Hurja kunnostuspäivä takana, hurjan kiva katonkunnostuspäivä huomenna edessä

Tänään on noustu kukon laulun aikaan ja tehty paljon hommia huomista Prima-kattonäytöstä varten. Aika vain juoksee nopsaan ja huomaan, että päivällä saisi mieluusti olla hieman enemmän pituutta.
Päätin, että se mikä jää, jää. Eli salin kirjahyllyn täyttäminen jäi kesken sekä muutamien suurten tavaroiden siirtäminen pois jaloista. Siitähän te ette välitä, ettehän? Vain minun pieni pääni sanoo, että kaiken pitäisi olla ehdottoman järjestyksessä.

Eikös pääasia ole, että kunnostettavassa kartanossa riittää kunnostettavaa? Kaiken ei pidäkään olla mallillaan. Myös yläkertaan tullessa selviää, että monta asiaa jäi tekemättä: valojen asentaminen, ylätasanteen maalaaminen ja kreivin musiikkihuoneen remontointi ja sisustaminen. Eikä sähkömieskään ehtinyt käydä ojentamassa sähköjohtoja ja pistokerasioita paikalleen. Myös rumat ikivanhat sähköjohdot jäivät törröttämään pitkin seiniä. Eihän niihin uskalla amatööri koskea.

Mukaan kuitenkin mahtuu ja jokainen näkee, mitä on edes yritetty remontoida, mitä on remontoitu ja mihin ei ole koskettukaan.

Oli kiva kuitenkin puuhastella, mutta huomisen jälkeen ehkä hieman huokaisen. Ai niin, toimeliaat sisareni Maija ja Lea tulivat tänään kartanolle työorjiksi. Maija auttoi kaikessa ja Lea poimi vadelmia lähes kymmenen litraa ja leipoi upeita vadelmakakkuja oman vadelmatarhan uskomattoman suurista marjoista.

                                     Hyytelösokerista tulee hieno kiille kakun päälle.

                                           Tätä maistetaan huomenna.

          Ehdin tehdä huomisen kattauksenkin, jonka Maija viimeisteli tehden lautasliina-asetelmat.