sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiaista ja laiskiaista - kuvia ulkoa ja sisältä

Aamuaurinko herättää. Se paistaa suoraan sänkyyn ja houkuttelee avaamaan silmät, nousemaan uuteen päivään. Ihanteelliseen aamunavaukseen kuului tänäkin aamuna pantterin (puolison) valmistama aamukahvi sekä itse puristettu appelsiinimehu. Nautin kahvin ja söin pari ohraleivän siivua, joihin laitoin vain hipaisun kasvismargariinia ja vähärasvaista edamia.

Olimme jo yhdentoista jälkeen valmiina ampaisemaan ulos ja jälleen Yyteriin. Rakastan tuota paikkaa. Sauvakävellessä tulee päähän kaikenlaista. Sain monta ideaa, millä voisi rikastuttaa talvisin tuon ihanan rannan elämää. Miksi siellä ei ole edes laskiaisena ollut mitään tapahtumaa. Voisihan sinne perustaa hetkeksi vaikka pop-up -ravintolan, -mehupisteen tai -kahvilan. Ohjattua liikuntaa myös sellaisille, jotka sitä kaipaavat.

Nyt ihmiset vain hortoilivat dyyneillä. Selvästi kaipasivat jotain. Siihen hätään en voinut tehdä muuta kuin hortoilla itsekin. Noin 11 kilometriä tuli sahattua rantaa ees ja taas.
Tiedän, että olen hyvä keksimään ihan mitä vaan, mutta kun pitäisi ryhtyä toteuttamaan, jotakin tapahtuu. Homma ikään kuin tyssää johonkin, usein se on raha, alkupääoma, mikä puuttuu.

Kartanoakin voisi alkaa jo hyvän sään aikana hyödyntää. Odottakaapas, kun tässä rantoja on hortoiltu tarpeeksi,  tämä daami alkaa saada jotain aikaiseksikin. Jotain yleishyödyllistä sen pitäisi olla.
                                    Yyterissä näki kauniita jäälauttoja.
                                  
                                            Dyynien kasvustoa.
                                            Laskiaistulppaanit ruokasalissa.
                               Keittiööni on alkanut kasautua kaikenlaista tavaraa.
                                          Vallilan kuosi vuosien takaa. Käyttöön vai ei?
                                  Amatsoninliljan nuppuvarret ovat kasvaneet viikossa jo puolimetrisiksi.
                                       Teekannuja ja kannuja minulla riittää. Tässä on vain pieni osa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...