Tätä herkkua otetaan niin kauan kuin sitä riittää. Ylihuomenna voi sataa lunta tai olla 10 astetta kylmempää. Piha on karu, mutta kaunis. Pensaiden leikkaaminen edistyi, ja samalla kasvoivat kasat. Nyt niitä on jo hallitsematon määrä.
Haravoin nopeasti sembramännyn tienoon neulasista, joita kertyi kottikärryllinen. Makasiini on nyt aika orvon näköinen, kun sen edestä on kaadettu kaikki vaahterat. Jäljellä ovat vain suurta ja painavaa vellikelloa kannattelevat tolpat - nekin pahasti lahonneet. Itse vellikelloa on haettu tontilta kissojen ja koirien kanssa, mutta kellosta ei ole mitään "elon"merkkejä.
Haluaisin sen takaisin sinne, mihin se kuuluu. Kello on kuitenkin osa tätä tilaa. Ken onkaan sen vienyt, tuokoon takaisin vaikka nimettömänä, jättäköön kellon vaikka tontin laidalle. Kyllä sen sieltä noutelen pois.
Naapurin ja meidän välillä on vanhanaikainen raja-aita. Se on rakennettu kivipaaseista. Joissakin on koukut. Niihin voi laittaa lyhdyt riippumaan. Tuli mieleen, että onkohan koukkuihin kiinnitetty aikoinaan hevonen narussaan.
Takapihalla tarkistin alppiruusujen tilan. Nuppuja ei ole yhtä paljon kuin syksyllä, jolloin sisareni laski, että niitä oli tuhansia - satoja ainakin. Nyt niitä on vain kymmeniä. Täytyypä tutkia kasvikirjoista, mikä ilmiö tuo nuppujen pudottaminen oikein on.
Makasiini ja vellikellon jäänteet.
Rajapyykin koukku. Hyvä lyhtyteline.
Rajapyykkejä on kahdessa rivissä. Vähemmälläkin uskoisi...
Jatkoin villiintyneiden en-tiedä-minkä-nimisten pensaiden leikkaamista.
Mielenkiintoisia kasoja.
Kasojen alla oleva nurmi jäi pitkänä lumen alle. Tavallinen ruohonleikkuri ei siihen pystynyt.
Neulaskärry on kevyt.
Alppiruusun nuput ovat uhkaavan isoja.
Taitaapa jo hieman punertaakin.
Oven väri on aika passeli.
Haravoin nopeasti sembramännyn tienoon neulasista, joita kertyi kottikärryllinen. Makasiini on nyt aika orvon näköinen, kun sen edestä on kaadettu kaikki vaahterat. Jäljellä ovat vain suurta ja painavaa vellikelloa kannattelevat tolpat - nekin pahasti lahonneet. Itse vellikelloa on haettu tontilta kissojen ja koirien kanssa, mutta kellosta ei ole mitään "elon"merkkejä.
Haluaisin sen takaisin sinne, mihin se kuuluu. Kello on kuitenkin osa tätä tilaa. Ken onkaan sen vienyt, tuokoon takaisin vaikka nimettömänä, jättäköön kellon vaikka tontin laidalle. Kyllä sen sieltä noutelen pois.
Naapurin ja meidän välillä on vanhanaikainen raja-aita. Se on rakennettu kivipaaseista. Joissakin on koukut. Niihin voi laittaa lyhdyt riippumaan. Tuli mieleen, että onkohan koukkuihin kiinnitetty aikoinaan hevonen narussaan.
Takapihalla tarkistin alppiruusujen tilan. Nuppuja ei ole yhtä paljon kuin syksyllä, jolloin sisareni laski, että niitä oli tuhansia - satoja ainakin. Nyt niitä on vain kymmeniä. Täytyypä tutkia kasvikirjoista, mikä ilmiö tuo nuppujen pudottaminen oikein on.
Yhtä karulta näyttää myös täällä. Kun maa ei vielä viherrä kuin jostain paikoista. Mutta AH, miten ihanaa on päästä taas pihahommiin!!! Ihana talo ja piha sulla!!
VastaaPoistahttp://baboonsbubble.blogspot.fi/
Kiitos Babs! Hurjan hieno keli olisi myös tänään, mutta en pääse huhkimaan nyt kun on kirjoitushommia. Eipä kai tuo piha minnekään karkaile.
Poista