torstai 25. kesäkuuta 2015

Ulkona tapahtuu, sisällä ei niinkään

Hauska tavata pitkän eron jälkeen! Mökkeily tuntui hieman vastahakoiselta, koska mielessä oli koko ajan kysymys: miten kartano jakselee. Hyvinhän täällä oli sujunut. Nettiyhteyksien avulla toimiva automaattinen kodinturvajärjestelmä oli pitänyt poissaollessani huolta kartanon turvallisuudesta eli siinäpä ne tärkeimmät. No, ei. Olihan muutakin tärkeää, kuten se, miten kukat ovat pärjäilleet.
Hyviltä näyttivät.
Alppiruusut olivat avanneet nuppunsa, juhannusruusu oli nupullaan, vaaleanpunainen kurtturuusu kukki kauniisti, mutta niin on lyhyt tämän ruusun elo: kova tuuli oli pudotellut ruusun terälehtiä maahan  - surullinen, mutta niin kaunis näky.

Vaaleanpunaiset ja syvän liilat akileijat kukkivat upeasti ahdekaunokkien seassa, oi, että rakastan niitä kumpaakin.  Aina kun akileijoja näen, minulle tulee mummola mieleen.
Toukokuussa laatikkoon istuttamani mansikantaimet olivat kasvaneet viikon aikana huimasti ja aloittaneet nekin kukinnan. Myös lumipalloheisi kukkii.
Ja mitä muuta oli poissaoloni aikana tapahtunut? Oravan poikasesta oli tullut itsellisesti liikkuva. Se viipyi pihamaallani pitkän aikaa ja teki naurettavia temppuja edessäni. Kaivoi maahan useita reikiä, sukelteli niihin ja pörhötteli häntäänsä. Päästi ihan viereen eikä ymmärtänyt pelätä ihmistä. No, minua ei pikkuoravan tarvitse pelätä, eikä kenenkään tai minkään muunkaan.

Niin, nyt näyttää ulkona tapahtuvan niin paljon, ettei sisältä kerry mitään sanottavaa. Puutarhassa myös riittää askaroimista eli jos jättää piha-askaroinnit väliin, syntyy äkkiä kaaos ja puutarha näyttää hyljätyltä. Pihalla huhkiminen taas on pois sisätöistä, mutta jotakin sentään olen ehtinyt tehdä. Maalasin eilen toiseen kertaan yläkerran kylppärin lämpöpatterin, asettelin muutaman taulun seinälle, siirsimme valkoisen piirongin alakerran makuuhuoneesta yläkerran pikkukammariin jne. Aamulla järjestelin hieman vierasporstuaa ja verantaa eli ihan pientä näin aluksi mökkihöperyyden jälkeisinä päivinä.
                                         Pikkuorava näytti temppuja.
                                          Ruusun terälehti ja  pieni oravanpoikanen.
                                                          Kuopan kaivua.
                                         Lumipalloheisi vai jokin muu?
    Kurtturuusu vai kempeleenruusu? Millään ei tahdo muistaa, että kukkien nimet kirjoitetaan pienellä, olkoon, että alkaa Kempeleen kunnalla tai jollain muulla...
                                                       Niin lyhyt on ruusun elämä.


                           Mansikat kukkivat laatikossa. Kukkien perusteella tulossa noin sata marjaa.
                                                      Herkät ja kauniit akileijat.
                                         Lähtiessä nupulla, tullessa täydessä loistossa.

                                                                  Pata-asukit.
                                                  Jaloangervot aloittelevat kukintaansa.

2 kommenttia:

  1. Mielestäni on lumipalloheisi. Kaverilta kaivettu taimi myös omassa pihassa. Pitkä epäröinnin jälkeen päätti kotiutua ja ryhtyä kukkimaan.

    VastaaPoista
  2. Olen nähnyt todella suurikukkaisia lumipalloheisiä, siksi epäröin.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...