lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pionit valtaavat sieluni

Vain kolme yötä ja kun aamulla katson makuuhuoneen ikkunasta, näen tummanpunaisten pionien avanneen nuppunsa. Niiden takana olevat vaaleanpunaiset pionit on sade rutannut maahan. Vasta kun menin pionipenkkiin, huomasin ne. Mitä muuta huomasin? Kun taitoin alimmaisen, jo valmiiksi lähes katki menneen pionin ja työnsin nenäni sen uumeniin, huomasin, ettei se tuoksu miltään. Miten tämä on mahdollista? Vasta eilen päivitin blogiini, että pionien tuoksu on paras tuoksu ikinä.

Tämä tuoksumaton löydökki sijoittuu kuitenkin pionien ulkonäkökilpailuissa ykköseksi. Täydellisempää yksilöä tuskin löytyy. Tuoksu tai et, olet kaunein.

Täältä kartanolta olen varastojen pölyistä noukkinut useita esineitä, jotka ovat joko osittain tai kokonaan rikki. Silti olen ottanut ne käyttöön ainakin koriste-esineiksi. Pidän sitten esimerkiksi maljakkoa joskus esillä, joskus kaapissa. Joka puolellehan ei voi ripustella koriste-esineitä, vaikka runsaasta sisustuksesta pidänkin. Haaveilen kuitenkin aika ajoin vaatimattomasta, rustiikkisesta ja melko tyhjästä sisustuksesta, olen keksinyt sille nimenkin: luostarityyli. Makuuhuoneen kohdalla se tarkoittaa: risti seinällä, lavitsa, yöpöytä, valaisin ja vanha, natiseva liinavaatekaappi valkoisia mankeloituja lakanoita täynnä . Siinä kaikki. Luostarihuone? Hmm...Siinä olisikin ideaa.

Kartanolla on kuitenkin pääasiallisesti kartanomaista. Jollakin tavalla haluan kuitenkin sekoittaa pakkaa ja ripauttaa keitokseen mukaan yllättäviä mausteita. Salien kohdalla se ei ole vielä toteutunut, koskapa en ole päässyt niiden kimppuun, mutta yläkerrassa mausteita jo löytyy.

Pop up -tyyliin järjestettävänä kunnostus- ja sisustuspäivänä meillä on avoimet ovet. Kehittelen parhaillaan kivoja asioita päivän varalle. Ne, jotka eivät arvostele tyyliin "eihän täällä mitään ole tehty" ovat enemmän kuin tervetulleita. Keskeneräistä on vielä pitkään. Kierrätyskunnostaminen ja -sisustaminen on edelleen pop ja minun juttuni. Lähdetään siitä.
                                                  Tuoksumaton pioni rikkinäisessä maljakossa.
                                    Eikä aikaakaan, kun pionipenkki alkoi loistaa.
                                                               Itse täydellisyys!
                                            Valkoinen pioni tuoksuu, vaaleanpunainen ei.
                                             Jaksaneekohan nuppukin avautua maljakossa?
                                                      Kartanon vintiltä löytämäni malkakko on Kupittaan ja risa, joten sillä ei ole muuta kuin kauneus- ja käyttöarvoa.
                                                Somasti vierekkäin, Helanderin ja Kupittaan vaasit.


                             Ruokasalissa on erittäin kodikas atmosfääri, vaikka ollaankin kartanossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Loukkaavat kommentit poistetaan.

Antiikkipöydän öljyäminen

Saimme lahjoituksena suvulta Pertin isovanhempien talosta heille kuuluneen antiikkipöydän jostakin 1900-luvun alusta. Pöydän pinta oli pahoi...