Hernerokka lienee yksi maailman parhaimmista keitoista. Sitä voisi syödä useamminkin, mutta pitkä valmistusaika 12 tunnin herneiden liotuksineen ja parin tunnin keittämisineen panee hakeutumaan nopeampien ruokien luo. No, purkkihernekeitto on ihan ok, mutta harvoinpa sitä tulee syötyä. Sitä kuuluisi kyllä löytyä kaapista, se kuuluu kategoriaan vararuokien vararuoka.
Joulun jälkeen hernerokkaan tulee tietenkin kinkun jämät. Liotin herneet toissapäivänä ja eilen sitten valmistin keiton ja tänään sitä söimme lounaaksi. Keittoon tuli sipulia, hieman porkkanaa, suolaa ja pippuria. Jääkaapissa oli kolme munaa ja maitoa. Pitkästä aikaa tein pannaria. Vispasin munien ja maidon sekaan vehnäjauhoja ja kourallisen kaurahiutaleita. Hieman suolaa ja ripaus myös sokeria sekä nokare sulatettua voita. Paksuhkon taikinan kaadoin leivinpaperilla vuoratulle pellille ja pistin 220 asteeseen uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi. Vasta jälkikäteen katsoin ohjetta netistä. Olisi pitänyt laittaa joukkoon myös leivinjauhetta, mutta kuohkeutta tuli ilman sitäkin.
Vahdin koko ajan paistuvaa pannaria, sillä minusta on kiva katsella kupruilevaa taikinaa, joka vähitellen alkaa vaihtaa väriään. Jotkut tykkäävät syödä pannarin sokerin kanssa, joidenkin mielestä hillo on ehdoton. Minä tutkin kartanon kellaria, ja löysin sieltä muutaman vuoden ikäisiä vadelmahyytelöpurkkeja. Avasin yhden purkin. Ei hometta. Ja maku hienostunut kuin vain jalolla vadelmalla voi olla. Ah mikä lounas. Itse tehtyä hernerokkaa ja suussa sulavaa pannaria vadelmahyydykkeen kera.
Paluu arkeen on nyt selvästi alkanut. Juhlaruoat ovat taakse jäänyttä elämää. Loppiaisena alkavien, 12 viikkoa kestävien härkäviikkojen aikana ruoan merkitys vähenee ja työn sekä arjen merkitys kasvaa. Ruoasta ei puhuta koko ajan - niin, paitsi television ruokaohjelmissa, joita tulee tuutin täydeltä, tahdot tai et.
Mistä muuten härkäviikot on saanut nimensä? Härkäviikot-sana viittaa metsätöihin, joihin lähdettiin tammipakkasilla. Metsässä oli hevosen ja painavien tukkirekien kanssa helpompi liikkua pakkasilla, kun lumi kovettui mukavaksi tieksi metsän keskelle. Sanonta härkäviikot lienee peräisin nimenomaan täältä Länsi-Suomesta, jossa tukkireen vetojuhtina käytettiin härkiä.
Oikein antoisaa arkea itse kullekin. Tehdään arjesta ja härkäviikoista mukava aika.
Hei, ja juuri kun paukutin arkea, rakas mies tuli ostoksilta - piti hakea vain maitoa - ison ruusupuskan kanssa. Olen nimittäin mieltynyt Lidl:n ruusuihin. Vain viidellä eurolla saa kymmenen laadukasta pitkää ruusua. Mahtuvathan ruusut arkeen, eikö vain?
Hernerokka aloittaa arkiruokien sarjan ja 12 viikkoa kestävät härkäviikot.
Pannaria ja kartanon vadelmahyydykettä.
Rakkaan tuomat ruusut.
Joulun jälkeen hernerokkaan tulee tietenkin kinkun jämät. Liotin herneet toissapäivänä ja eilen sitten valmistin keiton ja tänään sitä söimme lounaaksi. Keittoon tuli sipulia, hieman porkkanaa, suolaa ja pippuria. Jääkaapissa oli kolme munaa ja maitoa. Pitkästä aikaa tein pannaria. Vispasin munien ja maidon sekaan vehnäjauhoja ja kourallisen kaurahiutaleita. Hieman suolaa ja ripaus myös sokeria sekä nokare sulatettua voita. Paksuhkon taikinan kaadoin leivinpaperilla vuoratulle pellille ja pistin 220 asteeseen uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi. Vasta jälkikäteen katsoin ohjetta netistä. Olisi pitänyt laittaa joukkoon myös leivinjauhetta, mutta kuohkeutta tuli ilman sitäkin.
Vahdin koko ajan paistuvaa pannaria, sillä minusta on kiva katsella kupruilevaa taikinaa, joka vähitellen alkaa vaihtaa väriään. Jotkut tykkäävät syödä pannarin sokerin kanssa, joidenkin mielestä hillo on ehdoton. Minä tutkin kartanon kellaria, ja löysin sieltä muutaman vuoden ikäisiä vadelmahyytelöpurkkeja. Avasin yhden purkin. Ei hometta. Ja maku hienostunut kuin vain jalolla vadelmalla voi olla. Ah mikä lounas. Itse tehtyä hernerokkaa ja suussa sulavaa pannaria vadelmahyydykkeen kera.
Paluu arkeen on nyt selvästi alkanut. Juhlaruoat ovat taakse jäänyttä elämää. Loppiaisena alkavien, 12 viikkoa kestävien härkäviikkojen aikana ruoan merkitys vähenee ja työn sekä arjen merkitys kasvaa. Ruoasta ei puhuta koko ajan - niin, paitsi television ruokaohjelmissa, joita tulee tuutin täydeltä, tahdot tai et.
Mistä muuten härkäviikot on saanut nimensä? Härkäviikot-sana viittaa metsätöihin, joihin lähdettiin tammipakkasilla. Metsässä oli hevosen ja painavien tukkirekien kanssa helpompi liikkua pakkasilla, kun lumi kovettui mukavaksi tieksi metsän keskelle. Sanonta härkäviikot lienee peräisin nimenomaan täältä Länsi-Suomesta, jossa tukkireen vetojuhtina käytettiin härkiä.
Oikein antoisaa arkea itse kullekin. Tehdään arjesta ja härkäviikoista mukava aika.
Hei, ja juuri kun paukutin arkea, rakas mies tuli ostoksilta - piti hakea vain maitoa - ison ruusupuskan kanssa. Olen nimittäin mieltynyt Lidl:n ruusuihin. Vain viidellä eurolla saa kymmenen laadukasta pitkää ruusua. Mahtuvathan ruusut arkeen, eikö vain?
Herkullisia ruokia olet valmistanut! Minulla on myös herneet likoamassa ja huomenna valmistan hernekeiton, johon laitan kinkun lopun. Kyllä omatekoinen hernekeitto "painii eri sarjassa" purkkikeiton kanssa ja valmistus on yllättävän helppoa.
VastaaPoistaOlen laittanut lapsesta lähtien ruokaa. Kirjassani Maalataan ruokaa! kerron, miten jo alle kymmenvuotiaana valmistin äidin ollessa poissa isälle ja pienimmille sisaruksilleni ruoat. Ruoan "maalaaminen" eli säveltäminen on mukavaa. Keittokirjat ovat ihania ja omistan niitä paljon, mutta enimmäkseen laitan ruokaa omasta päästä. Ja hyvää tulee. Joskus liiankin. Laihdutuskuurille Paula siitä!, karjun itselleni parasta aikaa.
VastaaPoista