maanantai 2. maaliskuuta 2015

Amatsoninlilja - kauneinta juuri nyt

Ensin pulpahti mullasta kaksi pientä nuppuvartta. Viikossa varret olivat kasvaneet jo viisitoista senttiä. Kolme viikkoa tästä amatsoninlilja avasi ensimmäiset nuppunsa kukkaan. En tarkalleen huomannut, koska, mutta vihdoin nähdessäni kukat auki tiesin niiden koosta, että kukintaa on ollut jo pari päivää. Anteeksi kun en ollut silloin vieressä.

Amatsoninliljan nuput nimittäin aukeavat vauhdilla. Jos istuisin vieressä, voisin varmaan nähdä kukan aukeamisen.

Lilja kukkii nyt kolmatta kertaa yhdeksän kuukauden aikana. Mitään en ole sille tehnyt muuta, kuin antanut vettä ja nuppuvarret huomatessani ripottelin hieman uutta multaa niiden juurelle. Kastelen liljaa noin viiden päivän välein.

Liljan tuoksu ei pääse kuviin mukaan, mutta voin vakuuttaa, että se on ihmeellinen. Tuoksu on hieman pistävä, mutta aavistus siinä on hautajaiskukille ominaista usean eri kukan yhdistelmää. Voisiko sanoa, että jokin tuoksu on surullinen? Jos voi, niin sanon: amatsoninlilja tuoksuu surulle.

Minulle se tuo kuitenkin joka päivä iloa. En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo. Äitini oli ja sai kaikki kukat kukkimaan. Kartano on muuttanut paljon elämääni. Vaikka elämä on tiukempaa ja vaatimattomampaa, jotkut asiat ovat ylentyneet. Minulla on koti, jossa viihtyvät muutkin kasvit, kuten posliinikukat. Nekin ovat jo kukkineet. Palmusta on kasvanut jo niin suuri täällä ollessa, että lehvät kurottelevat jo kattoon. Myös suurikokoinen kahvipensas on sinnitellyt salissa urheasti talven yli.
                                  Vielä yksi nuppu aukeamatta.               
                                                   Rottinkituki on tarpeen.
                                              Kukat ovat samettisia. Tuoksu on surullinen.
                                             Liljan keskus muistuttaa kruunua.
                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...