrik Aadolf Le Bellille (s. 1817). Tammik. 14 ja marrask. 1 p. 1845 tehdyillä kauppakirjoilla osti viimemainitulta Pappilan, Savon, Östergärdin ja lasitehtaan 32,285 hopearuplasta 30 3/7 kopeekasta Porin apteekkari Kaarle Evert Rikstén (s. 1810, † 1850). Tämä käytti edelleen lasitehdasta lasin valmistukseen ja vaihteli näihin aikoihin tämän tuotteiden arvo 4000:n ja 6000:n ruplan välillä. '

Apteekkari Riksténin kuoleman jälkeen tapahtuneessa perinnönjaossa joutui 1/3 Tuorsniemen lasitehtaasta j a tiloista hänen leskelleen Beata Katarina Lindebäckille ( s. 1800, † 1868) sekä 2/3 yhteisesti hänen äidilleen kirkkoherranleski Kristina Elisabet Lilljalle ja hänen sisarilleen, kappalainen Kustaa Hagmanin vaimolle Aleksandra Riksténille, kirkkoherra Rislachin leskelle Johanna Augusta Riksténille sekä alaikäiselle Kristina Elisabet Riksténille. Yllämainituilta kanssaperillisiltään osti Beata Katarina Lindebäck jouluk. 31 p. 1850 22,666 hopearuplasta 66 1/3 kopeekasta näiden osuudet j a omisti nyt yksin koko kiinteimistön. Hänen ainoa lapsensa, aviossa apteekkari Jaakko Didrik Palanderin (s. 1794, † 1832) kanssa v. 1830 syntynyt tytär , Emilia Margareta Jakobina Palander († 1877) naitiin v. 1850 Hämeenlinnan apteekkarille Frans Vilhelm Palanderille (s. 1823), joka vuodesta 1853 alkaen isännöi lasitehtaassa Beata Katarina Lindebäck teki vihdoin vararikon. Elok. 20 p. 1868 pidetyssä huutokaupassa osti hänen maaomaisuutensa 150,000 markasta Suomen Hypoteekkiyhdistys, joka elok. 30 p. 1872 140,268 markasta sen myi kirjanpitäjä Kaarle A. Grönholmille. Viimemainittu siirsi elok. 26 p. 1875 kauppakirjan kauppias Emil Selim Juseliukselle 2 (s. Raisiossa 1839, † 1917). Kauppahinnasta oli 70,000 markkaa laskettu Pappilan ja 70,268 Savon ja Östergärdin osalle. Kauppias Juselius myi tilat huhtik. 28 p. 1880 216,000 markasta maanviljelijä Reynald Rafael von Frenckellille 3 (s. 1851, † 1901), joka vuorostaan helmik. 16 p. 1886 240,000 markasta myi ne kolmelle talolliselle, Frans Vilhelm Sjögrenille, Kustaa Matinpojalle ja Juho Kustaa Kustaanpojalle. Kauppahinnasta oli 200,000 markkaa laskettu talojen ja 40,000 irtaimiston arvoksi. Ostajat jakoivat tilat keskenään. Täten muodostui kolme uutta taloa: Ylinen, Friisi ja Tommila.

Savo oli 1/2 mt:n suuruinen Pappilan aukumenttitila. Sitä asui 1730-luvulla nimismies Matti Höckert (Puolisot: 1. Brita Markuksentytär († 1740) ja 2. Elisabet Lind). Tämä kuoli v. 1745. Tilaa asui senjälkeen nimismies Juho Vadstén, joka kesäk, 23 p. 1752 osti perinnöksi toisen puolen sitä sekä toukok. 24 p. 1753 toisen puolen. Sittemmin hän myi koko tilan pormestari Lauri Sacklénille.
Östergård , 3/4 mt., oli kauan jakamattomana kruununtilana. Sen sai v. 1749 lammaskartanon kaitsija Matti Samstedt, "lampaanhoitoa ja tupakanviljelystä varten", mutta kun yritys ei kannattanut, karkasi hän pois maasta (Ks. J. V. Ruuth, Porin kaupungin historia). Östergårdia, joka kaikesta päättäen aluksi oli kahtia jaettu, viljeli sitten nimismies Enholmin leski Maria Betulin. Tämä osti toisen osan tilaa perinnöksi lokak. 24 p. 1750 ja toisen osan kesäk. 23 p. 1752. Lopulta hän myi koko tilan pormestari Lauri Sacklénille.

