Sängyn pohjalta teki mieli vihdoin nousta ja käydä haukkaamassa raitista pakkassäätä. Pipo päähän, kelsiturkki niskaan ja menoksi. Kiedoin vielä paksun villahuivin kaulan ympärille ja nostin huivia suun eteen, ettei pakkasta pääse suoraan keuhkoihin.
Kiersin hiljalleen kävellen metsälenkin. Kun tulin kartanolle takaisin, huomasin, että taas yksi joulutähti on sammunut juhlasalin toisesta ikkunasta. Nyt sammuneita tähtiä on jo kolme. Harmi, kun ovat niin lyhytikäisiä. Tässä on kyllä koristelamppufirmoilla tuotekehittelemisen varaa. Muutenhan nuo Airamin tähdet ovat suorastaan loistavia. Niin hienosti tulee valo tähtisakaroiden sisältä.
Siirsin yhden tähden talon päätysivun ikkunasta, jotta julkisivu tulisi täydelliseksi.
Tervehtymisen ensimmäisiä eleitä on liikunnan halun kasvun ohessa ruokahalun herääminen. Teki mieli ruokaa. Hyppäsin autoon ja ajoin lähimpään ruokakauppaan noutamaan valmiskeittoa. Jouluruokaa ei tehnyt mieli, vaikka sitä kyllä olisi jääkaapista vielä löytynyt. Onko Suomessa pula-aika? Näytti siltä. Kaupan hyllyt olivat typötyhjät, hyvä kun jotain sai. Ihmettelen aina tätä meidän suomalaisten ostokäyttäytymistä. Ennen joulua viime tappiin saakka olivat kaupat tupaten täynnä ja ihmiset raahasivat kärreittäin ruokaa kotiin. Kun kaupat aukesivat taas perjantaina, siellä oli ollut taas aivan sama meininki. Kassajonot ja kärryt täynnä ruokaa. Mitä suursyömäreitä olemmekaan! Pärjäisimme varmaan puolella siitä mitä ostamme. Hyvähän tietenkin tässä on puhua nyt, kun itselläni ei ole sairaana niin kova ruokahalu kuin normaalisti...
Kun tulin takaisin, sininen hetki oli juuri parhaillaan menossa. Jouluvalot ikkunoissa alkoivat purra. Tässä vaatimattoman, ilman tukijalkaa otetun kuvaussession tulos, olkaa hyvä. Kävin siis ikään kuin sairaudelta salaa ulkona. Nyt taas nenäliinapaketin sisältö tyhjenee kovaa vauhtia ja yskiminen täyttää tilan. Toiveena olisi nähdä terve päivä jo huomenna.
Airamin joulutähdet tuikkivat enää kuudessa ikkunassa.
Jaksa, jaksa hyvä valotähti vain loistaa Loppiaiseen saakka
Alakerran ruokasalissa pilkottaa taustalla joulukuusi ja sen tähti. Yläkerrassa on harmaa huone omine jouluvaloineen.
Pihan puolella loistavat sähköisest tallilyhdyt ja kuusenhavuvalosarja.
Joulun tunnelmaa ei soisi pois.
Kiersin hiljalleen kävellen metsälenkin. Kun tulin kartanolle takaisin, huomasin, että taas yksi joulutähti on sammunut juhlasalin toisesta ikkunasta. Nyt sammuneita tähtiä on jo kolme. Harmi, kun ovat niin lyhytikäisiä. Tässä on kyllä koristelamppufirmoilla tuotekehittelemisen varaa. Muutenhan nuo Airamin tähdet ovat suorastaan loistavia. Niin hienosti tulee valo tähtisakaroiden sisältä.
Siirsin yhden tähden talon päätysivun ikkunasta, jotta julkisivu tulisi täydelliseksi.
Tervehtymisen ensimmäisiä eleitä on liikunnan halun kasvun ohessa ruokahalun herääminen. Teki mieli ruokaa. Hyppäsin autoon ja ajoin lähimpään ruokakauppaan noutamaan valmiskeittoa. Jouluruokaa ei tehnyt mieli, vaikka sitä kyllä olisi jääkaapista vielä löytynyt. Onko Suomessa pula-aika? Näytti siltä. Kaupan hyllyt olivat typötyhjät, hyvä kun jotain sai. Ihmettelen aina tätä meidän suomalaisten ostokäyttäytymistä. Ennen joulua viime tappiin saakka olivat kaupat tupaten täynnä ja ihmiset raahasivat kärreittäin ruokaa kotiin. Kun kaupat aukesivat taas perjantaina, siellä oli ollut taas aivan sama meininki. Kassajonot ja kärryt täynnä ruokaa. Mitä suursyömäreitä olemmekaan! Pärjäisimme varmaan puolella siitä mitä ostamme. Hyvähän tietenkin tässä on puhua nyt, kun itselläni ei ole sairaana niin kova ruokahalu kuin normaalisti...
Kun tulin takaisin, sininen hetki oli juuri parhaillaan menossa. Jouluvalot ikkunoissa alkoivat purra. Tässä vaatimattoman, ilman tukijalkaa otetun kuvaussession tulos, olkaa hyvä. Kävin siis ikään kuin sairaudelta salaa ulkona. Nyt taas nenäliinapaketin sisältö tyhjenee kovaa vauhtia ja yskiminen täyttää tilan. Toiveena olisi nähdä terve päivä jo huomenna.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.