Tänään on tuullut niin paljon, että olen pelännyt huonon katon lähtevän lipettiin. No, ei onneksi sentään. Myrsky ja sade ovat antaneet mahdollisuuden sisäseikkaluihin.
Mitä kaikkea onkaan tehty?
Aamulla alakerran aulan verhotankoa laskettiin viitisentoista senttiä, jotta verhot eivät jäisi puolitankoon. Ihan lattian tasoon verhot eivät vieläkään ylety, mutta ovat nyt huomattavasti siedettävämmän näköiset pitempinä.
Sen jälkeen koottiin allaskaappeja. Alakerran vessa oli tähän asti ollut ilman allaskaappia, sillä revin vanhan ensitöikseni pois viime kesänä. Yläkerran kylppärin allas oli myös ilman kaappia, sinne tuli musta metallinen, kuten eilen kerroin. Asensimme seinälle myös mustan pyyhetelineen.
Sen jälkeen revimme hieman tapetteja tulevan yläkerran keittiön seinältä. Jospa vihdoin ensi viikolla pääsisi muuraamaan yhden seinän Wienerbergerin käsinhakatuilla sisustustiilillä (Retro de Namur). Tätä asiaa on jo tuumailtu kuukausia eikä työhön ole vieläkään päästy käsiksi.
Pikkukammariin vievän oven edessä on ollut lattiarikko. Kun taloa on näytetty asiakkaille, on haluttu repiä lattiamateriaaleja, jotta on nähty, mitä päällikerroksen alla oikein on. Lattia on ollut koko ajan pieneltä osin risa ja revitty. Nyt sekin pulma ratkaistiin. Päälle vielä matto, niin kukaan ei tiedäkään, että lattiaan on koskettu.
Loppupäivän selvittelin satoja haarukoita, veitsiä ja lusikoita. Niitä on vain siunaantunut. Osa on tosi vanhoja, Sorsakosken ruostumatonta, osa uutta Fiskarsia ja osa palisanterivartisia Bertel Gardbergin sunnittelemia, Lion de luxe, hinta kpl noin 17 e. Ei vain ole täysiä sarjoja. Pari hopealusikkaakin löytyi, mutta suurin osa vanhaakin vanhemmista oli alpakkaa eli köyhän naisen hopeaa, jota myös uushopeaksi kutsutaan. Nyt aterimet lojuvat kolmella pöydällä. Mihin kaappiin? Mihin laatikkoon? Minkä lautaspinon viereen? Sehän onkin hyvä idea, laittaa antiikkiset antiikkilautasten lähelle, modernit modernien lautaspinojen viereen jne.
Kissani Lumi on varsinainen linssilude. Siellä missä kamera, siellä myös kissa.
Sorsakosken laatutavaraa mummojen ajoilta.
Hieman kärsineitä Lion de Luxe -aterimia.
Aulan verhotangon asentamisesta se lähti. Kupariamppelissa roikkuvaa kukkaa en ole saanut muualle, se oli paikallaan jo silloin kun tulin.
Kevytrakenteinen allasteline metallista.
Lahjaksi saatu naulakko kiinnitettiin yläkerran kylppärin seinälle.
Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Lumi oli käynyt jo tarkistamassa uuden hyllyn.
Lattiakin korjattiin ja matto vain päälle. Mutta kukas se siihen taas ennätti?
Saippuapaketti herättää Lumin kiinnostuksen.
Pyyhkeille tarkoitettu vakka taitaakin olla Lumin uusi nukkumispaikka.
Yläkerran pikkuruinen vessa.
Mosaiikkilaatta on ihan jees.
En pidä peilikaapeista. Vanhat peilit ovat kauniimpia.
Keittiön pöydällä kukkii entisen emännän jättämä kukka.
Ja työpäivän lopuksi kupillinen turkkilaista kahvia.
Mitä kaikkea onkaan tehty?
Aamulla alakerran aulan verhotankoa laskettiin viitisentoista senttiä, jotta verhot eivät jäisi puolitankoon. Ihan lattian tasoon verhot eivät vieläkään ylety, mutta ovat nyt huomattavasti siedettävämmän näköiset pitempinä.
Sen jälkeen koottiin allaskaappeja. Alakerran vessa oli tähän asti ollut ilman allaskaappia, sillä revin vanhan ensitöikseni pois viime kesänä. Yläkerran kylppärin allas oli myös ilman kaappia, sinne tuli musta metallinen, kuten eilen kerroin. Asensimme seinälle myös mustan pyyhetelineen.
Sen jälkeen revimme hieman tapetteja tulevan yläkerran keittiön seinältä. Jospa vihdoin ensi viikolla pääsisi muuraamaan yhden seinän Wienerbergerin käsinhakatuilla sisustustiilillä (Retro de Namur). Tätä asiaa on jo tuumailtu kuukausia eikä työhön ole vieläkään päästy käsiksi.
Pikkukammariin vievän oven edessä on ollut lattiarikko. Kun taloa on näytetty asiakkaille, on haluttu repiä lattiamateriaaleja, jotta on nähty, mitä päällikerroksen alla oikein on. Lattia on ollut koko ajan pieneltä osin risa ja revitty. Nyt sekin pulma ratkaistiin. Päälle vielä matto, niin kukaan ei tiedäkään, että lattiaan on koskettu.
Loppupäivän selvittelin satoja haarukoita, veitsiä ja lusikoita. Niitä on vain siunaantunut. Osa on tosi vanhoja, Sorsakosken ruostumatonta, osa uutta Fiskarsia ja osa palisanterivartisia Bertel Gardbergin sunnittelemia, Lion de luxe, hinta kpl noin 17 e. Ei vain ole täysiä sarjoja. Pari hopealusikkaakin löytyi, mutta suurin osa vanhaakin vanhemmista oli alpakkaa eli köyhän naisen hopeaa, jota myös uushopeaksi kutsutaan. Nyt aterimet lojuvat kolmella pöydällä. Mihin kaappiin? Mihin laatikkoon? Minkä lautaspinon viereen? Sehän onkin hyvä idea, laittaa antiikkiset antiikkilautasten lähelle, modernit modernien lautaspinojen viereen jne.
Kissani Lumi on varsinainen linssilude. Siellä missä kamera, siellä myös kissa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.