Mattila on Pappilan aukumenttitila. Sitä asui 1730-luvulla eräs Juho Tuomaanpoika († 1750), jonka leski Maria Matintytär (s. 1699,† 1785) lokak. 14 p. 1752 osti sen perinnöksi. Tilan omisti sitten hänen poikansa lautamies Matti Juhonpoika (s. 1729, † 1794), j o l la ainakin vielä v. 1770 oli koko tila hallussaan, mutta hän luovutti myöhemmin toisen puolen siitä eräälle Henrik Juhonpojalle, joka kenties oli hänen nuorempi veljensä. Tämän jälkeen on tila esiintynyt Vanha-Mattila ja Uusi-Mattila nimisinä osina.
Vanha-Mattila, 3/16 mt, on lautamies Matti Juhonpojan entinen talo. Sen sai isänsä jälkeen Pietari Matinpoika (s. 1765, † 1809). Viimemainitun tytär Maria Pietarintytär (s. 1791, † 1859) ja hänen miehensä Kustaa Jaakonpoika (s. 1787, † 1853) ostivat helmik. 25 ja elok. 26 p. 1811 tehdyillä kauppakirjoilla 666 riikintaalerista 32 killingistä setelirahaa tilan kanssaperillisiltänsä ja myivät sen marrask. 15 p. 1837 700 riikintaalerista pojalleen Kustaa Kustaanpojalle (s. 1814) ja tämän morsiamelle, tuorsniemeläiselle talontyttärelle Maria Mikontytär Mattilalle (s. 1812, † 1887). Kustaa Kustaanpojan kuoltua v. 1873 viljeli tilaa hänen poikansa Fredrik Kustaanpoika (s. 1854) yhdessä äitinsä ja sisarensa Maria Kustaantyttären (s. 1841, † 1915) kanssa. Vihdoin hän syysk. 13 ja 30 p. 1886 tehdyillä kauppakirjoilla yhteensä 13,700 markasta osti näiden ja muiden kanssaperillisten osuudet. Fredrik Kustaanpoika Vanha-Mattila kuoli v. 1889 naimattomana. Hänen tilansa perivät hänen veljensä Vilhelm Uusi-Mattila ja Vihtori Mattila (s. 1844) sekä sisarensa Toukarin Alisentalon emäntä Josefiina Hjulgrén (s. 1846), Amalia Kustaantytär (s. 1854), Aleksandra Kustaantytär (s. 1850) ja Maria Kustaantytär. Toukok. 23 p. 1890 myi Vihtori Mattila perimänsä osuuden sisarelleen Aleksandra Kustaantyttärelle . Josefina Hjulgrénin, Amalia ja Aleksandra Kustaantyttärien haltuun joutuneen 4/6 :n Vanhaa-Mattilaa ostivat helmik. 4 p. 1892 13,333 markasta 33 pennistä yllämainittu Maria Kustaantytär ja hänen miehensä pomarkkulainen Kustaa Kustaanpoika Isosavo (s. 1852). Kun vielä Vilhelm Uusi-Mattilakin helmik. 15 p. 1892 5,500 markasta heille myi osuutensa, omistivat he koko Vanhan-Mattilan. Toukok. 11 p. 1907 myivät he sen 47,500 markasta Tuorsniemen Tommilan isännille. Kesäk. 23 p. 1916 joutui se vihdoin Frans Vilhelm Tommilan erikoisomaisuudeksi.
Uusi-Mattila 3/1 6 mt., on Henrik Juhonpojan 3 (s. 1746, † 1793) osa Mattilan aukumenttia. Sen omistivat hänen tyttärensä Juliana Henrikintytär (s. 1790, † 1866) ja hänen vävynsä Matti Matinpoika (s. 1780, † 1838). Ensinmainittu myi marrask. 13 p. 1838450 rii-kintaalerista setelirahaa oman ja lastensa osuuden pojalleen Kustaa Matinpojalle 1 (s. 1811, † 1868). Tämä myi sen Leistilän Huovarin ja Friitalan Rantalan entisen omistajan Juho Henrik Henrikinpoika Lindin leskelle Sofia Matintyttärelle (s. 1832, † 1881), joka naitiin Langin puustellin vuokraajalle Kustaa Pietarinpojalle (s. 1834, † 1877). Miehensä jälkeen peri leski 9 ) 2 1 : n talosta, pojat Oskar (s. 1860), Kaarle Fredrik (s. 1865) j a Aksel Robert Juhonpoika kukin 4/2 7 :n sekä tyttäret Amanda Aleksandra, Malvina (s. 1858) ja Maria Georgina Juhontytär (s. 1866) 2/2 7 :n kukin. Ennen kuolemaansa myi Sofia Matintytär osuutensa tyttärelleen Amanda Aleksandra Juhontyttärelle (s. 1856) ja tämän miehelle Frans Viktor Nylundille, jotka jouluk. 