Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

Aurinko valaisi salin vappuaattona

Taas oli ihanaa herätä aurinkoon. Pääsen makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen sekä kirjaston että ruokasalin kautta. Aina kuljen ruokasalin kautta, koska sinne paistaa aurinko jos on paistaakseen. Tänä aamuna aurinko jälleen loisti ja järjesti saliin vaihtelevan valoshown. Siivosin koko päivän eli tähän asti. Vaihdoin lakanat, pesin käytetyt lakanat (en sano likaiset, koska en pidä lakanoita likaisiksi asti)  ja vein ne kuivumaan ulos. Mikä kiitoksen paikka. Asua maalla ja tuulettaa matot sekä kuivattaa pyykit ULKONA. Pyykkeihin tulee aivan erityinen tuoksu. Se tuo lapsuudenkodin mieleen. Talvellakin pakkasella äiti vei pyykit ulos ja siirsi ne koppuraisina loppukuivaukseen vintille. Siellä niistä vähitellen haihtui kosteus, mutta raikas ulkotuoksu jäi. Missä yo-lakit? Siinäpä jokavuotinen kysymys. Tällä kertaa muistin paikan, johon olin ne laittanut säilöön. Matkalaukkuun ja vinttiin! Toin lakit salin pöydälle ruusumaljakon viereen. Siitä ne siirtyvät tänään klo 18 päähän. Jokohan sima

On myös simantekopäivä - Kartanon simaa, olkaa hyvä!

Hieman myöhässä siman tekemisen kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan. Laitoin eilen illalla siman pörisemään isoon ämpäriin. Ainekset: vettä, sitruunaa, fariinisokeria, sokeria, siirappia ja hiivaa. Ja tietenkin loppuvaiheessa rusinoita. 14 tuntia sima muhi huoneenlämmössä ja koko keittiön valtasi ihana siman tuoksu. Pesin vanhat viinipullot hyvin ja lopuksi vielä huuhtelin kiehuvalla vedellä. Äsken siivilöin siman ja pullotin. Rusinat lisäsin viimeiseksi. Niin hyvin sima oli käynyt yön aikana, että rusinat jo heti pullottamisen jälkeen ponnahtelivat pintaan. Nyt annan pullot olla vielä hetken huoneenlämmössä ennen kuin siirrän ne kellariin. Tuskin maltan odottaa vappua.                                                Sima kellariin lähdössä.      Naapurin lasten tuomat valkovuokot ja Kartanon sima. On siis kevät, kuljen Yyterin rantaa, tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa...

Jännittävä patjapäivä!

Tänään on jännittävä päivä. Niin jännittävä, että nousin jo kello viisi aamulla keittelemään kahvia ja katselemaan auringonnousua kissani Lumin kanssa. Nyt kun kello on jo puoli seitsemän, Pertti nukkuu vielä sikeästi. Hiippailen hiljaa ja suljen ovia perässäni, etten vain häiritsisi. Miten niin jännittävä? Aamupäivällä tulevat kauan odottamani, Unikulmalla teetetyt ja räätälöidyt runkopatjat, petauspatjat, täkit, tyynyt ja lakanat yläkerran vanhoihin rauta- ja puusänkyihin. Ihan Vantaan Petikosta saakka! Halusin kartanoon parhaat mahdolliset patjat myös siltä varalta, että majoitan täällä joskus pop-up -tyyliin kesävieraita. Luonnollisesti myös itse nukumme Unikulman valmistamassa (äly)sängyssä, jossa on vartalomme mukaan suunnitellut patjat. Olen monta kertaa miettinyt ihmisten tarinoita. Miten jostakin ihmisestä tulee menestyvä, jostakin taas ei. On kunnioittavaa, että joku ihminen luo loistavan uran tekemällä patjoja. Eipä tulisi varmaan kenellekään alle parikymppiselle uraval

