perjantai 10. heinäkuuta 2015

Mökin kukkatarhasta kartanolle töihin

Meillä on mökki Pirkanmaalla  noin 160 kilometrin päässä kartanolta. Matka taittuu sinne nopeasti. Voi mennä joko Parkanon tai Tampereen kautta. Vaihtelen reittejä tarpeiden mukaan. Parkanon reitin varrella on aivan ihastuttavia pihapiirejä, nytkin hätkähdin ajaessani erään talon ohi. Mikä sormustinkukkameri! Oli pakko pysähtyä seuraavassa mahdollisessa paikassa ja kääntyä takaisin ja ottaa avonaisesta ikkunasta käsin lennossa kuvia. Tien varteen ei voinut pysähtyä ja liikenne oli kova.

Sormustinkukat kasvoivat jonkinlaisessa kosteikossa tai melkeinpä ojassa. Muitakin kukkia oli runsaasti. Ihana piha, kasvihuoneet ja kaikki. Mietin jo, uskaltaisinko ajaa pihaan ja koputtaa ovea. Olisin tehnyt samalla puutarhajutun. En kuitenkaan rohjennut tällä kertaa, mutta paikan panin merkille.

Sormustinkukat ovat lempikukkiani. Niitä kasvoi myös mökilläni runsaasti aikoinaan hankkiessamme mökin. Nyt vain muutama kukka nousee kesässä, yksi oli nupullaan ulkorappujen alapuolella astuinlaatan ja rapun välissä. Sitä sitten varjellaan ja varotaan astumasta päälle!

Kun muutin kartanolle viime kesänä, myös täällä oli kokonaista kaksi sormustinkukkaa pihassa ja niin ovat nytkin. Ja vaaleanpunaisten kukkien lisäksi tänään huomasin vielä yhden: valkoisen. Toivon sormustinkukilleni menestystä ja perheenlisäystä.

Mökillä myös kerrassaan huumaavat päivänliljat kukkivat ja tuoksu levisi laajalle. Vaaleanpunainen ruusukin oli herkässä loistossaan puhumattakaan pioneista, niistä kaikkein rakkaimmistani.

Kertokaa jos olette eri mieltä: minkä kukan tuoksu on parempi kuin pionin? Itse en keksi. Hauskaa on, että pian kun kartanon jasmiinit puhkeavat kukkaan, saatan väittää, että jasmiinin kukka tuoksuu kaikkein ihanimmalta.

Tuoksuista puheenollen, mikähän minut tänään vetikin ahon laitaan. Ahomansikatpa hyvinkin. Keräsin niitä aitoon tuohituokkoseen. Tuokkosiakin täältä löytyy, voitteko kuvitella. Moni olisi jo heittänyt roskiin tarpeettomina ja vanhanaikaisina, mutta minä säästän ja säästän. Hyviä käyttöesineitä nekin ovat, kuten huomaatte kuvasta.

Sitten toin ennen mökille lähtiessä maalaamani rautasängyn osat sisälle ja yritin niitä sovitella paikalleen. Vaikka käytin voimaa, osat eivät suostuneet loksahtamaan paikalleen. Homma jäi kesken, koska juuri silloin ei ollut lähettyvillä teknistä avustajaa.

Kattoasiat menevät kaiketi omalla painollaan. Elokuun alkupuolella se sitten tapahtuu: kartano saa uuden hienon peltikaton, sellaisen, jonka Museovirastokin hyväksyy. Katon tekee siis Prima-rakentajat, alan arvostetuimpia toimijoita.
Muuten: kun mietitte uuden katon laittoa, ottakaa huomioon, etteivät kattomiehet siellä katolla keiku ilman asianmukaisia telineitä. Itselläni on ollut opettelemista siinä, mitä kaikkia tarvikkeita tarvitaan, kun oikein tosissaan ryhdytään taloa kunnostamaan.

Prima-rakentajat tekee siis katon, Ramirentilta tulee telineet, joiden kuljetuksen hoitaa MTN Kuljetus Porista. Kaikki tietenkin maksaa, mutta mitäpä ihminen ei uhraisi sen eteen, että on katto pään päällä.

Yhtenä katonrakentamispäivänä pidän kartanolla kunnostus- ja sisustuspäivän. Se osuu tietenkin samaksi päiväksi, jolloin on kattonäytös. Monta kärpästä samalla iskulla. Katon rakentamisen ohessa yleisö voi tutustua jo kunnostamiini yläkerran huoneisiin ja yrityksiin, joiden tuotteilla kunnostaminen ja sisustaminen on tehty. Pihalla voi pitää pientä showta ja makasiinissa voi shoppailla ja ostaa omakseen vanhaa mutta kaunista "romua". Palaan asiaan pian.
                                                   Mökillä odotti tällainen näky.


                                    Pionit nuokkuivat maassa. Toimin heti ja annoin tukea.
                                                      Pioni, minun kukkani.
                                              Ruusu, minun ruusuni.
                                         Lähellä Parkanoa tien vieressä lainehti sormustinkukkameri.
                                          Pitäisiköhän tehdä tästä juttu johonkin lehteen?
                                                 Myös kartanolla kukki tähän malliin.
                                                      Ahomansikoita ihan läheltä.

2 kommenttia:

  1. Sormustinkukat ovat kummallisia. Viihtyvät jossain melkein riesaksi asti. Ja jossain vain hetken. Kuten meillä. Katosivat. Huomenna taas tutkailemaan tilannetta omalle mökille. Ovatko pionit selvinneet sateista? Missä vaiheessa ovat liljat? Ruusut? Kesä on yhtä kukkaa!

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin ihaillut tuote Parkanon tien varressa olevia kukkaistutuksia monta kertaa. Avoimien ovien päivää odottelen innolla. terv. Leppäkorpelainen

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...