lauantai 10. tammikuuta 2015

Kotikuuset suojana

Pihassa on monta isoa kuusta. Niiden alla ei ole mitään aluskasvullisuutta. Fasaaniperhe pitää majaansa kuusien ja lähellä olevien pensaiden alla.

Kuuset olen mieltänyt aina turvallisiksi. Suomalaisilla pitää olla omat kotikuusensa. Ne suojaavat elämän aallokoissa ja myrskyissä. Kuuset ovat vehreitä ja aina elinvoimaisia. Havupuut erittävät ympäristöönsä eteerisiä öljyjä. Havupuiden lähellä on hyvä hengittää. Arvostan suuresti raikasta ja puhdasta maalaisilmaa.
Helsingistä muutin tänne Poriin osin juuri sen takia. Täällä on hyvä, puhdas meri-ilmasto.

                               ¨Vanhat kotikuuset.¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨.
                                    Kuuset erittävät eteerisiä öljyjä.

Aikoinaan keuhkotautiparantolat rakennettiin mäntykankaille, jossa tuuli leyhytteli ympäristöönsä tervehdyttäviä tuoksuja. Esimerkiksi Tarinaharjun parantolassa Siilinjärvellä keskellä talveakin keuhkotautipotilaat saivat mäntymetsän tuoksuisia ilmahoitoja. Vuoteet olivat  suurella parvekkeella vieri vieressä.

Tässä Tarinaharjun parantolan historiasta kertova professori Tukiaisen ansiokas  artikkeli vuodelta 2002:

Tarinan sairaala täytti viime vuoden lopussa 70 vuotta. Vuosi 2001 oli kahdellakin tapaa merkkivuosi Pohjois-Savon tuberkuloosin vastustamistyön ja tuberkuloosin hoidon historiassa. Tarinaharjun ensimmäinen parantola aloitti toimintansa 90 vuotta sitten eli vuonna 1911. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin joulukuun 27. päivänä vihittiin käyttöönsä Pohjois-Savon kansanparantola, joka itse asiassa oli jo kolmas Tarinaharjun parantola eli nykyinen Tarinan sairaala.

Tuberkuloosi eli keuhkotauti oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla pahimpia kansantautejamme. Synkkää tilannetta kuvaa se, että pahimmillaan keuhkotautiin kuoli keskimäärin yksi ihminen joka tunti eli vuodessa noin 9 000 henkilöä.

Puheliaat lääkärit perustajina

Tarinaharjun historia juontaa juurensa 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, jolloin Pohjois-Savon Keuhkotautiyhdistyksen toimesta ryhdyttiin etsimään sijoituspaikkaa suunniteltua keuhkotautiparantolaa varten.

Tarina kertoo kuinka eräällä kolmen kuopiolaisen lääkärin hiihtoretkellä Siilinjärven harjumaastossa poikettiin lämmittelemään metsänreunassa olevaan mökkipahaseen, jota paikkakuntalaiset nimittivät "Tarinan mökiksi". Tavanomaisten alkutervehdysten jälkeen juttu alkoi luistaa niin vuolaana, että vieraille selvisi pian, miksi mökille oli annettu sen nimi. Erityisesti selvisi, että torppari Karppi ja hänen vaimonsa olivat tyytymättömiä olosuhteisiinsa ja halukkaita luopumaan torpparioikeudestaan.

Välittömästi ryhdyttiin kaupantekoon ja ennen kuin vieraat lähtivät, oli sovittu kaupasta ja 100 mk:n käsiraha maksettu. Tämä sekä myöhemmin tehty maakauppa muodostivat alun Tarinaharjun parantolan toteutumiselle. Mökistä lähdettyä sen alla olevan notkon syvissä kinoksissa uppuroidessa eräs mukanaolevista totesikin "olipa se tosiaankin tarinainen harju", mistä tuli sittemmin Tarinaharjun nimi.


kuva
Ylilääkärin hallikierros vuonna 1933.


Alku torpparin tuvassa
Tarinaharjun ensimmäinen parantola käsitti 10 sairaansijaa. Keittiönä ja ruokasalina toimi "Tarinan torppa". Kesällä kauniilla säällä ruokailtiin ulkona. Ainoana hoitajattarena ja emäntänä toimi diakonissa Briitta Pulkkinen. Lääkärinä alusta alkaen toimi pitkään tohtori Eva Piispanen. Sekä alkuperäinen Tarina torppa että ensimmäinen parantola ovat edelleenkin pystyssä nykyisen Pikku-Tarinan lähettyvillä mäelle nousevan tien toisella puolella.

