Ruvettiin sitten riehumaan huonekalujen kanssa. Näin unessa, että alakerran kirjaston pian valkoinen (tarvitsee höyrypesun)kulmasohva olisikin hyvä yläkerrassa minun työhuoneessani. Kirjastoon puolestaan kannetaan vielä varastossa oleva valkoinen Katajanokalla olohuoneessa ollut sohva. Työhuoneessani olleet tummat puutarhahuonekalut kannoimme ulos viime viikolla.
Minun pitää aina varovasti esittää kaikki muutoksia koskevat asiat kartanonherralle. Jos esitän huolimattomasti tai määräävästi, saan heti ideoilleni stop-torjunnan. Miten onnistuinkin esittämään hienon uneni niin, että kartanonherra hyväksyi sen heti! Oikeastaan hänkin oli miettinyt samaa ratkaisua...
Niinpä alkoi show. Ja taas kannettiin ja kärrättiin. Sohvan kulmaosat painoivat kamalasti. Otin sellaisesta paikasta kiinni, etten nähnyt eteeni yhtään mitään, vaan otsani nojasi sohvan sivuun. Tunsin itseni Marianne Kiukkoseksi, painonnostajanaiseksi. Nousin jyrkkiä rappuja sokkona, kartanonherran edellä. Koko rappusten matkan sohvan paino kasautui päälleni, oikeastaan suoraan päähän kunnes paino tasaantui vasta porrastasanteella. Herra muuten asteli takaperin tohvelit jalassa. Huomautinkin niistä tohveleista, mutta ei, "minä pidän ne jalassa" -vastaukseen tyydyin sanomaan, että peruuta sitten varovasti, varoitettu on. Näin kauhukuvan mielessäni: herra kaatuu ja minä jään sohvan osan kanssa alle. No, onneksi selvisimme ja kaikista ovista mahduimme juuri ja juuri sisään.
Siinä se nyt on ja pysyy. Höyrypesurin ostoon! Ensin pitänee katsoa käytettyjen osastolta. Säästää pitää kaikessa.
Tiesittekö, että painonnostajat harjoittelevat tekemällä muuttoja ja kantamalla painavia kamoja rappuja ylös ja alas. Siksi sanoin, että tunsin itseni Marianne Kiukkoseksi. Hänkin tekee muuttoja.
Hätäisesti ylös kannettu kirjaston vanha kulmasohva ja yhtä hätäisesti otetut kuvat.
Toinen tyyny vasemmalta on Pertin Tartu mikkiin -"ohjaajantyyny".
Nyt enää puuttuu, että tuohon ehtisi löhöämään...
Minun pitää aina varovasti esittää kaikki muutoksia koskevat asiat kartanonherralle. Jos esitän huolimattomasti tai määräävästi, saan heti ideoilleni stop-torjunnan. Miten onnistuinkin esittämään hienon uneni niin, että kartanonherra hyväksyi sen heti! Oikeastaan hänkin oli miettinyt samaa ratkaisua...
Niinpä alkoi show. Ja taas kannettiin ja kärrättiin. Sohvan kulmaosat painoivat kamalasti. Otin sellaisesta paikasta kiinni, etten nähnyt eteeni yhtään mitään, vaan otsani nojasi sohvan sivuun. Tunsin itseni Marianne Kiukkoseksi, painonnostajanaiseksi. Nousin jyrkkiä rappuja sokkona, kartanonherran edellä. Koko rappusten matkan sohvan paino kasautui päälleni, oikeastaan suoraan päähän kunnes paino tasaantui vasta porrastasanteella. Herra muuten asteli takaperin tohvelit jalassa. Huomautinkin niistä tohveleista, mutta ei, "minä pidän ne jalassa" -vastaukseen tyydyin sanomaan, että peruuta sitten varovasti, varoitettu on. Näin kauhukuvan mielessäni: herra kaatuu ja minä jään sohvan osan kanssa alle. No, onneksi selvisimme ja kaikista ovista mahduimme juuri ja juuri sisään.
Siinä se nyt on ja pysyy. Höyrypesurin ostoon! Ensin pitänee katsoa käytettyjen osastolta. Säästää pitää kaikessa.
Tiesittekö, että painonnostajat harjoittelevat tekemällä muuttoja ja kantamalla painavia kamoja rappuja ylös ja alas. Siksi sanoin, että tunsin itseni Marianne Kiukkoseksi. Hänkin tekee muuttoja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.