Kauempaa näkee lähemmäksi

Satoja kilometrejä ja satoja projekteja jäi taakse. Maantie vei ylemmäs ja ylemmäs lakeuksien, soiden ja vaarojen kautta ihan oikealle tunturille, jonka nimi on Pyhä. Liki kahdentoista tunnin ajomatkan aikana ehtii miettiä syvällisesti kymmeniä aiheita. Pinnalta raapaistenkin käsittelee useita. Ihmisen pääkoppa on ihmeellinen vekotin. Sur rur, sur rur, jotain siellä tapahtui, koskapa sain kartanoprojektiini lukuisia oivalluksia samalla kun tuijotin maantietä ja näin miten maisemat vaihtuivat. Miksi tekisin häthätää muutoksia yläkerran kylppäriin, jos se on toimiva? Miksi en panostaisi alakerran kylppäriin, joka kaipaa kipeästi toimintaa? Miksi ostaisin kallista laattaa yläkerran kylppärin yhteen seinään, jos voin täyttää seinät kauniilla taulurykelmillä ja tasoilla? Miksi vetkuttelen alakerran kodinhoitohuoneen muovimattojen irrottamista, vaikka olen huomannut, että ne irtoaisivat melko helposti ja mattojen alta paljastuisi maalaamaton puulattia? Mikä estää minua tarttumasta tuumas

Talvea, kevättä, talvea, kevättä

Ne sulivat pois kaupunkireissun aikana. Räntälumet nimittäin. Edellisenä päivänä istuin lyhythihaisessa puserossa patiolla, joka vielä oli aika autio kalusteista. Vein vain yhden tuolin istumista varten. Siinä sitten kissan kanssa istuttiin puoli tuntia naamat aurinkoa kohti ja nautittiin lämmöstä. Eilen satoi räntää koko yön. Aamulla en voinut uskoa silmiäni, kun katsoin ulos. Tuoliparka oli todella yksinäisen ja oudon näköinen lumen keskellä. Kun navetan kattoon oli satanut lumi, huomasi hyvin, kuinka huonossa kunnossa kattoa on. Kaunis toki kun aaltoilee kauniisti, mutta nuo aallot ovat merkki notkahtamisesta. Enpä voinut eilen vastustaa kauniin palmutaulun hankkimista kirpparilta. Olen aina rakastanut palmuja, ja palmut ovat minulle lupaus kesästä, lomasta, huolettomista päivistä auringon alla. Seinällä on ruokasalissa. Upea kuin mikä eikä maksanut kuin parikymmentä euroa.                     Tämä yhtälö ei toimi. Lepotuoli räntälumen päällä. Kevät yllättää moneen suuntaan

Raatamista ja sen jälkeistä tyytyväisyyttä

Eilen kartanolla oli raatajaiset. Teimme olan takaa töitä puutarhan, etu-, taka- ja sivupihojen hyväksi. Raadoimme kahteen pekkaan tai paremminkin paulaan ja perttiin ainakin kuusi tuntia yhteen menoon. Lämpöasteita oli auringossa ja kuumalla navetannurkalla varmasti parikymmentä ja muuallakin yli 15. Välillä suu oli jo niin kuiva, että teki pahaa, mutta en malttanut mennä juomaan sisälle eikä juomapulloa tullut mukaan. Kunnes: kun availin makasiinin ovia ja tartuin lattiaharjaan ryhtyäkseni siivoamaan tulevaa kirpparipuotiani, näin miten aidan takana naapurin puolella osattiin ottaa rennosti ja nauttia ensimmäisestä lämpimästä kevätpäivästä. Pöydän ääreltä kuului mukavaa puheensorinaa ja naurun ääntä. Hieman kateellisena kuuntelin, kunnes minut huomattiin. Tuu kaffelle! Tuttu lause naapurin puolelta. Ja minähän menin. Ihanat maitokahvit kera leivonnaisten ja jäätelökakun! Muut olivat pukeutuneita, minä kumisaappaissa ja mullalle pölyävänä istahdin pöydän päähän. Kahvi ei ole kenti