14 p. 1883 4000 markasta myivät osuutensa edellämainitulle Malvina Juhontyttärelle (s. 1858) ja hänen miehelleen, Vanhan-Mattilan pojalle Vilhelm Kustaanpojalle (s. 1856). Nämä lunastivat toisiltakin perillisiltä näiden osuudet. Niinpä he esim. tammik. 27 p. 1882 olivat 2,254 markasta ostaneet Oskar Juhonpojalta tämän osan. Lopulta he helmik. 9 p. 1905 40,000 markasta myivät talon Viasveden Rantalan ja Mäkelän omistajalle Kustaa Heribert Kustaanpoika Förlinille (s. 1865) ja tämän vaimolle Maria Josefina Inbergille (s. Pietniemellä 1872)
Ylinen , 25/27 mt., käsittää 4/9 :n entisestä Pappilasta, Savosta ja Östergårdista. Sen omisti aluksi Frans Vilhelm Sjögren (s. 1849, † 1908). Ensimmäisen vaimonsa Aleksandra Johanna Juhontytär Hannulan (s. Preiviikissä 1853, † 1898) kuoltua peri tämä 2/3 :n talosta ja hänen lapsensa maanviljelijä Hjalmar Kiven vaimo Emma Aleksandra Sjögren (s. 1873), Hilja Maria Sjögren (s. 1887) ja Väinö Frans Aleksander Sjögren yhteensä 1/3:n. Heinäk. 16 p. 1898 ja huhtik. 19 p. 1902 tehdyillä kauppakirjoilla osti isä vanhimmalta tyttäreltään ja pojaltaan näiden perintöosat, mutta nuorempi tytär säilytti osansa Peltola nimisenä. Frans Vilhelm Sjögren, joka uudestaan nai Vendiä Amanda Juhontytär Teikarin (s. 1873) tämän toisessa aviossa, myi talosta jouluk. 22 p. 1899 Ulasourin , 0,0458 mt., kauppias Aksel Bruno Juseliukselle (s. 1861,†1916), joka tänne rakensi tiilitehtaan, sekä tammik. 22 p:nä 1905 10,000 markasta n. s. Saarelan palstan 0,0520 mt., Vähänrannan Friisin entiselle mäkitupalaiselle Anton Laineelle (s. 1866) ja tämän vaimolle Maria Sofia Frangénille (s. 1866). Ulasourin omistivat sitten filosofian maisteri Eerik Rosenlew (s. 1877) ja tämän vaimo Karin Matilda von Frenckell (s. 1882). Itse talon siirsi Frans Vilhelm Sjögren irtaimistoineen maalisk. 10 p. 1905 105,000 markasta jälkimmäisestä aviosta syntyneelle pojalle Yrjö Sakari Sjögrenille (s. 1904), Peltolan myivät toukok. 1 p. 1910 25,000 markasta Hilja Maria Sjögren ja tämän mies Kaarle Juho Elonen (s. 1879) ajuri Anton Arvelalle ja tämän vaimolle Annalle.
Friisi , 25/27 mt., käsittää 4/9 :n entisestä Pappilasta, Savosta ja Östergårdista. Sen omisti aluksi Vähänrauman Friisin ent. omistaja Kustaa Matinpoika († 1906), joka helmik 19 p. 1900 myi sen pojalleen Nestor Kustaanpojalle (s. 1864). Tämä suoritti siitä sisariensa Emma Vilhelmiina Friisin (s. 1859) ja Eva Kristiina Friisin perintöosana 70,000 markkaa sekä irtaimistosta 23,767 markkkaa. Tilaa sitten naimattomana Nestor Kustaanpoika.
Tommila, 25/108 mt., käsittää 1/9 :n entisestä Pappilasta, Savosta ja Östergårdista. Tilan omisti aluksi Vähänrauman Tommilan vuokraaja Juho Kustaa Kustaanpoika 3 (s. 1839). Tämän kuoltua v. 1902 asuivat sitä yhteisesti naimattomina hänen poikansa Kustaa Johannes (s. 1872), Frans Vilhelm (s. 1877) Kaarlo (s. 1880) ja Fredrik (s. 1882). Lisäksi he v. 1907 ostivat itselleen myöskin Vanhan-Mattilan. Kesäk. 23 p. 1916 Frans Vilhelm j a Fredrik Tommila lunastivat veljensä pois taloista suorittamalla heille kummallekin 64,000 markkaa. Samalla he keskenänsä jakoivat talot siten, että Fredrik sai Tommilan ja Frans Vilhelm Vanhan-Mattilan, mutta suoritti ensinmainittu viimemainitulle korvauksena 40,000 markkaa.

Lähteet

  • Niilo J. Avellan: Entisen Ulvilan pitäjän maatilat III. Satakunta - Kotiseutututkimuksia V [1]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...