Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Pääsiäisaiheista rekvisiittaa ja roskislöytöjä

Ennen kuin sukellan hyiseen ilmaan ulos hakemaan pajunkissoja, kurkistin kaappeihin, mitä pääsiäisrekvisiittaa niistä löytyisi. Kanaemo ja kuusi tipua -posliiniastia on peräisin Firenzestä tai Florencesta, miten vain. Hankin sen äidilleni lahjaksi jo 1980-luvulla. Tiput markkeerasivat meitä kuutta lasta. Kun äitini kuoli, sain kanaperheen itselleni. Laitoin siihen juuri suklaamunia, virpojien palkkaa, jos vaikka  tulisivat käymään ja lausuisivat"Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle". Keittiön lasikaapeissa on myös savipupuja ja lintuja. Kaksi munakuppia, toisessa kukko ja toisessa kana, löysin Ruotsista 90-luvulla palatessamme Norjasta hiihtämästä. Olimme ajaneet jo läpi yön. Viiden aikaan aamuyöstä kuskina toiminutta Perttiä rupesi väsyttämään. Hän varttoi ensimmäistä levähdyspaikkaa. Sitä saimme hieman odotella. Kun se vihdoin tuli kohdalle, Pertti ei ehtinyt reagoida, vaan ajoi ohi. Mitäpäs jos palaisimme, tuumasimme. Seuraavaan v

Valdirosen seinäidea

Tätä ideaa voisi lainata omaan rustiikkikeittiöön. Minulla on varastossa useita tynnyreiden kansia, leipälapioita ja muita puisia esineitä. Seinälle siitä! Kuva on Valdirosen blogista. Via Val di rose, 35 50055 Lastra a Sigma Firenze. Osoite: www.valdirose @blogspot.com      

Sadepäivän aamua salissa

Kissa tahtoo nukkua käden päällä. Se rakastaa jugendsohvan tyynyjä ja peitteitä, joiden uumeniin on mukava käpertyä. Sade on niin voimakas, että sen ääni kuuluu ikkunoiden läpi. Vähitellen pilvipeite rakoilee. Äänet vaimenevat. Tulee hieman valoa. Lähes pyhän oloisen rauhan rikkovat silloin tällöin kylätiellä hurahtelevat autot. Aamukynttilät ovat oiva juttu viikonloppuna. Arkena kynttilöiden sytyttäminen varsinkaan aamulla ei käy edes mielessä. Pikkupöydällä on tuoksutuikku omassa metallikehikossaan. Ikoni ruukun alla kertoo lähestyvästä pääsiäisestä ja sen tuomasta sanomasta. Olemme vain odottaneet, milloin pääsemme polttamaan pensaiden lyhentämistä syntyneet oksavuoret. Tänään siihen tarjoutuu hyvä tilaisuus, kun maasto on märkä, eikä tarvitse pelätä tulen leviämistä. Toisaalta, risut, oksat ja vadelmatarhan vanhat aitaukset ovat kastuneet ja tarvitsevat todennäköisesti litroja sytykenestettä lähteäkseen palamaan. Asioilla on puolensa. Meillä onkin tänään hieman ennenaikaiset

Krookus puskee läpi vanhan ruohon

Aamukävelyn sijaan haravoin vähän pihaa. Sembramännyn tienoon olin haravoinut huolimattomasti, joten otin kertaalleen vielä pihan läpi. Takki tuli pian tarpeettomaksi. Heitin sen patiolle tuomani varastotuolin päälle ja jatkoin huhkimista ruutupaitasillani. Kunnes. Mitä keltaista pilkottaakaan risujen ja vanhojen heinien alta? Muutama krookus oli avannut nuppunsa. En edes tiennyt, että täällä on krookuksia istutettu. Näiden istuttamisesta lienee kauan aikaa, sillä ne eivät ole näyttävästi yhdessä isossa ryhmässä eikä kahdessakaan, vaan kukkia on harvakseltaan siellä täällä. Otin varovasti vanhat heinät ja roskat kukkien päältä ja annoin niille tilaisuuden loistaa. Voi kun kauniita. Kovasti mieleni yleni. Kevään ensimmäiset kukat huomataan aina. Siksi niiden merkitys on suuri.                                  Sahrami eli krookus on kevään ensimmäisiä kukkijoita.                           Näin harvakseltaan krookuksia on ikivanhassa kukkapenkissä.                             

