Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Raivaamisen riemua

Ensin siivottiin piha puiden silpusta. Tuloksena monta kasaa ja rakot peukalon ja etusormen välissä. Rakkojen ilmaantuminen haravahommien seurauksena on jokakeväinen ilmiö, paitsi nyt ei ole vielä kevät. Täällä lännessä laulavat kuitenkin jo linnut kevätsoittoaan. Lumi hupenee silmissä. Pihasta saatiin kerätyksi kokonainen traktorin peräkärryllinen risua ja moskaa. Sitten siirryin navetan taakse ja aloin raivata vattutarhaani. Ensin keräsin navetan seinustalta ison muovitynnyrillisen lasinsiruja. Sen jälkeen kokeilin, aukeavatko ovet navettaan. Sain pariovet auki sekä myös pienemmän oven. Jopas alkoi mielikuvitus ravata. Selvähän se, että avaan kesäkuumalla navetasta pariovet suoraan vadelma- ja viinimarjatarhaani. Istutan yrttejä ruukuissa toisen oven syvennykseen. Provencea ovat näkymät. Ryhdyin vielä raivaamaan vadelmatarhaani. Kiskoin vadelmia tukeneet lahonneet laudat ja tukipylväät irti ja kuljetin ne roviolle. Laskin, että tein roviolle kolmattakymmenettä keikkaa. Otin rask

Talon nurkkia nuolevat puut kaadettiin

Kauniitahan ne olivat nuo vaahterat, jotka ovat enää muisto vain. Ongelmallisia ja siksi joutivat mennä. Puut nuolivat talon nurkkia ja isomman vaahteran juuristo oli jo nostanut verantaa, ties koko taloa. Talon nurkalta kaadettiin kaikkiaan kolme isoa vaahteraa. Johan tuli ilmaa nurkalle. Se oli ollut  vuosikymmeniä niin pimeä ja kostea, että kosteus oli syövyttänyt alalaudoituksen mustaksi ja lahottanut seinää. Onneksi alla olevat hirret ovat kunnossa ainakin melkein. Vaikka sydän huutaisi, järkeä pitää käyttää. Puut ovat rakastettavia, mutta väärässä paikassa tuhoavia. Keskustelin jokin aika sitten ammattilaisen kanssa, joka kertoi, ettei talon reunustoille saisi tehdä edes kukkapenkkejä. Kaikki kasvusto talon välittömässä läheisyydessä on pahasta talon kannalta. Siivo pihassa oli eilen melkoinen. On kuitenkin hyvä mieli, että jotain on saatu tehdyksi. Miten kesällä katon laitto olisi onnistunut, jos puut olisivat jääneet? Oksathan suorastaan asuivat katolla. Jonkin aikaa näy

Pullantuoksua ja maalikokeiluja

Säntäilyä tämä päivä. Aamulla varhain, jo kahdeksalta, istuin sairaalan odotushuoneessa. Pian jo keuhkojeni toimintaa tarkkailtiin. Puhalsin ja puhalsin, hengitin kiihkeästi sisään ja rykäisin kerralla ilmat ulos putkeen. Mittari teki työtä käskettyä. Monta kertaa sama juttu. Nenä pyykkipojan tapaisella napsuttimella kiinni ja suuhun samanlainen suukappale kuin sukeltajilla. Helpostihan siinä ahtaanpaikan kammoiselle tulee tukala olo. Testattiin myös, tekeekö avaava lääke muutosta parempaan suuntaan. Ei tehnyt. Eli maalaisjärjellä pääteltynä: keuhkoissa ei pitäisi olla ainakaan suurta probleemaa. Mutta se tärkein: paikkakunnan muutos ja raikas, puhdas maalaisilma on tehnyt minulle hyvää. Siitä tärkeimmästä  - hengittämisestä, mikä pitää meidät osaltaan elossa - on tullut helpompaa. Vielä vuosi sitten tilanne oli toinen. Nyt selvästi keuhkoni toimivat paremmin. Tunnen sen myös jokapäiväisessä elämässäni. Astmakin on saatu kuriin. Saasteeton ilma olisi kenelle tahansa hyväksi. Lomat

Makasiinista pelastettua

Olipa päivä. Kun olin imuroinut koko yläkerran ja raput alas, aulan ja "mummonhuoneen", imuri sanoi itsensä irti kesken kaiken. Ensin epäilin, paloiko sulake. Sitten päättelin, että imuri ylikuumeni. Pölypussi oli tupaten täynnä. Uuden pussinvaihdon jälkeenkin imuri pysyi vaiti, mutta oli tulikuuma. Eikun nettiin ja googlettamaan "imurin ylikuumentuminen". Ja kyllä vain: jos pölypussi on täynnä, imuri ylikuumenee ja varotoimenpiteenä se napsauttaa itsensä kiinni. Odottelu saattaa kestää jopa tunnin. Kävin pitkälleni sängylle, olin hiestä märkä. Taisin torkahtaa. Sitten uusi yritys ja kas vain, imuri hyrähti käyntiin. Sain imuroitua kaiken mitä pitikin. Sitten aloin silittää. Silitin kaikki tyynyliinat, käsipyyhkeet, kangasnenäliinat, pöytäliinan ja verhoja. Vaihdoin kodinhoitohuoneeseen valkoiset musliiniverhot. Järjestelin pestyt vaatteet kaappeihin. Tein ruokaa. Olen ostanut jo useita kertoja Prismasta vietnamilaista kalafilettä noin kahdeksan euron kilohint

Pasta - sitruunainen eller krämig?

