torstai 5. maaliskuuta 2015

Samppanjabaarin kivimuuri sortui - minä en!

En ollut huomannut mitään, vaikka tie meidän mäelle vie kellarin eli tulevan/haaveillun samppanjabaarin vierestä. Sitten naapurin emäntä soittaa ja kysyy, ettenkö ole huomannut, että kellarin koko seinä on romahtanut.
Ei ole, intin. Onpas!
Juoksin katsomaan ja voi taivas sentään, valtavat kivipaasit ovat itsestään yön aikana pudonneet alas seinästä. Jälki on kamalan näköistä. Onneksi ei kukaan tai mikään ole jäänyt alle. Naapurin kissa, fasaanit, pupujussit...
Naapuri arveli, että syynä romahtamiseen on routa. Minä veikkaan, että syynä on aika. Kaikki tällä tilalla on ikivanhaa ja siksi paikkojen kunto on mikä on.
Mitenkäs nyt suu pannaan ja samppanjalaseja kilistellään kellarin viileydessä? Siis tulevaisuudessa. Yhtäkään lasillista siellä ei ole vielä maisteltu ja näillä näkymillä ei tulla maistelemaankaan.
Haaveissani on ollut perustaa samppanjabaari kellariin sitten joskus ja pitää siellä juhlia muille. Itse en juhli enää mitään.

Kuka korjaa? Kuka osaa korjata? Mitä maksaa? Kysymykset risteilevät mielessäni.
Juuri eilen katselimme, että kellarin seinä on "hieman" elänyt, mutta että kokonainen seinä tulee alas  - se on jo katastrofi.

Kartanon rouvan elämä ei ole ainakaan ruusuilla tanssimista. Paremminkin voisi sanoa, että taistelemista.
                         Yhdellä rytinällä yön aikana olivat kivipaasit tulleet alas.
                               Minun samppanjabaarini taisi sulkea ovensa ennen kuin oli avannutkaan.
                            Millähän konstilla kellarin kivet on aikoinaan saatu paikalleen?
                               Nurkasta kellari irvisteli, mutta tämä on jo liikaa.

1 kommentti:

  1. Huhhuh! Rajun näköistä. Taisi järjestyä isompi ikkuna baariin.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...