Pihaelämää

Tätä herkkua otetaan niin kauan kuin sitä riittää. Ylihuomenna voi sataa lunta tai olla 10 astetta kylmempää. Piha on karu, mutta kaunis. Pensaiden leikkaaminen edistyi, ja samalla kasvoivat kasat. Nyt niitä on jo hallitsematon määrä. Haravoin nopeasti sembramännyn tienoon neulasista, joita kertyi kottikärryllinen. Makasiini on nyt aika orvon näköinen, kun sen edestä on kaadettu kaikki vaahterat. Jäljellä ovat vain suurta ja painavaa vellikelloa kannattelevat tolpat  - nekin pahasti lahonneet. Itse vellikelloa on haettu tontilta kissojen ja koirien kanssa, mutta kellosta ei ole mitään "elon"merkkejä. Haluaisin sen takaisin sinne, mihin se kuuluu. Kello on kuitenkin osa tätä tilaa. Ken onkaan sen vienyt, tuokoon takaisin vaikka nimettömänä, jättäköön kellon vaikka tontin laidalle. Kyllä sen sieltä noutelen pois. Naapurin ja meidän välillä on vanhanaikainen raja-aita. Se on rakennettu kivipaaseista. Joissakin on koukut. Niihin voi laittaa lyhdyt riippumaan. Tuli mieleen, e

Pensaiden katkomista, retki lähimetsään ja Yyteriin

Lämmintä! Eilen leikkasin pihapensaita. En tiedä, oliko oikea aika, mutta teen silloin kun siltä tuntuu. On muuten raskasta kurkotella painavilla puutarhasaksilla ylös eli tekee hyvää "alleille". Kasat jäivät vielä pihaan. Katsotaan, kuka korjaa ja koska. Lähimetsä ja -pellot ovat huikean kauniita. Lumi on sulanut, linnut laulavat ja eilen illalla näin ensimmäiset valtavat hyttysparvet tanssimassa auringonlaskun kajossa. Linnut eivät olleet moksiskaan, eivätkä siis tarttuneet liharuoan kimppuun, vaan niille maistui lintulaudalta vielä siemenet. Vastahan ne lähtivät kaakattaen ja suunnaten etelään meidän kattojen yltä. Joutsenet ja kurjet. Nyt ainakin joutsenet jo palaavat kamalalla mekastuksella muutaman yksilön ryhmissä. Eilen näin vain neljä joutsenta ylittämässä kartanon, kaakatusta kyllä kuuluu kauempaa koko ajan. Kova hinku niillä on vielä pohjoisemmaksi aina Lappiin saakka. Siivet kantavat. Miten on omien siipieni laita? Hyvä kysymys. Käydäänpä ottamassa vauhtia

Kurkistus perustuksiin ja tapettiin

Terve taas! Vierähtipä aikaa edellisestä päivityksestä. Samppanjabaarin seinän sortumisen jälkeen en ole ehtinyt blogihommiin. Toimittajan työt ovat haitanneet blogiin keskittymistä. Tänään kuvasimme koko päivän kartanolla lehtijuttuja. Olen niin poikki kuin ihminen voi valmisteltuani ensin kuvausta kolme päivää ja sitten tänään kuvauspäivänä höösäsin kartanoon tullutta kuvausväkeä, heitä oli kaikkiaan viisi ihmistä.  Samalla kun haastattelin, toimin myös emäntänä: keitin kahvia, tein ruokaa, katoin, sisustin kuvauspaikkoja, kiikutin tavaraa sinne tänne ja tuonne. Sitten kun kaikki oli ohi, tuli niin tyhjä olo, että rojahdin sänkyyn tai oikeastaan kissani määräsi minut sinne ja tuli itse perässä jalkataipeeseen. Kymmenen minuutin lepohetki teki hyvää. Ja taas täytyy ihmetellä naapurin emäntää...Kukapa  muu minua tulikaan auttamaan (kuvausassistentiksi) kuin hän. Ihmeellisiä muuten nämä nykyajan emännät  - osaavat kaikkea, eivätkä kulje seinän vieriä pitkin ja ole turhan vaatimattomi

Samppanjabaarin kivimuuri sortui - minä en!

En ollut huomannut mitään, vaikka tie meidän mäelle vie kellarin eli tulevan/haaveillun samppanjabaarin vierestä. Sitten naapurin emäntä soittaa ja kysyy, ettenkö ole huomannut, että kellarin koko seinä on romahtanut. Ei ole, intin. Onpas! Juoksin katsomaan ja voi taivas sentään, valtavat kivipaasit ovat itsestään yön aikana pudonneet alas seinästä. Jälki on kamalan näköistä. Onneksi ei kukaan tai mikään ole jäänyt alle. Naapurin kissa, fasaanit, pupujussit... Naapuri arveli, että syynä romahtamiseen on routa. Minä veikkaan, että syynä on aika. Kaikki tällä tilalla on ikivanhaa ja siksi paikkojen kunto on mikä on. Mitenkäs nyt suu pannaan ja samppanjalaseja kilistellään kellarin viileydessä? Siis tulevaisuudessa. Yhtäkään lasillista siellä ei ole vielä maisteltu ja näillä näkymillä ei tulla maistelemaankaan. Haaveissani on ollut perustaa samppanjabaari kellariin sitten joskus ja pitää siellä juhlia muille. Itse en juhli enää mitään. Kuka korjaa? Kuka osaa korjata? Mitä maksaa? K