perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kallis katto

Hurraa. Eilen sitten istuttiin palaverissa muutama tunti kattomiesten kanssa. Pohdittiin, mitä katolle olisi viisainta tehdä. Puretaanko sementtitiilet ja laitetaanko tilalle museoviraston hyväksymä peltikatto vai tehdäänkö tiilikatto? Osa katosta on aikansa elänyttä tiiltä, osa aikansa elänyttä huopaa, joten joka tapauksessa jotain pitäisi tehdä. Kaikki vaihtoehdot maksavat maltaita.

Uusi peltikatto tai tiilikatto maksaisivat kutakuinkin yhtä paljon kaikkine tykötarpeineen. Kaikki kuulosti niin upealta siihen asti kun hinta-arvio lätkäistiin nenän eteen. Liki 45 000 euron katto vetää kyllä jalat alta. Tuolla hinnalla alkaa saada maaseudulta jo siedettäviä asuinrakennuksia. Tämä ei ole moite vaan realistinen toteamus. Suomessa kaikki on kallista, ihan kaikki.

Mutta ilman kattoa ei olisi kotia! Onko sinulla kattoa pään päällä - kysymykseen voisin vastata kirkkaalla äänellä, että tottahan toki on. Syvällisemmin ajateltuna tuo katto pään päällä tarkoittaa kotia, jossa on ehjä katto. Katon suojassa olen turvassa myrskyiltä, lumimyräkältä ja sateelta. Hyvä katto ja kattoeristeet myös takaavat sen, että minulla on lämmin. Nykyinen katto on hatara ja päästää lämmön harakoille. Siitä olivat todisteena talvella suuret jääpuikot räystäillä. Toki ne olivat kauniita katsella, mutta siihen se romanttisuus loppuikin kun kuuli, mitä jääpuikkojen näkeminen keskellä syvintä talvea tarkoittaa.

Kilpailuttaminen on päivän sana. Kattofirmojen tarjouksia tupsahtelee postilaatikosta tiuhaa tahtia. Nyt on se aika. Laittaa katot kuntoon. Jos kilpailuttamalla saadaan tonni pari pois jo tarkkaan lasketusta hinnasta, auttaako se paljon lopputuloksessa? Tietenkään kenenkään mieliksi ei pidä mennä tekemään kalliimpaakaan sopimusta pohjalta "kun ne olivat niin asiantuntijoita ja mukavia".

Monta viikkoa kattoasiaa ei voi venyttää. Ratkaisu pitäisi tehdä lähiaikoina, jotta työhön päästäisiin hyvän sään aikana. Nyt on vain kyse siitä, mistä ihmepuusta tuo 45 000 euroa poimitaan varsinkin kun muistaa sananlaskun: Raha ei kasva puussa.
  Tästä vanhasta kuvaa näkee hieman katon problematiikkaa. Olemme kaataneet vanhat vaahterat aivan seinän vierestä, jotta juuristo ja kosteus eivät enää aiheuttaisi lisää tuhoa. Talon etupuoli joudutaan verhoilemaan uudelleen ja koko talo maalataan.

2 kommenttia:

  1. Löysin sun blogin jokin aika sitten. On mielenkiintoista lukea miten remontoitte vanhaa taloa. Se on totta, että kattoremontti on kallis. Mutta jos katto ei ole kunnossa niin muukin rakennus rapistuu. Ja onhan se hyvä olla "katto pään päällä". : ) Mielenkiintoisia roskisdyykkauslöytöjå olet tehnyt vuosien varrella. Itsekin olen jonkin verran harrastanut dyykkausta. Saaliina astioita, maljakoita, tyynyjä, leluja jne. Ollaan muuten, Paula, muutaman kerran tavattukin. 90-luvulla paras ystäväni U. asui teidän seinänaapurina Katajanokalla. Olin muutaman kerran siellä "talonvahtina". Kävit lainaamassa kerran kakkulapiota. Ja myös U:n illanistujaisissa ollaan tavattu silloin. Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  2. Voi, Ullaa onkin ollut ikävä. Niin paljon yhteistä elämää hänen kanssaan. Parempaa naapuria tuskin kaupungissa voisi ollakaan. Vai kakkulapiota lainaamassa. Nyttemmin löytyy kyllä omasta takaa. Aina olen omistanut kakkulapion, mutta tavarapaljoudesta johtuen voivat olla kateissa hetkittäin. Tervetuloa blogiani seuraamaan.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...