sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Raatamista ja sen jälkeistä tyytyväisyyttä

Eilen kartanolla oli raatajaiset. Teimme olan takaa töitä puutarhan, etu-, taka- ja sivupihojen hyväksi. Raadoimme kahteen pekkaan tai paremminkin paulaan ja perttiin ainakin kuusi tuntia yhteen menoon. Lämpöasteita oli auringossa ja kuumalla navetannurkalla varmasti parikymmentä ja muuallakin yli 15. Välillä suu oli jo niin kuiva, että teki pahaa, mutta en malttanut mennä juomaan sisälle eikä juomapulloa tullut mukaan.

Kunnes: kun availin makasiinin ovia ja tartuin lattiaharjaan ryhtyäkseni siivoamaan tulevaa kirpparipuotiani, näin miten aidan takana naapurin puolella osattiin ottaa rennosti ja nauttia ensimmäisestä lämpimästä kevätpäivästä. Pöydän ääreltä kuului mukavaa puheensorinaa ja naurun ääntä. Hieman kateellisena kuuntelin, kunnes minut huomattiin.

Tuu kaffelle! Tuttu lause naapurin puolelta. Ja minähän menin. Ihanat maitokahvit kera leivonnaisten ja jäätelökakun! Muut olivat pukeutuneita, minä kumisaappaissa ja mullalle pölyävänä istahdin pöydän päähän. Kahvi ei ole kenties koskaan maistunut niin hyvälle.

Palasin raatamaan. Oli pakko saada paikkoja kuntoon ennen kuin ruoho räjähtää kasvuun. Siivosin viidentoista marjapensaan alustat. Alaoksat olivat vuosien saatossa jo maatuneet kiinni maahan, nostelin ylös ja riuhdoin lakoon menneet kuivuneet heinät sun muut nokkosvarret irti ja lopuksi haravoin pensaiden alustat. Moskaa tuli valtavat keot. Niitä ei voi polttaa kulovaaran takia. Roskakasat vain kasvavat ja nyt meillä olisi tavaraa useamman vuoden juhannuskokolle.
Olisikohan mitään järkevämpää keinoa päästä leikattujen pensaiden ja puiden oksista eroon kuin polttaminen?

Olin leikannut jo aiemmin takapihalla olleiden viisimetristen syreeneiden latvat. Kasasin leikatut oksat viiteentoista eri kasaan. Viisi kasaa raahasin sadan metrin päähän poltettavaksi navetan taakse, mutta raahattavaa jäi vielä yksitoista isoa kasaa!

Sillä välin kun minä taistelin marjapensaiden ja syreenin oksien kanssa, Pertti siivosi kellarin edustoja. Hän kiipesi myös katolle ja harjasi sen. Roskia kertyi aikamoiset kasat. Katto olikin harjaamisen tarpeessa, sammaltakin kasvoi.

Välillä kesken kiireitteni leikin naapurin lasten kanssa kun he rakensivat majaa isoon puuhun. Siivosimme yhdessä myös navettaa ja pelastimme rojujen joukosta käyttökelpoisia maatyökaluja. Seitsenvuotias tokaisi ykskaks minulle: "Kuule Paula, kyllä sinä olet kiva". Olisikohan mikään muu sillä hetkellä ilahduttanut minua enemmän? Totuus kuullaan lapsen suusta, eli eiköhän sitten uskota, että olen kiva...

Jossain vaiheessa hommat piti lopettaa, ei vain jaksanut enää. Menin sisään ja vaihdoin hellemekon ylleni ja vein lepotuolin patiolle. Istahdin siihen ja haaveilin kylmästä juomasta, kenties oluesta ja sellaisen sainkin eteeni oman hovimestarini toimittamana. Kulautin kylmän juoman kurkkuuni melkoisella vauhdilla.

Kauppareissulle lähtenyt hovimestari kysyi kauppalistaa. Sitä ei tarvinnut kauan miettiä: fetajuustoa ja salaattitarpeita. Kesän ensimmäinen fetasalaatti tonnikalan kera oli tosiasia.

Yö meni onnellisten unien saattelemana. Tänä aamuna valmistin aamiaiseksi kardemummalla ja vanilliinisokerilla maustettuja räiskäleitä. Pakastimesta otin niiden kanssa syötäväksi vadelmia. Niitä ei jäänyt enää kuin pari rasiaa. Kellarista hain entisen Maija-emännän tekemää mustaviinimarjahyydykettä. Taivaallista räiskäleiden ja vadelmien kanssa.

Voi tätä sunnuntain rauhaa. Tänään ei riehuta eikä raadeta. Ensimmäiset sadepisarat rapisuttavatkin jo ikkunoita. Sataisi oikein kunnolla, niin voitaisiin polttaa risukasat.
Nyt vain odotellaan, milloin kasat voisi polttaa.

                              Kellarin katto on lakaistu sammaleista ja lehdistä.
Kellarin pääty on raivattu. Aikaisemmin esim. kuvassa olevaa luukkua ei näkynyt puskien takaa.
                  Takapihalla odottaa vielä yksitoista risukasaa vientiä sadan metrin päähän kokolle.
                   Hyvä kun en astunut päälle. Kellarin edusta on täynnä sinisiä helmililjan alkuja.
                                                          Kasoja, kasoja, kasoja.
                              Helmikuussa haravoin kellarin edustan ja nyt kukat jo kiittävät.
                                          Kiitän myös teitä, arvoisat krookukset.
            Varsinainen kokko vasemmalla ja lisää materiaalia vieressä.
     Pelastin viisitoista marjapensasta pitkän heinän seasta. Nyt pitäisi keksiä keino pitää alue siistinä.
        Puut ja pensaat on kaadettu ovien edestä ja lasinsirut kerätty (2 ämpärillistä) seinän vierestä.
                               Aiemmin tämänkin hienon oven edessä kasvoi pajukkoa.
 Rakas navettani on sisältä romua täynnä. Pitäisi siivota, mutta siihen tarvitaan jo joukko talkoolaisia.
                                           Raparperitkin ovat huomanneet, että on kevät.
                                           Navetan nurkalla saa ihastella patinoitunutta kiveä.
                             Raahasin rustiikkisen puutarhapenkin navetasta lautakasojen takaa.
          Jospa kyntäisi navetan takana olevan alueen, niin saisi roskakasveilta vähäksi aikaa rauhan.
                        Pertti siivosi vanhan kaivon tienoon.
                            Makasiini on Porin vanhimpia rakennuksia. Sen siivoaminen alkoi.
                              Tänne  raivaan tilaa kirppispuodilleni. Avajaiset ovat touko-kesäkuussa.
    Myyntiin tulevat mm. nämä omistamani 1800-luvulta peräisin olevat tuolit.Tuolit eivät ole  kartanon kalustoa.
                           Iltapäivän auringossa keittiössäni vallitsi kaunis väriharmonia.
                     Päivän pääateriaksi tein fetasalaatin tonnikalan kera. Raatajat tarvitsivat suolaa.
                              Virkattu kulho on Lumi-kissan mielestä mitä mainioin pään alunen.
      Aamiaisräiskäleet kera kellarissa makuuntuneen viinimarjahyydykkeen ja oman maan vadelmien.
                          Rapeat räiskäleet sopivat ihanasti sunnuntaiaamiaiselle.
                           Uudesta sadosta haaveillen nautin aamulla oman maan makoisia vadelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...