Kunnosta ja sisusta!

Näin vain kävi, että kun tulimme kahdentoista päivän matkalta kotiin,  Prima-rakentajat olivat saaneet katon valmiiksi poissa ollessamme. Hieno tunne. Ja katto on todella upea. Tummanharmaa peltisaumakatto antaa ryhtiä koko kartanolle. Nyt vain kartanon seinät huutavat uutta maalia ja paikoin verhoilua. Sen aika tulee ensi keväänä, kun silloin taas laulamme: "Kevät toi kevät toi maalarin, kevät toi kevät toi hanslankarin ja rannoille hampparin". Monet ovat arvuutelleet kattomme hintaa. Jääköön jotain kertomattakin, mutta muistattehan ensiarvion: n.44 000 ja rapiat päälle? Sen voi ottaa osviitaksi. Katon koko ja vaativuusaste tekevät omat lisänsä. Onhan meillä noita neliöitä -  viitisen sataa. Pienen talon katon uusiminen olisi varmaan tehnyt pienemmän laskun. Ja nyt kiireesti töitä tekemään, että laskut saadaan maksetuksi. Niin, huomionarvoista oli se, että Prima-rakentajat olivat myös siivonneet kaikki remppajäljet lähtiessään. Siitä erityiskiitos heille. Tässä upouude

Takana on ensin 12 tunnin lento Havannasta Moskovaan ja sieltä 1,40 h pyrähdys Helsinkiin, yöpyminen Glo-hotellissa lentokentällä, Lumi-kissan nouto maailman ihanimmasta hoitopaikasta Aitoosta ja ajo kotiin Tuorsniemeen, jossa olen juuri nyt väsyneenä mutta onnellisena. En ole siis kadonnut minnekään. Kuuban olosuhteissa ei päivittäistä blogitusta voinut tehdä, eikä ollut syytäkään. Olin lomalla. Internetin käyttö oli siinä ja siinä, ja se maksaa Kuubassa paljon. Kaikki maksaa. Turistin peso on kutakuinkin euron ja eurolla saa saman verran kuin Suomessakin eli eipä juuri mitään. Kahden rahan järjestelmä on käsittämätön. Kymmenen päivää tukahduttavan kuumassa (lämpötila lähenteli neljääkymmentä) Havannassa vallankumousromantikkona on suoranaista työtä, joka vaatii hermoja ja luonnetta. Sitä ei minulta löytynyt tarpeeksi, herra Kreiviltä, kumppaniltani kyllä. Onhan häntä itseään luultu maailmalla joskus jopa Che Guevaran veljeksi. Nyt en kuitenkaan ryhdy kirjoittamaan matkakertomus

Hieno päivä takana. Meillä on melkein valmis katto, kiitos Prima-rakentajien komeiden, osaavien, ammattitaitoisten, mukavien ja kaikki naiset hurmaavien kattopoikien, tässä järjestyksessä. Oli ilo pitää katonkunnostus- ja sisustuspäivä juuri tänään ja juuri tämän porukan kanssa. Meillä kävi noin sata vierasta! Vaikka aika oli määritelty klo 14-18, viimeiset vieraat poistuivat vasta lähemmäs kahdeksaa. Katon rakentamista seurattiin, kahvia juotiin litratolkulla ja makkaraa meni parikymmentä pakettia. Kirpparillakin kävi kauppa, vaikka en ehtinyt viedä sinne tarpeeksi tavaraa. Kaikki kirpparitulot menevät lyhentämättöminä talon kunnostamiseen. Vieraat tekivät tästä päivästä ainutlaatuisen. Kunnostamiini yläkerran huoneisiin tutustuttiin hyvillä mielin eikä pahempaa narinaa kuulunut siitä, miten huonosti jokin paikka on remontoitu. Ihmiset ymmärsivät, mikä on homman nimi: rahaa säästäen olen itse tehnyt huoneiden eteen mahdollisimman paljon. Kaikki ei ole mennyt niin ammattimaisesti

Tänään on noustu kukon laulun aikaan ja tehty paljon hommia huomista Prima-kattonäytöstä varten. Aika vain juoksee nopsaan ja huomaan, että päivällä saisi mieluusti olla hieman enemmän pituutta. Päätin, että se mikä jää, jää. Eli salin kirjahyllyn täyttäminen jäi kesken sekä muutamien suurten tavaroiden siirtäminen pois jaloista. Siitähän te ette välitä, ettehän? Vain minun pieni pääni sanoo, että kaiken pitäisi olla ehdottoman järjestyksessä. Eikös pääasia ole, että kunnostettavassa kartanossa riittää kunnostettavaa? Kaiken ei pidäkään olla mallillaan. Myös yläkertaan tullessa selviää, että monta asiaa jäi tekemättä: valojen asentaminen, ylätasanteen maalaaminen ja kreivin musiikkihuoneen remontointi ja sisustaminen. Eikä sähkömieskään ehtinyt käydä ojentamassa sähköjohtoja ja pistokerasioita paikalleen. Myös rumat ikivanhat sähköjohdot jäivät törröttämään pitkin seiniä. Eihän niihin uskalla amatööri koskea. Mukaan kuitenkin mahtuu ja jokainen näkee, mitä on edes yritetty remonto

Nosturilla  nousi katolla tänään valtavat määrät puutavaraa. Sinne nousi myös moottorisaha ja neljä miestä. Katonrakentajien työntekoa on hauska seurata. Vaikka en yhtään edes katsele ikkunoista heidän puuhiaan (vaan teen omiani), kuulen ja ymmärrän paukkeesta ja ryskeestä tekemisen meiningin. Tänäänkin yhtäkkiä hiljeni: ukoilla oli kaffepaussi. Voisin verrata heidän syöksymistään uudelleen katolle kuin sotahyökkäykseksi. Kuin yhdestä sopimuksesta kaikki vain ryntäävät katolle ja aloittavat paukuttelun. Ja sopivan ajan kuluttua taas hiljenee kuin seinään. Työrytmi voisi itsellänikin olla samantapainen. Minä sitä paahdan yhtä mittaa tunnista toiseen pitämättä mitään paussia. Ajan itseni piippuun. Ja tuskailen. Kattomiehet eivät tuskaile, he tekevät työnsä määrätietoisesti ja silloin kun nauttivat kahvinsa, oleskelu on rentoa. Tuosta piippuun ajautumisesta tuli mieleen, että kartanon piippu on nyt muurattu. Tänään on rakennettu alalappeet ja otsalaudat sekä kattoruoteet. Älkää herm