sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Valon lapseksi olen tullut

Heräsin auringonnousuun. Kello on kuusi ja olen syönyt jo aamiaisen. Tänään on sunnuntai, mutta joudun istumaan koko päivän koneen ääressä ja kirjoittamaan. Sanon joudun, sillä ulkona oleminen tällaisena täyskirkkaana aurinkopäivänä tekisi tietenkin hyvää, mutta jotain  - tai oikeastaan aika paljon on tehtävä leipänsä eteen.

Pimeässä asunnossa sisäpihalla korkeiden kivitalojen katveessa Helsingin Katajanokalla yli 20 asuneena voin kertoa, että auringon näkeminen ja vieläpä auringonvaloon herääminen tuntuu todella ihmeelliseltä. Helsingissä näin auringon vasta kun menin porttikongista ulos. Näin jälkeenpäin tuntuu mahdottomalta ajatuskin, että voisin enää asua ja elää vailla aurinkoa.
                                                      Tästä se alkaa, uusi aamu!
                                   Jätän kuulle hyvästit, otan vastaan auringon.

                                               
       Valo paljastaa jugendkaapin yksityiskohdat ja myös pölyn, joka on takertunut puukukkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...