Oi että tekee mieli pastaa. Kumpaa tekisi, kermaista kanapastaa vai sitruunaista pastaa ilman kalaa tai lihaa? Ensin pastaa Akin tapaan Viinilehdestä: Täydennä trendikästä sitruunapastaa tomaatilla ja kapriksilla. Keltainen ja punainen ovat talven voimavärit! 500 g kuivapastaa 2 sitruunaa (yhden raastettu kuori) 2 tomaattia pilkottuna 2 dl chili-tomaattimurskaa 2 rkl kapriksia 1 dl oliiviöljyä 50 g mustia oliiveja basilikaa suolaa pippuria 1. Raasta sitruunan kuori ja puserra sitruunoista mehu. 2. Kuumenna öljy kattilassa. 3. Lisää joukkoon sitruunan kuoret, mehu ja pilkotut tomaatit. Lisää joukkoon silputtua basilikaa, kaprista, tomaatti-chilikastike ja mausta pippurilla ja suolalla. 4. Hauduta 5 min ja sekoita kastike keitetyn pastan sekaan. Mitäs viiniä tämän kanssa? Vaikka tai pikemminkin ehdottomasti Ruffinoa. Ruffino Chianti on miellyttävän hedelmäinen klassikkopunaviini Italian Toscanasta, jonka historia ulottuu yli 100 vuoden päähän. Resepti: Kokki

Taas on pastellien ja turkoosin aika

Parhaalta rustiikki tiiliseinä näyttääkin, kun sen lähellä on täysin erilaisia pintoja. Esimerkiksi karhea seinä kaipaa vastapainokseen kiiltävää päiväpeitettä sängyn päällä, vai tarvitseeko. Makuasioitahan ne ovat. Uutuudet tulevat kuitenkin hyvin esille vanhan kupeessa. Mitä pitemmälle kevät kiirehtii, sitä enemmän ihmiset alkavat haikailla pastellisävyjen perään. Tämä on varmasti jokakeväinen ilmiö, joten pastellit eivät tuo koskaan mukanaan suurta trendiä. Ne vain tulevat keväällä ja häipyvät kesän tullen. Kesällä sitten jo kaivataan kirkkaampia sävyjä. Mistä ihmeestä se voi johtua? Onko meidät aivopesty ajattelemaan niin, vai omaako ihminen sisäisen värikellon? Kallistun kyllä tuohon jälkimmäiseen. Keväällä pastellia, kesällä kirkkaita värejä, syksyllä harmaata ja ruskeaa, talvella valkoista ja mustaa. Näinhän se menee itsellänikin. Värien kanssa pelataan lähinnä tekstiileillä ja astioilla. Huonekalut onneksi pysyvät kutakuinkin samoina, kun ne kerran valinnut, eipä onneksi t

Laskiaista ja laiskiaista - kuvia ulkoa ja sisältä

Aamuaurinko herättää. Se paistaa suoraan sänkyyn ja houkuttelee avaamaan silmät, nousemaan uuteen päivään. Ihanteelliseen aamunavaukseen kuului tänäkin aamuna pantterin (puolison) valmistama aamukahvi sekä itse puristettu appelsiinimehu. Nautin kahvin ja söin pari ohraleivän siivua, joihin laitoin vain hipaisun kasvismargariinia ja vähärasvaista edamia. Olimme jo yhdentoista jälkeen valmiina ampaisemaan ulos ja jälleen Yyteriin. Rakastan tuota paikkaa. Sauvakävellessä tulee päähän kaikenlaista. Sain monta ideaa, millä voisi rikastuttaa talvisin tuon ihanan rannan elämää. Miksi siellä ei ole edes laskiaisena ollut mitään tapahtumaa. Voisihan sinne perustaa hetkeksi vaikka pop-up -ravintolan, -mehupisteen tai -kahvilan. Ohjattua liikuntaa myös sellaisille, jotka sitä kaipaavat. Nyt ihmiset vain hortoilivat dyyneillä. Selvästi kaipasivat jotain. Siihen hätään en voinut tehdä muuta kuin hortoilla itsekin. Noin 11 kilometriä tuli sahattua rantaa ees ja taas. Tiedän, että olen hyvä keks

Vegetable garden - restaurant under palm trees in the jungle

Kevään koittaessa mieleni kiitävi kauas Malediiveille pienen pienelle atollille, jonka sisältä viidakosta löytyi ulkoilmaravintola. Pöydät olivat palmujen alla, lattiana hiekkamatto. Katseen etäisyydellä näimme vegetable gardeniin, jossa kasvoi kaikki se, mitä söimme. Voimakkaanmakuiset salaatit kirpeine kastikkeineen olivat täyttäviä. Useiden ruoka- eli salaattilajien jälkeen viimeisenä tarjottiin minttuteetä.       Pienen, tunnissa kävellyn, keskellä valtamerta sijaitsevan atollin salaattitarpeet tulevat täältä.                                                   Esimerkillistä vihannesten kasvatusta.                       Yrttien maistelu ja kierros kasvimaalla kuului ohjelmaan ennen ruokailua.                                   Puutarhurin levähdysmaja.                                              Minä kurkistelen kameraan vasemmalla.                                          Salaattiannos minun makuuni.