Tarinaharjun toinen parantola Pikku-Tarina vihittiin käyttöönsä 1913. Piirustukset 25 potilaan jugendtyyliselle parantolalle oli laatinut arkkitehtitoimisto Thomen. Ylläpito lakkautettiin vuosina 1917–1924. Kolmannen parantolan rakennuksen valmistumisen jälkeen vuonna 1931 Pikku-Tarina toimi 20 paikan työhoito-osastona. Vuonna 1964 Pikku-Tarinan toiminta parantolana lopetettiin.

Päiväunia raikkaassa harjuilmassa

Pikku-Tarina ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään hoidon tarvetta. Vuonna 1927 perustettiinkin Pohjois-Savon kansanparantolan kannatusyhdistys, johon aluksi kuului 15 kuntaa ja jonka tarkoituksena oli yhdessä valtion tuella käynnistää uuden parantolan rakentaminen. Vuonna 1931 otettiinkin käyttöön uusi Tarinaharjun parantola eli Pohjois-Savon kansanparantola. Parantolan oli suunnitellut arkkitehti Eino Forsman, jonka käsialaa ovat monet muutkin samaan aikaan rakennetut parantolat. Paikkoja oli 163 potilaalle. Ensimmäisenä ylilääkärinä oli Allari Seppä ja alilääkärinä FE. Kuusinen. Palveluskuntaa oli 24 henkilöä sekä kolme hoitajatarharjoittelijaa. Sairaansijamäärät nostettiin myöhemmin 250 sairaansijaan. Lääkehoitoa ei ollut ja tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin se, että esim. vuonna 1947 parantolaan haki 714 henkilöä, joista voitiin ottaa hoitoon vain 417.

Toivottomat tapaukset jäivät hoidon ulkopuolelle. Raikas harjuilma hallimakuuneineen sekä erilaiset kirurgiset toimenpiteet kuten ilmarinta- ja torakoplastialeikkaukset olivat tyypillisiä hoitoja. Hoitoajat olivat pitkiä ja parantola oli monen koti ja se oli oma yhteisönsä, johon kuului myös oma maatila antimineen. Siellä oli myös omat sääntönsä ja omat sosiaaliset kuvionsa. Lääkehoito tuli vasta 1950-luvulla, jonka jälkeen tapahtui pikku hiljaa käänne parempaan suuntaan. Uusia hengityselinten tuberkuloositapauksia todettiin kuitenkin Pohjois-Savossa vielä vuonna 1965 yhteensä 290 ja vuonna 1975 vielä 140 tapausta. Nykyisin on vain muutama kymmenen tapausta vuosittain kaikki tuberkuloosimuodot mukaan lukien.


kuva
Tarinan sairaala nykypäivänä.


Nykyään voitettu sairaus

Vuosi 1971 oli viimeinen Pohjois-Savon Tuberkuloosiparantolan toimintavuosi eli siitäkin on nyt vierähtänyt 30 vuotta. Vuonna 1971 parantola liitettiin valtioneuvoston päätöksellä Kuopion keskussairaalapiirin kuntainliittoon. Parantolassa on koko sen toiminnan aikana hoidettu 27 450 potilasta ja hoitopäiviä on kertynyt yhteensä mahtavat 3 388 166. "Keuhkotauti", "valkea rutto", "kauhduttava tauti" on tänään periaatteessa maassamme voitettu sairaus.
Lopuksi hyvin parantola-aikaa kuvaava tosikertomus: Tarinaharjun ja Harjamäen keskenhän oli aina pientä kisailua. Eräänä kesäpäivänä muuan miekkonen hiihteli Tarinan mäen poikki kohti Harjamäkeä. Tarinan aukinaisen ikkunan ääressä istui potilas, joka hihkaisi, että "hulluko oot kun kesällä hiihät". Tähän toinen tokaisi: "hullu tai ei, mutta mikäs on hiihellessä, kun on terveet keuhkot".
Hannu Tukiainen, professori
KYSin keuhkosairauksien klinikka



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...