Siirry pääsisältöön

Kissani on läheisriippuvainen

Ihana tammikuun aurinko paistaa. Se valaisee yläkerran viimeksi valmistuneen huoneen. Nyt on otollinen aika ottaa parit kuvat. Raahasin ensin vintin puolelta ikivanhojen kangaspuiden toisen suuren runko-osan ja laitoin sen lepäämään tapettiseinää vasten. Se sopisi myös sängyn taakse koristeeksi yhdessä toisen puoliskon kanssa. Rustiikkinen meininki on minun mieleeni.

Puutarhahuonekaluihin kuuluvan nojatuolin somistin vanhalla keinutuolin peitteellä. Eipä näytä enää niin uutukaiselta. Pienillä konsteilla saa uusiin kalusteisiin ja sisustukseen vanhaa henkeä ja etenkin kodikkuutta.

Kissani Lumi seuraa minua joka paikkaan. Jos kirjoitan, "hän" ottaa paikan tietokoneen vierestä ja makaa joskus osin jopa sen päällä. Kun kuvaan, Lumi asettautuu parhaimmalle paikalle ja poseeraa. Aikamoinen linssilude. Kun pyydän, katsoisitko kameraan, niin tapahtuu. Vaikka miten sikeästi jäisi nukkumaan, kun siirryn alakertaan, ei mene kuin puoli minuuttia, niin kissa pyörii jälleen jaloissani. Oikeastaan on mukavaa, kun kotieläin on minusta noin riippuvainen. Ihmissuhteissa moinen olisi raivostuttavaa. Minulla on mies, jolla ei onneksi ole tautia nimeltä läheisriippuvaisuus. Hyvällä tavalla elämääni seuraava hän kyllä on ja vahtii, ettei minulle tapahdu mitään pahaa.

No niin. Tässäpä kuvia ihanasta, keväällä 11 vuotta täyttävästä kotimme johtajasta, Lumi-kissasta. Hän on muuten rodultaan turkkilainen van. Geenit menevät Van-nimisen järven rannalle Turkkiin. Siellä on syntynyt tämä rotu, joka pitää vedestä ja uimisesta. Punaiset otsatäplät, oranssi silmät ja punainen paksu häntä kuuluvat rotuominaisuuksiin.
                                Kangaspuiden osa pääsi uuskäyttöön seinää koristamaan.
                                          Kissamme Lumi seuraa minua joka paikkaan.
                                            Tarkkana on oltava ja seurattava, mitä Mamma tekee.

Kommentit

  1. Hei noi kangaspuuthan ovat ihan mahtavat, jos kaikki osat olisivat tallessa ja kokoaisi ne, niin pääsisit paukuttelemaan omia räsymattoja kartanon lattioille ja räsymatothan on nyt niin super muodikkaitakin ;)

    VastaaPoista
  2. Osat ovat varmaan tallessa, näyttäisi siltä. Mutta voi, en minä osaa kutoa. Jonkun pitäisi kädestä pitäen opettaa. Olen kyllä lapsena kutonut ihan pienen pätkän mummon kangaspuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kutoa tietenkin osaan, mutta tarkoitin loimien laittamista jne.

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattojen saumauksen uusiminen

Kunnostus tehty yhteistyössä Kiilto Oy:n kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa, että laiska se töitään luettelee. Sanonta pitää joskus paikkansa, mutta ei minun tapauksessani. Töiden luetteleminen kun kuuluu työni kuvaan. Blogin pitäjällä pitäisi olla aina uutta remonttitarinaa kehissä. Ja onhan sitä. Perjantaina aloitin uusia yläkerran suihkuhuoneen laattojen saumoja. Ne olivat niin huonot, että pahaa teki. Sain kuulla, että vesieristys oli kunnossa, joten uskalsin ryhtyä pikaremonttiin. Säästyin tällä kertaa täydelliseltä lattian purkamiselta ja uuden tekemiseltä. Siihen olisikin pitänyt palkata ammattilainen. Korostan, että kyseessä on pikaremontti, joka antaa hieman lisäaikaa lattian käytölle. Tarkoitus olisi laatoittaa suihkuhuoneen seinät ja lattia kokonaan uudelleen lähitulevaisuudessa nykyaikaisilla, makeilla laatoilla. Minun kuitenkin pitää saada kylpyhuone asialliseen kuntoon nopeasti, sillä yöpyjiä on tulossa yläkertaan jo kuukauden päästä. Jos tilassa on lattialämmitys

Portaiden kunnostus

Juttu tehty yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Kiitän ohjeista. Portaat ovat nyt olleet viikon päivät käytössä. Ihmeelliseksi portaiden maalauksen teki se, että maali kuivui todella nopeasti. Ilmeisesti nopeasti käyttöön otettavien tilojen maalit ovatkin tehty ominaisuuksiltaan erilaisiksi  - näin arvelisin. Kaikkein työläin vaihe portaiden kunnostamisessa oli kokolattiamaton liiman irrottaminen ja pintojen hiominen pohjamaalia varten. Liima ei oikein irronnut millään konstilla. Hiomalaite vain siirsi liimamöykkyjä edes takaisin, mutta kiinni ne jäivät. Lopuksi tartuin puukkoon ja rapsuttelin aikani kuluksi jokaisen rapun liimasta ja kyllä aikaa kuluikin, voin tunnustaa. Päiviä ja viikkoja meni ja yhä rappuset olivat remontin alla. Lopulta päätin, että nyt riittää. Santapaperilla hioin raput vielä kertaalleen ja imuroin huolellisesti pölyt pois. Sitten otin käyttöön mainion Tikkurilan Maalipesu -tuotteen. Sillä sain melkoisen määrän likaa irtoamaan mielestäni jo täysin puhtaista po

Katon styrox-levyt irti

Valkoiset styrox-levyt, joissa on kohokuvioita  - jokainen maalla asunut ne tietää. Ainakin meidän rintamamiestalon kattoihin isä laittoi styroxia. Se oli lämmin, muuta ei kai haettukaan. Myös kartanon yläkerrassa on käytetty styroxia yhden huoneen katossa. Se on minun tuleva työhuoneeni. Olin jo osittain kunnostanut huonetta, poistanut lattiasta laminaatin, hionut alta löytyneen puulattian, maalannut sen osittain sekä maalannut myös paneeliseiniä. Kartanon ostajaehdokkaat olivat repineet pari styrox-levyä irti alla olevine pahveineen. Osa levyistä repsotti ikävästi, sillä ne oli huonosti kiinni pahvissa ja lautakatossa. Kuuntelin kerrankin asiantuntijoita enkä ryhtynyt repimään kaikkea kerralla pois. Okey, ostetaan sitten ne puuttuvat styroxit ja kärvennellään ei niin mieleisen katon kanssa loppuelämä. Aie osoittautui mahdottomaksi.  Menin tuttuun K-Rautaan ja kysyin, myyvätkö he styrox-levyjä. Ei myyty, mutta tilata kyllä voi. Piti tehdä uusi keikka ja tuoda malli mukana, niin ti