sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kaunis näky: pellavankylväjä työssään

Aamulla tein pienen kävelylenkin kissani kanssa. Lumi kävelee nätisti vierellä valjaissa kuin koulutettu koira. Juuri kun ihailin laajaa mustaa peltoaukeamaa, huomasin, että naapurin emäntä olikin siellä pellavaa kylvämässä. Hän oli rajannut pienen pläntin isännän viljapellosta omaksi saarekkeekseen.
Kahdet aiemmat kylvöt eivät olleet onnistuneet. Pellavaa kylväessä ei saisi sataa eikä tuulla. Viime vuonna kun emäntä oli saanut juuri kylvöt tehtyä säällisen sään puitteissa, olikin kaunis sää yhtäkkiä vaihtunut rajun ukkoskuuroon. Se ei luvannut hyvää tulevalle viljelmälle.

Tänään on kaunista, joskin hieman tuulee. Sadetta eikä liioin ukkosta ole tiedossa. Toivotankin onnea naapurin pellavaviljelmälle. On mukava seurata kasvua tästä ihan vierestä.

En missään enkä koskaan elämäni aikana ole ollut näin lähellä ja liki maata ja tekisipä mieleni vielä runollisemmin sanoa: maaäitiä. Toki olen maalla syntynyt ja kasvanut, mutta lapsen silmin maa ja multa kuuluivat elämään ikään kuin leikin kautta. Nyt voin vierestä nähdä viljan elinkaaren. Vaikka välillä myös viljelijän työn soisi olevan leikkiä, se oikeasti on totista työtä ja leivän ansaitsemista  - konkreettisesti. Arvostan.
                                Naapurin emännällä on pieni pellavanviljelypalsta lähipellolla.

                          Pellon lähellä on oma navettani, jonka katto on jo pahasti notkollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...