Hurja puutarhapäivä takana. Mahtui päivään muutakin: kierros Porin liikkeissä katsastamassa löytyisikö sopivia altaita ja allaskaappeja. Näkemäni allaskaapit eivät oikein sovellut näin vanhaan rakennukseen. Miksi kaikki on valkoista ja modernia? Rustiikin perään olen kovasti, mutta sitten menee puusepällä teettämiseksi. Illalla kokeilin jo vanhaa perunalaatikkoa altaan alle, mutta ei nyt sentään.
Niin, puutarha-asiaa piti kertoman. Viime kesähän oli muuttokesä ja emme yhtään ehtineet hoitaa puutarhaa. Sivusilmällä näin, että tuolla kukkivat pionit, tuolla jotain muuta. Mutta mitä? Perkasin kuitenkin tänään jotkut kasvivauvelit näkyville rikkaruohojen ja voikukkien seasta. En heti tunnistanut.
Olipa voikukin juurissa nyhtäminen. Juuret ovat todella syvällä ja Fiskarsin voikukanjuurenpoistaja taitaa olla rikki. Muistaakseni siinä on osa, jota vetämällä juuri nousee maasta. Puutarhalapiolla juurten poisto onnistui "juuri ja juuri".
Viime kesänä oli hauska juttu, kun olin istuttanut puutarhamyymälästä ostamani korkeat liilanväriset kukat valkoisiin ruukkuihin. Jotenkin ihastuin niihin kukkiin, ja kukan nimi oli salvia.
Tismalleen sama perenna löytyi puutarhastani sitten myöhemmin heinäkuussa, mitä pidän todella mystisenä sattumana. Nyt kun kitkin kukkapenkkiä, salvian tuoksu alkoi nousta sieraimiini. Olin rikkonut vain yhden lehden, joten tuoksu on hyvin vahva. Salvioista tulee komeita, yli puolimetrisiä.
Vuorenkilvet talon toisella puolella kukkivat jo täyttä häkää. Koristeomenapuut ovat runollisen näköiset punertavine lehdenalkuineen.
Päivässä on jo jopa liiankin paljon pituutta. Sitä vetää itsensä ihan tilttiin. Ei millään malttaisi tulla sisälle, vaikka täälläkin olisi paljon tekemistä. Maalatakin pitäisi ja rempata vihdoin ja viimein loppuun tuo yläkerran keittiö.
Päivä on ollut todella kaunis ja lämpöäkin on ollut riittämiin. Ehdin jopa hieman lököillä aurinkotuolissa kissan kanssa. Pian on pientä pihagrillausta ja sauna ennen euroviisuja.
Yksi ainoa katse vain... Narsissi!
Leikkaamaani syreenit ovat melko oudon näköiset talon edessä. Vihertää, ei viherrrä, vihertää...
Perkasin esiin kukkapenkin, jonka kukkia en nyt tunnista.
Tervetuloa esiin kukkavauvat. Mielenkiinnolla odotan kukkianne.
Mansikkatarhani on pieni ja vaatimaton.
Salviat puskevat elämään.
Minä navetan edustalle.
Niin, puutarha-asiaa piti kertoman. Viime kesähän oli muuttokesä ja emme yhtään ehtineet hoitaa puutarhaa. Sivusilmällä näin, että tuolla kukkivat pionit, tuolla jotain muuta. Mutta mitä? Perkasin kuitenkin tänään jotkut kasvivauvelit näkyville rikkaruohojen ja voikukkien seasta. En heti tunnistanut.
Olipa voikukin juurissa nyhtäminen. Juuret ovat todella syvällä ja Fiskarsin voikukanjuurenpoistaja taitaa olla rikki. Muistaakseni siinä on osa, jota vetämällä juuri nousee maasta. Puutarhalapiolla juurten poisto onnistui "juuri ja juuri".
Viime kesänä oli hauska juttu, kun olin istuttanut puutarhamyymälästä ostamani korkeat liilanväriset kukat valkoisiin ruukkuihin. Jotenkin ihastuin niihin kukkiin, ja kukan nimi oli salvia.
Tismalleen sama perenna löytyi puutarhastani sitten myöhemmin heinäkuussa, mitä pidän todella mystisenä sattumana. Nyt kun kitkin kukkapenkkiä, salvian tuoksu alkoi nousta sieraimiini. Olin rikkonut vain yhden lehden, joten tuoksu on hyvin vahva. Salvioista tulee komeita, yli puolimetrisiä.
Vuorenkilvet talon toisella puolella kukkivat jo täyttä häkää. Koristeomenapuut ovat runollisen näköiset punertavine lehdenalkuineen.
Päivässä on jo jopa liiankin paljon pituutta. Sitä vetää itsensä ihan tilttiin. Ei millään malttaisi tulla sisälle, vaikka täälläkin olisi paljon tekemistä. Maalatakin pitäisi ja rempata vihdoin ja viimein loppuun tuo yläkerran keittiö.
Päivä on ollut todella kaunis ja lämpöäkin on ollut riittämiin. Ehdin jopa hieman lököillä aurinkotuolissa kissan kanssa. Pian on pientä pihagrillausta ja sauna ennen euroviisuja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.