Parhaalta rustiikki tiiliseinä näyttääkin, kun sen lähellä on täysin erilaisia pintoja. Esimerkiksi karhea seinä kaipaa vastapainokseen kiiltävää päiväpeitettä sängyn päällä, vai tarvitseeko. Makuasioitahan ne ovat. Uutuudet tulevat kuitenkin hyvin esille vanhan kupeessa.
Mitä pitemmälle kevät kiirehtii, sitä enemmän ihmiset alkavat haikailla pastellisävyjen perään. Tämä on varmasti jokakeväinen ilmiö, joten pastellit eivät tuo koskaan mukanaan suurta trendiä. Ne vain tulevat keväällä ja häipyvät kesän tullen. Kesällä sitten jo kaivataan kirkkaampia sävyjä. Mistä ihmeestä se voi johtua? Onko meidät aivopesty ajattelemaan niin, vai omaako ihminen sisäisen värikellon? Kallistun kyllä tuohon jälkimmäiseen. Keväällä pastellia, kesällä kirkkaita värejä, syksyllä harmaata ja ruskeaa, talvella valkoista ja mustaa. Näinhän se menee itsellänikin.
Värien kanssa pelataan lähinnä tekstiileillä ja astioilla.
Huonekalut onneksi pysyvät kutakuinkin samoina, kun ne kerran valinnut, eipä onneksi tarvitse vaihtaa neljää kertaa vuodessa tai edes kerran kymmenessä vuodessa, kuten aikoinaan maalla tehtiin.
Muistan, kun huonekaluauto kiersi kylää ja pysähtyi jokaisen talon kohdalla. Meille taisi tulla ensimmäisenä, sillä isä sai valita parhaat päältä. Oli se hurjaa: kymmenen vuotta palvelleet huonekalut vietiin uusien uutukaisten alta pois. Muistan, miten olisin tykännyt 50-60-lukujen virtaviivaisesta tyylistä, harmaasävyisestä sohvasta ja nojatuoleista, mutta ei. Tilalle kannettiin ihan kamalat ruosteenruskean sävyiset plyysisohvat ja nojatuolit. Pehmeät ja mukavat ne tietenkin olivat 60-luvun jämpteihin huonekaluihin verrattuna. Oi niitä aikoja.
Royal Design ja ihanat pastellit.
Rustiikkia ja rustiikkia. Lennol.
Kevät tuo tekstiileihin myös linnut. Indiska.
Jotenkin vanhanaikaista, jotenkin modernia. Ja mikä turkoosi! Lennol.
Pastellisävyjä myös mukissa. Indiska.
Karheutta , kuluneisuutta ja uutta kiiltoa. Lennol.
Kaikkien kuvissa nähtyjen tuotteiden PR Polhem.
Mitä pitemmälle kevät kiirehtii, sitä enemmän ihmiset alkavat haikailla pastellisävyjen perään. Tämä on varmasti jokakeväinen ilmiö, joten pastellit eivät tuo koskaan mukanaan suurta trendiä. Ne vain tulevat keväällä ja häipyvät kesän tullen. Kesällä sitten jo kaivataan kirkkaampia sävyjä. Mistä ihmeestä se voi johtua? Onko meidät aivopesty ajattelemaan niin, vai omaako ihminen sisäisen värikellon? Kallistun kyllä tuohon jälkimmäiseen. Keväällä pastellia, kesällä kirkkaita värejä, syksyllä harmaata ja ruskeaa, talvella valkoista ja mustaa. Näinhän se menee itsellänikin.
Värien kanssa pelataan lähinnä tekstiileillä ja astioilla.
Huonekalut onneksi pysyvät kutakuinkin samoina, kun ne kerran valinnut, eipä onneksi tarvitse vaihtaa neljää kertaa vuodessa tai edes kerran kymmenessä vuodessa, kuten aikoinaan maalla tehtiin.
Muistan, kun huonekaluauto kiersi kylää ja pysähtyi jokaisen talon kohdalla. Meille taisi tulla ensimmäisenä, sillä isä sai valita parhaat päältä. Oli se hurjaa: kymmenen vuotta palvelleet huonekalut vietiin uusien uutukaisten alta pois. Muistan, miten olisin tykännyt 50-60-lukujen virtaviivaisesta tyylistä, harmaasävyisestä sohvasta ja nojatuoleista, mutta ei. Tilalle kannettiin ihan kamalat ruosteenruskean sävyiset plyysisohvat ja nojatuolit. Pehmeät ja mukavat ne tietenkin olivat 60-luvun jämpteihin huonekaluihin verrattuna. Oi niitä aikoja.
Kaikkien kuvissa nähtyjen tuotteiden PR Polhem.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.