Ihana tammikuun aurinko paistaa. Se valaisee yläkerran viimeksi valmistuneen huoneen. Nyt on otollinen aika ottaa parit kuvat. Raahasin ensin vintin puolelta ikivanhojen kangaspuiden toisen suuren runko-osan ja laitoin sen lepäämään tapettiseinää vasten. Se sopisi myös sängyn taakse koristeeksi yhdessä toisen puoliskon kanssa. Rustiikkinen meininki on minun mieleeni.
Puutarhahuonekaluihin kuuluvan nojatuolin somistin vanhalla keinutuolin peitteellä. Eipä näytä enää niin uutukaiselta. Pienillä konsteilla saa uusiin kalusteisiin ja sisustukseen vanhaa henkeä ja etenkin kodikkuutta.
Kissani Lumi seuraa minua joka paikkaan. Jos kirjoitan, "hän" ottaa paikan tietokoneen vierestä ja makaa joskus osin jopa sen päällä. Kun kuvaan, Lumi asettautuu parhaimmalle paikalle ja poseeraa. Aikamoinen linssilude. Kun pyydän, katsoisitko kameraan, niin tapahtuu. Vaikka miten sikeästi jäisi nukkumaan, kun siirryn alakertaan, ei mene kuin puoli minuuttia, niin kissa pyörii jälleen jaloissani. Oikeastaan on mukavaa, kun kotieläin on minusta noin riippuvainen. Ihmissuhteissa moinen olisi raivostuttavaa. Minulla on mies, jolla ei onneksi ole tautia nimeltä läheisriippuvaisuus. Hyvällä tavalla elämääni seuraava hän kyllä on ja vahtii, ettei minulle tapahdu mitään pahaa.
No niin. Tässäpä kuvia ihanasta, keväällä 11 vuotta täyttävästä kotimme johtajasta, Lumi-kissasta. Hän on muuten rodultaan turkkilainen van. Geenit menevät Van-nimisen järven rannalle Turkkiin. Siellä on syntynyt tämä rotu, joka pitää vedestä ja uimisesta. Punaiset otsatäplät, oranssi silmät ja punainen paksu häntä kuuluvat rotuominaisuuksiin.
Kangaspuiden osa pääsi uuskäyttöön seinää koristamaan.
Kissamme Lumi seuraa minua joka paikkaan.
Tarkkana on oltava ja seurattava, mitä Mamma tekee.
Puutarhahuonekaluihin kuuluvan nojatuolin somistin vanhalla keinutuolin peitteellä. Eipä näytä enää niin uutukaiselta. Pienillä konsteilla saa uusiin kalusteisiin ja sisustukseen vanhaa henkeä ja etenkin kodikkuutta.
Kissani Lumi seuraa minua joka paikkaan. Jos kirjoitan, "hän" ottaa paikan tietokoneen vierestä ja makaa joskus osin jopa sen päällä. Kun kuvaan, Lumi asettautuu parhaimmalle paikalle ja poseeraa. Aikamoinen linssilude. Kun pyydän, katsoisitko kameraan, niin tapahtuu. Vaikka miten sikeästi jäisi nukkumaan, kun siirryn alakertaan, ei mene kuin puoli minuuttia, niin kissa pyörii jälleen jaloissani. Oikeastaan on mukavaa, kun kotieläin on minusta noin riippuvainen. Ihmissuhteissa moinen olisi raivostuttavaa. Minulla on mies, jolla ei onneksi ole tautia nimeltä läheisriippuvaisuus. Hyvällä tavalla elämääni seuraava hän kyllä on ja vahtii, ettei minulle tapahdu mitään pahaa.
No niin. Tässäpä kuvia ihanasta, keväällä 11 vuotta täyttävästä kotimme johtajasta, Lumi-kissasta. Hän on muuten rodultaan turkkilainen van. Geenit menevät Van-nimisen järven rannalle Turkkiin. Siellä on syntynyt tämä rotu, joka pitää vedestä ja uimisesta. Punaiset otsatäplät, oranssi silmät ja punainen paksu häntä kuuluvat rotuominaisuuksiin.
Hei noi kangaspuuthan ovat ihan mahtavat, jos kaikki osat olisivat tallessa ja kokoaisi ne, niin pääsisit paukuttelemaan omia räsymattoja kartanon lattioille ja räsymatothan on nyt niin super muodikkaitakin ;)
VastaaPoistaOsat ovat varmaan tallessa, näyttäisi siltä. Mutta voi, en minä osaa kutoa. Jonkun pitäisi kädestä pitäen opettaa. Olen kyllä lapsena kutonut ihan pienen pätkän mummon kangaspuilla.
VastaaPoistakutoa tietenkin osaan, mutta tarkoitin loimien laittamista jne.
Poista