Satoja kilometrejä ja satoja projekteja jäi taakse. Maantie vei ylemmäs ja ylemmäs lakeuksien, soiden ja vaarojen kautta ihan oikealle tunturille, jonka nimi on Pyhä. Liki kahdentoista tunnin ajomatkan aikana ehtii miettiä syvällisesti kymmeniä aiheita. Pinnalta raapaistenkin käsittelee useita.
Ihmisen pääkoppa on ihmeellinen vekotin. Sur rur, sur rur, jotain siellä tapahtui, koskapa sain kartanoprojektiini lukuisia oivalluksia samalla kun tuijotin maantietä ja näin miten maisemat vaihtuivat. Miksi tekisin häthätää muutoksia yläkerran kylppäriin, jos se on toimiva? Miksi en panostaisi alakerran kylppäriin, joka kaipaa kipeästi toimintaa? Miksi ostaisin kallista laattaa yläkerran kylppärin yhteen seinään, jos voin täyttää seinät kauniilla taulurykelmillä ja tasoilla?
Miksi vetkuttelen alakerran kodinhoitohuoneen muovimattojen irrottamista, vaikka olen huomannut, että ne irtoaisivat melko helposti ja mattojen alta paljastuisi maalaamaton puulattia? Mikä estää minua tarttumasta tuumasta toimeen? Pelkäänkö, että jokin osa lattiasta onkin vialla ja sen vuoksi peitetty muovimatolla?
Miksi en toimi, kuten minun piti toimia jo vuosi sitten? Minun piti ryhtyä heti järjestämään kaikenlaisia pikkukursseja ja pientä pop up -matkailutoimintaa. Mitä pidemmälle olen edistynyt kunnostamisen kanssa yläkerrassa, sitä pedanttisemmaksi olen tullut: Ja minähän en näytä keskeneräistä työtä! Tai: Kauheaa, enhän voi kartanolle kutsua ketään enkä järjestää mitään, jos paikat ovat remontin alla sekä rähjäinen katto ja ulkoverhous keräävät tulijoiden kaiken huomion.
Minun pitäisi osata kääntää kunnostaminen ja sisustaminen houkuttaviksi asioiksi. Niiden varjolla ja niiden avulla juuri järjestäisinkin kaikenlaista. Jos ryhdyn odottamaan sitä päivää, kun talo on valmis, saan varmasti odottaa aika pitkään. Nyt se on elettävä. Juuri nyt eikä viimeinen päivä.
Piti tulla tänne Pyhälle tämäkin asia setvimään. Holiday Clubin Pyhä Holysuites otti väsyneen matkailijan vastaan lempeästi. Kaikki oli siistiä ja puhdasta. Mutta miten oli tyynyjen laita? Tarkistan nukkumistyynyjen tilan aina hajutestillä. Raikkaille tuoksuivat, joten mikäpä siinä oli alkaessa viettää "Pyhää" ja aikaa tunturissa. Sauna päälle ja löylyihin pehmittämään matkajäykät jäsenet.
Kurkkaus mäkeen ja toteamus: hyvältä näyttää. Tuulettomampaa päivää odotellessa.
Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän? Anna (Pyhä)tunturin selvittää. Kuka viereesi jää...
Vielä on talvea jäljellä.
Joutsenet olivat jo ehtineet Pyhälle saakka.
Ihmisen pääkoppa on ihmeellinen vekotin. Sur rur, sur rur, jotain siellä tapahtui, koskapa sain kartanoprojektiini lukuisia oivalluksia samalla kun tuijotin maantietä ja näin miten maisemat vaihtuivat. Miksi tekisin häthätää muutoksia yläkerran kylppäriin, jos se on toimiva? Miksi en panostaisi alakerran kylppäriin, joka kaipaa kipeästi toimintaa? Miksi ostaisin kallista laattaa yläkerran kylppärin yhteen seinään, jos voin täyttää seinät kauniilla taulurykelmillä ja tasoilla?
Miksi vetkuttelen alakerran kodinhoitohuoneen muovimattojen irrottamista, vaikka olen huomannut, että ne irtoaisivat melko helposti ja mattojen alta paljastuisi maalaamaton puulattia? Mikä estää minua tarttumasta tuumasta toimeen? Pelkäänkö, että jokin osa lattiasta onkin vialla ja sen vuoksi peitetty muovimatolla?
Miksi en toimi, kuten minun piti toimia jo vuosi sitten? Minun piti ryhtyä heti järjestämään kaikenlaisia pikkukursseja ja pientä pop up -matkailutoimintaa. Mitä pidemmälle olen edistynyt kunnostamisen kanssa yläkerrassa, sitä pedanttisemmaksi olen tullut: Ja minähän en näytä keskeneräistä työtä! Tai: Kauheaa, enhän voi kartanolle kutsua ketään enkä järjestää mitään, jos paikat ovat remontin alla sekä rähjäinen katto ja ulkoverhous keräävät tulijoiden kaiken huomion.
Minun pitäisi osata kääntää kunnostaminen ja sisustaminen houkuttaviksi asioiksi. Niiden varjolla ja niiden avulla juuri järjestäisinkin kaikenlaista. Jos ryhdyn odottamaan sitä päivää, kun talo on valmis, saan varmasti odottaa aika pitkään. Nyt se on elettävä. Juuri nyt eikä viimeinen päivä.
Piti tulla tänne Pyhälle tämäkin asia setvimään. Holiday Clubin Pyhä Holysuites otti väsyneen matkailijan vastaan lempeästi. Kaikki oli siistiä ja puhdasta. Mutta miten oli tyynyjen laita? Tarkistan nukkumistyynyjen tilan aina hajutestillä. Raikkaille tuoksuivat, joten mikäpä siinä oli alkaessa viettää "Pyhää" ja aikaa tunturissa. Sauna päälle ja löylyihin pehmittämään matkajäykät jäsenet.
Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän? Anna (Pyhä)tunturin selvittää. Kuka viereesi jää...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.