Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Kukkia tois puol tietä...

Tässä vielä pari kuvaa naapurin kukkivasta pihasta tois puol jokkee eli tois puol tietä.

Uusi yritys: kammarin kuvia suurempina

                

Unelmieni kammari sai uudet patjat, tyynyt, täkit ja lakanat

Viimeisen kuukaudenpäivän kunniaksi petasin yläkerran kammarin vanhat puusängyt. Avasin paketeista yhteistyökumppanini Unikulman lakanat ja tyynynpäälliset. Paketeissa olivat vielä myös tyynyt ja täkit. Patjat "pudottivat" paikalleen Unikulman pojat. Oi, silkin tuntua joka tuotteessa. Päiväpeitteistä en pidä lainkaan, mutta makasiinin yläkerrasta löytämäni ja kunnostamani virkatut sängynpeitteet olivat omiaan puusänkyihin. Yöpöytinä toimivat pienet valkoiset olut- tai viinitynnyrit - nekin kartanon historiaa. Huonekaluiksi olen hyväksynyt vain vanhaa. Valkoiseksi maalaamalleni hirsiseinälle naulasin ruostuneen rautanaulakon, johon ripustin matonkuteista löytämäni ihanan pikkupaidan. Pesin ja silitin. Vaikka jotkut hienommat matot sopisivat kammariin, päädyin kuitenkin kartanon omiin räsymattoihin. Verhotelineen tarinan olen jo kertonutkin, mutta muistin virkistämiseksi löysin kultaisen verhotelineen n. 20 vuotta sitten Katajanokalta oman talon roskiksesta. Niin kauan t

Maitokahvia ja vanhaa tunnelmaa

Maitokahvit terassilla tällaisena aurinkoisena ja lämpimänä kevätpäivänä ovat jees. Keitin espressoa vanhalla aidolla espressokeittimellä, maidon lämmitin ja vaahdotin. Joskus en jaksa, mutta kylmän maidon kanssa kahvi ei ole puoleksikaan niin hyvää. Lämmin vaahto kuuluu asiaan. Ruokasaliin ostin perjantaina kahdenlaisia kukkia, valkoisia pioneja ja valkoisia liljoja. Ah sitä tuoksua. Bukowskin marketista n. 40 eurolla huutamani biedermeier-pöytä 1920-luvulta sai väliaikaisen paikkansa ikkunan vierestä. Antiikkihuonekalut eivät enää maksa paljon. Kuka niitä enää haluaa? Nyt on ostajan markkinat.                                      Meillä paistaa aurinko!                                              Uusi huutokauppahuonekalu.                       Taulut seinälle peittämään vanhan tapetin kulumia. Alla erilaisia tyynynpäällispintoja.

Yläkerran aulan maalausta

Ehdin ottaa kaksi kuvaa, kun kameran akku tyhjeni. Tässä nuo pari... Innostuin eilen illalla noin klo 21 maalaamaan yläkerran aulan seiniä. Ihan kiva maalausajankohta, helluntai-ilta. Maalipurkissa oli vielä jäljellä Laama-sävyä, jolla olin maalannut pikkukammarin takaseinän. Kertaalleenkin maalattuna aulaan tuli ilmettä. Jatkan kohta maalausta, vedän seinän toiseen kertaan. Ovenpuitteet säilytän vielä puunvärisinä. Ehkä tulevat valkoisiksi, ehkä eivät. Tänään on vuorossa myös aulan vastakkaisen seinän tapetoiminen. Saas nähdä, valitsenko sinertävän, sillä aulan päässä on vaaleansinisin laatoin päällystetty kylppäri. Vaikka laattaväristä en pidäkään, uusiin ei ole varaa. Siksi täytyy käyttää muita jippoja kylppärin ja sen lähialueen uudistamiseksi. Kylppäri uudistunee mustilla kalusteilla ja rekvisiitalla.                       Tynnyrin kansi unohtui sängyn viereen, kun sommittelin sitä seinäkoristeeksi.                 Tikkurilan Laama-sävyä on nyt yläkerran pikkukammarin ta

Kaunis näky: pellavankylväjä työssään

Aamulla tein pienen kävelylenkin kissani kanssa. Lumi kävelee nätisti vierellä valjaissa kuin koulutettu koira. Juuri kun ihailin laajaa mustaa peltoaukeamaa, huomasin, että naapurin emäntä olikin siellä pellavaa kylvämässä. Hän oli rajannut pienen pläntin isännän viljapellosta omaksi saarekkeekseen. Kahdet aiemmat kylvöt eivät olleet onnistuneet. Pellavaa kylväessä ei saisi sataa eikä tuulla. Viime vuonna kun emäntä oli saanut juuri kylvöt tehtyä säällisen sään puitteissa, olikin kaunis sää yhtäkkiä vaihtunut rajun ukkoskuuroon. Se ei luvannut hyvää tulevalle viljelmälle. Tänään on kaunista, joskin hieman tuulee. Sadetta eikä liioin ukkosta ole tiedossa. Toivotankin onnea naapurin pellavaviljelmälle. On mukava seurata kasvua tästä ihan vierestä. En missään enkä koskaan elämäni aikana ole ollut näin lähellä ja liki maata ja tekisipä mieleni vielä runollisemmin sanoa: maaäitiä. Toki olen maalla syntynyt ja kasvanut, mutta lapsen silmin maa ja multa kuuluivat elämään ikään kuin leik

Kierros tiluksilla

Maalla asumisessa on puolensa. Aamulla kyselin kaffepöydässä, mikähän päivä mahtaa olla. Unenpöpperöisenä tietenkin  - suunnilleen olen kyllä perillä viikonpäivien kulusta. Ihanaa, lauantai! Se tarkoitti hieman rennompaa otetta kaikesta. Kävin kaupassa jo puoliltapäivin. Grillattavaa ja salaattitarpeita, hieman leipää ja juustoa. Siinä kaikki. Mikä parasta, tällaisena päivänä lounaaksi riittää pari ruisleivän siivua, jotka syödään pikkupuuhien ohessa puutarhatuoleissa istuskellen. Vettä päälle ja taas menoksi. Navetan edusta on valtoimenaan voikukkia. Annan kukkia niiden rauhassa. Sitten siimaleikkurilla siistiksi. Raparperit on leikattava ja käytettävä kiisseliin ja piirakkaan. Joutaa noita pakastimeenkin. Viime päivät ovat olleet kovasti tuulisia. Eilen lennähti ilmaan isokokoinen nojatuoli, jonka istuintyyny löytyi kellarin kupeesta. Vaihteleva sää tarkoittaa sitä, että istuintyynyjä ja aurinkovuoteen patjaa saa kiikuttaa parikin kertaa päivässä sateelta suojaan. Heti kun aur