lauantai 28. helmikuuta 2015

Raivaamisen riemua

Ensin siivottiin piha puiden silpusta. Tuloksena monta kasaa ja rakot peukalon ja etusormen välissä. Rakkojen ilmaantuminen haravahommien seurauksena on jokakeväinen ilmiö, paitsi nyt ei ole vielä kevät. Täällä lännessä laulavat kuitenkin jo linnut kevätsoittoaan. Lumi hupenee silmissä.
Pihasta saatiin kerätyksi kokonainen traktorin peräkärryllinen risua ja moskaa.

Sitten siirryin navetan taakse ja aloin raivata vattutarhaani. Ensin keräsin navetan seinustalta ison muovitynnyrillisen lasinsiruja. Sen jälkeen kokeilin, aukeavatko ovet navettaan. Sain pariovet auki sekä myös pienemmän oven. Jopas alkoi mielikuvitus ravata. Selvähän se, että avaan kesäkuumalla navetasta pariovet suoraan vadelma- ja viinimarjatarhaani. Istutan yrttejä ruukuissa toisen oven syvennykseen. Provencea ovat näkymät.

Ryhdyin vielä raivaamaan vadelmatarhaani. Kiskoin vadelmia tukeneet lahonneet laudat ja tukipylväät irti ja kuljetin ne roviolle. Laskin, että tein roviolle kolmattakymmenettä keikkaa. Otin raskaita pölkkyjä kumpaankin käteen, ja kävellessäni nostelin niitä vuoronperään ylös ja voimistutin käsivarsiani. Salille täällä ei välttämättä tarvitse mennä. Enkä haluakaan, sillä en voi hengittää porukoiden hikistä ilmaa!

Taas olin aika puhki, mutta mukavalla tavalla. Naisten kolmekymppinen oli jo ehtinyt startata saapuessani sisään. Heti kun rojahdin sohvalle kisastudioomme, suomalaiset alkoivat tippua. Niinhän aina käy. Niskanen sentään sinnitteli neljänneksi ja Saarinen suksi seitsemänneksi. Pitänee olla tyytyväinen. Kovaa hommaa tuo hiihto on. En moiti heitä. Mäkihyppyä en jaksa katsoa ollenkaan. Janne on liian synkkä. Mitä synkempi ilme, sen synkempiä hyppyjä. Näinhän se menee.

Talon nurkka kuivuu huimaavaa vauhtia. Nyt näkee katolle. Se onkin oudon näköinen. Toinen puoli on huopaa, toinen sementtitiiltä. Kukahan lopulta tuonkin korjaa?
                            Miltäs yrttiviljelmä näyttäisi oven syvennyksessä?
                       Nämä ovet ovat olleet kiinni vuosikymmeniä. Tänään sain ne auki.
                                     Pitänee tehdä raput, ettei tarvitse hypätä navetasta puutarhaan.
                                        Lumi sulaa ja mahdollistaa raivaushommat.
                                              Roviolle joutuivat lahot tukipuut ja -pölkyt.
   Haravoin kymmenisen pikku kasaa ja yhden isomman. Siistiä on. Kattokin tuli näkyviin oksien alta. Poikkipuun kohdalta vasemmalle katossa on huopaa, oikea puoli sementtitiiltä. Vielä.

2 kommenttia:

  1. Olet jatkuvalla löytöretkellä. Pihalla rehkiminen parasta hyötyliikuntaa. Kummasti jaksaa pitkääkin päivää, kun näkee tulosta syntyvän. Yrttiviljelmiä odotellen.

    VastaaPoista
  2. Vielä tulee talvi ja luntakin, vaikka nyt on lämmintä. Mutta hyvä, että raivaukset ovat alta pois, niin keväällä voi keskittyä istuttamiseen.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...